Hae Anna.fi-sivustolta

Pitääkö vanhemmilleen antaa kaikki anteeksi?

Viestiketju osiossa 'Vanhempana' , käynnistäjänä Anna.fi-toimitus, 30.09.2014.

  1. Anna.fi-toimitus Administrator Ylläpidon jäsen

    liittynyt:
    05.04.2013
    Viestejä:
    86
    Saadut tykkäykset:
    18
    Anna-lehden numeroon 41 on tulossa artikkeli siitä, että pitääkö vanhempien kaikki kotkotukset sietää, vai voiko tai suorastaan pitääkö, heille asettaa myös rajoja. Asiantuntijana jutussa toimii psykoterapeutti Katriina Järvinen.

    "Vaikka vanhemmat olisivat kohdelleet lastaan kuinka taitamattomasti ja epäoikeudenmukaisesti, he ovat kuitenkin tehneet parhaansa. Joten aikuistuneen lapsen velvollisuus on rakastaa, kärsiä ja unhoittaa. Vai onko?"

    Tästä pääset Annassa 41 julkaistuun artikkeliin: http://ellit.fi/ihmissuhteet/perhe/pitaako-vanhemmilleen-antaa-kaikki-anteeksi

    Mitä mieltä sinä olet?
     
    Last edited: 13.10.2014
  2. Jane Vierailija

    Aihe on omalla kohdallani erittäin ajankohtainen, sillä olen nyt, 51-vuotiaana tajunnut oman äitini olevan narsisti. Olen nieleskellyt hänen negatiivisuuttaan, katkeruuttaan ja kateuttaan koko ikäni ja laitoin sille totaalisen stopin n. puoli vuotta sitten hänen haukuttuaan minut kateuspuuskassaan... Nyt hän odottaa MINULTA anteeksipyyntöä. En jaksa enää hänen peliään. En halua enää elää läpi vanhoja kurjia asioita enkä siedä enää äitini arvostelua minua kohtaan. En yksinkertaisesti voi olla hänen kanssaan tekemisissä, koska en halua tulla samanlaiseksi kuin hän. Yritti jopa käännyttää tytärtäni minua vastaan. Vastaukseni asettamaanne kysymykseen: Ei pidä sietää vanhempien kaikkia kotkotuksia. Rajansa kaikella ja erityisesti sillä, että oma äiti toivoo minulle pahaa. Pelastin itseni vaikenemalla hänen suuntaansa totaalisesti.
     
  3. Nellaina Vierailija

    Kiitokset Anna-lehdelle ja Katariina Järviselle rohkeasta ja aiheellisesta keskustelunavauksesta anteeksiannosta, sietämisestä ja vastuunottamisesta omasta elämästään.
    Teologina mielestäni se, että Järvinen nostaa esiin Raamatussa annetun 4. käskyn vanhempien kunnioittamisesta ja sen historiallis-kriittisestä ja eksegeettisestä tulkinnasta oli aivan erinomainen. Kuinka moni lukeekaan edelleen Raamattua juuri niin kuin siinä vuoden 1992 suomenkielisessä tai varhaisemmissa käännöksissä on tulkittu, ottamatta huomioon Järvisen tuomaa relevanttia tulkintaa sekä lohtua, armoa ja vapautusta, mikä siihen sisältyy.
    Turhan moni taistelee edelleen huonossa ja alistavassa lapsi-vanhempisuhteessa, ja vaikenemalla tulkinnoista ja vastuusta niiden kertomiseen kirkko omalta osaltaan sekä lisää ahdistusta että yksityisen ihmisen elämän kurjuutta ja pahoinvointia.
    On tosiaan hyvä muistaa, ettei Raamattu ole taivaasta tipahtanut valmis teos, vaan että sitä on vuosituhansien ajan käännetty, tulkittu, siihen on tehty lisäyksiä ja poistoja, siinä näkyy siten myös inhimillinen panos koko loistossaan ja kurjuudessaan.
    Toivon kaikkien ahdistuneiden ja väsyneiden lukevan Järvisen uuden tulkinnan 4.käskystä sekä sen taustoista ja siten saavan siitä oivalluksen ja ilon. Kiitos Anna-lehti, kiitos Katariina Järvinen!
     
  4. Gandalf Vierailija

    Jos Vilja- Erika olisi selvinnyt aikuiseksi, pohdittaisiinko tässä sitä pitääkö Eerikan antaa kasvattajiensa pikku "kotkotukset" anteeksi?

    Aihe on tärkeä, ja Järvisen kirja loistava. Mutta kysymyksen asettelu itsessään mitätöi lapsen kokemuksen vakavuuden. Jos ihminen joutuu tosissaan painiskelemaan tällaisten kysymysten kanssa, ei siinä ole mistään vanhempien pikku kotkotuksista kyse, vaan huomattavasti vakavammista ongelmista.

    Kysymys sisältää myös takaperoisen asenteen, että lapselta odotetaan henkistä kypsyyttä, mutta vanhemmalta ei. Ikääntyneistä vanhemmista puhutaan kuin keskenkasvuisista kakaroista joille kypsän lapsen pitää "laittaa rajat". Milloin siitä tuli normaalia, että ikääntyneet vanhemmat käyttäytyvät oikuttelevien lasten tavoin, eikä heiltä voi odottaa henkistä kypsyyttä? Lapsi on se, jolta vaaditaan henkistä kypsyyttä, vanhempi saa vapaasti olla itsekeskeinen.
     
  5. Melissa Vierailija

    On erittäin hyvä, että tästä asiasta nykyään uskalletaan julkisesti puhua ja kirjoittaa. Itse aikoinaan yritin puhua vaikeasta äitisuhteestani parille ikätoverilleni, mutta totesin, että he eivät kestäneet kuulla ja minun oli kannettava kaikki sisälläni vuosikymmenien ajan.

