V
"viipale"
Vieras
Tiedän, että otsikko on nyt vähän provosoiva. Mutta pitääkö jokaisen oikeasti olla valmis ottamaan ihan mikä tahansa työ vastaan, jos hänellä ei ole minkäänlaisia edellytyksiä pärjätä siellä?
Esim mietin itseäni, jos olisin nyt työtön. On toki paljon avoinna olevia esim. myyntiedustajan töitä, konsulenttien ja puhelinmyyjän töitä. Joihin toki teoriassa voisin hakea, enkä halveksu töitä sinänsä, mutta tiedän etten olisi hyvä myyntiedustaja tai konsulentti. En osaa myydä, ahdistun sosiaalisissa tilanteissa ja sitä paitsi koen kaiken "turhan kauppaamisen" jotenkin vieraana ja arvomaailmani vastaisena. Minä ajattelen, että ihmiset kyllä ostavat ilman tuputtamistakin, jos jotain tarvitsevat
Tiedän siis, ettei minulla ole hyvä edellytyksiä tuollaiseen työhön. En olisi hyvä siinä, en minä osaa tai "halua" myydä ihmisille. Ja voin kertoa kokeilleeni myös puhelinmyyntityötä. Ja kyllä, siitä jäi traumat Jollekin toiselle se sopii, minulle jokainen puhelu oli aina yhtä kamala. Joskus oikeasti oksensin, kun se soittaminen jännitti niin paljon. Ja joku rauhoittavien lääkkeiden napsiminen siksi, että voisi olla myyntiedustaja ei taida olla järkevää, vai?
Minusta ei siis pitäisi turhaan vain toistella, että kyllä töitä löytyy jos ei ole ronkeli. Ei se ole aina ronkeliutta, jos tietää ettei itsestä ole sitä työtä suorittamaan tavalla, joka tyydyttäisi sekä työnantajaa että itseä. Minä en esim edes pystyisi tekemään työtä sillä asenteella, että eipä kiinnosta ja vitunko väliä olenko hyvä työssäni, kunhan siitä saa edes vähän rahaa.
Joten en ole edes sitä mieltä, että jokaisen pitäisi ottaa vastaan ihan mikä tahansa työ. Se ei palvele kenenkään etua, ei työnantajan eikä työntekijän. Hanttihommissakin löytyy valinnanvaraa, jopa sellaiselle jolle sosiaaliset tilanteet on hirveän vaikeita. Mäkin olen ollut asiakaspalvelutöissä, mutta tiedän silti että pärjään hyvin asiakaspalvelijana kunhan mun ei tarvi olla aktiivisesti kauppaamassa kenellekään mitään.
Esim mietin itseäni, jos olisin nyt työtön. On toki paljon avoinna olevia esim. myyntiedustajan töitä, konsulenttien ja puhelinmyyjän töitä. Joihin toki teoriassa voisin hakea, enkä halveksu töitä sinänsä, mutta tiedän etten olisi hyvä myyntiedustaja tai konsulentti. En osaa myydä, ahdistun sosiaalisissa tilanteissa ja sitä paitsi koen kaiken "turhan kauppaamisen" jotenkin vieraana ja arvomaailmani vastaisena. Minä ajattelen, että ihmiset kyllä ostavat ilman tuputtamistakin, jos jotain tarvitsevat
Tiedän siis, ettei minulla ole hyvä edellytyksiä tuollaiseen työhön. En olisi hyvä siinä, en minä osaa tai "halua" myydä ihmisille. Ja voin kertoa kokeilleeni myös puhelinmyyntityötä. Ja kyllä, siitä jäi traumat
Jollekin toiselle se sopii, minulle jokainen puhelu oli aina yhtä kamala. Joskus oikeasti oksensin, kun se soittaminen jännitti niin paljon. Ja joku rauhoittavien lääkkeiden napsiminen siksi, että voisi olla myyntiedustaja ei taida olla järkevää, vai?Minusta ei siis pitäisi turhaan vain toistella, että kyllä töitä löytyy jos ei ole ronkeli. Ei se ole aina ronkeliutta, jos tietää ettei itsestä ole sitä työtä suorittamaan tavalla, joka tyydyttäisi sekä työnantajaa että itseä. Minä en esim edes pystyisi tekemään työtä sillä asenteella, että eipä kiinnosta ja vitunko väliä olenko hyvä työssäni, kunhan siitä saa edes vähän rahaa.
Joten en ole edes sitä mieltä, että jokaisen pitäisi ottaa vastaan ihan mikä tahansa työ. Se ei palvele kenenkään etua, ei työnantajan eikä työntekijän. Hanttihommissakin löytyy valinnanvaraa, jopa sellaiselle jolle sosiaaliset tilanteet on hirveän vaikeita. Mäkin olen ollut asiakaspalvelutöissä, mutta tiedän silti että pärjään hyvin asiakaspalvelijana kunhan mun ei tarvi olla aktiivisesti kauppaamassa kenellekään mitään.