    Oma kokemukseni on äidistä, joka on jopa fyysisesti väkivaltainen raivotar suuttuessaan – ja hän suuttuu erittäin herkästi vielä nyt vanhoilla päivillään. Vähän yli 10-vuotiaana opin pelkäämään hänen raivokohtauksiaan toden teolla, kun näin miten hän kohteli miehiä. Hän olisi mm. voinut aiheuttaa silloiselle miesystävälleen ja eräälle toiselle vakavan vamman, ellei varjelus olisi ollut mukana molemmissa tapauksissa. Asuimme eri paikoissa, kun olin lapsi. Ehkä siksi säästyin fyysiseltä väkivallalta – mutta en henkiseltä. Aikuisena jouduin kokemaan hänen raivonsa, kun eräässä vaiheessa asuin puoli vuotta samassa asunnossa hänen kanssaan. Ehkä hän ei kestänyt epäonnistumistani eräässä työasiassa. Tuon muutaman kuukauden aikana hän löi minua ja repi tukasta, niin että minulla oli kerran kalju kohta takaraivossa hänen revittyään tukun hiuksia irti. Anteeksipyyntöjä tällaisista oli turha odottaa. Niitä hän kyllä osasi vaatia muilta. Mielestäni hän koki ja kokee loukkaavat sanansa ja tekonsa oikeutetuiksi. Toinen osapuoli on aina jollain tavalla syyllinen.

    Olen joutunut pakenemaan hänen raivoaan kahdesti, kerran toiseen kaupunkiin kotimaassa ja toisen kerran ulkomaille. Mutta neljäs käsky ja vanhempien kunnioitus oli niin vahvasti sisäistynyt, että palattuani kotimaahan yritin vielä vuosia epätoivoisesti tulla hänen kanssaan toimeen ja hänen ikääntyessään auttaa häntä, vaikka se oli minulle äärimmäisen vaikeaa. Ehkä tässä taustalla oli vahva syyllisyydentunne, jota minussa on manipuloitu niin kauan kuin muistan. Pari vuotta sitten suhde kuitenkin katkesi, koska hän alkoi syyttää minua ja yhtä lapsistani todella kauheista asioista, joita emme ole tehneet. Hän käytännössä ajoi minut – ainoan lapsensa – ja kaikki lapsenlapsensa pois. Ensijärkytyksestä selvittyäni voin huomattavasti paremmin, kun en ole häneen missään yhteydessä, vaikka koko tämä tilanne surettaakin.

    Mielestäni Anna-lehden artikkelissa sanottiin hyvin ja totuudenmukaisesti: ”Kaikkia suhteita ei voi korjata. Joistakin ihmisistä on … paras pysyä loitolla, vaikka nämä sitten olisivat omia vanhempia.” Kiitos artikkelista.
     
  6. vierailija Vierailija

    Pääsääntöisesti vanhempi on paska, epäkelpo eikä ole lapsiaan ansainnut. Mistä lie sellainen erehdys on käynyt että raskaaksi on tullut. Missään tapauksessa ei saa hyväksyä mitään eikä anteeksi antaa vaan kannattaa vihata hamaan tappion asti. Tällä tavalla varmistetaan se että kaikki kauna jatkuu sukupolvelta toiselle.
     
  7. Erik Vierailija

    Anteeksiantaminen on sitä että päästä itse irti vihasta ja kaunasta, ei se tarkoita että kaikki olisi sen jälkeen kunnossa ja jatketaan kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunut. Anteeksianto on myös eri asia kuin hyväksyminen tai synninpäästö.

    Eihän tähän mitään sääntöä ole, jokainen joutuu itse miettimään millanen suhde omiin vanhempiin on itselle hyväksi.
     
  8. vierailija Vierailija

    Hyvä ketju, hyvä artikkeli ja Kaarina Järvisen kirja on hyvä. Olen sen lukenut.

    Minulla on paljon samankaltaisia kokemuksia kuin tässä ketjussa on kerrottu, helpottavaa kuulla etten ole ainoa. Näihin asioihin on yhteiskunnassa vielä paljon kollektiivista kieltämistä.

    Vanhemman valta lapsiinsa on suurin valtasuhde mitä elämässä voi olla.
     
  9. vierailija Vierailija

     
  10. vierailija Vierailija

    Päätin kopioida tähän Katriina Järvisen haastattelun Hyvä Terveys -lehdestä, johon laitoin edellä linkin. Juttu on sen verran lyhyt että mahtuu.

    Miksi vanhemmat ovat monille aikuisille lapsille taakka, joka vie kaikki voimat?

    Psykoterapeutti ja kirjailija Katriina Järvinen avaa kysymystä kirjassaan Kaikella kunnioituksella – Irtiottoja vanhempien vallasta.

    Järvinen haluaa pudottaa vanhemmat jalustalta. Hän kysyy, eikö pikemminkin vanhempien tulisi kunnioittaa lapsiaan, jotta heistä kasvaisi omaan itsenäiseen elämään kykeneviä yksilöitä.

    – Piiloon jää valtava määrä lapsiin kohdistuvaa henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa, josta ei puhuta, jota ei nähdä ja johon ei puututa. Lapsilla on taipumus syyttää itseään, jos he jäävät rakkautta vaille ja jos heitä kohdellaan kaltoin, Katriina Järvinen sanoo.

    Alkoholistin, kiihkouskovaisen, väkivaltaisen tai heikon vanhemman lapsi saa pelon, syyllisyyden ja häpeän taakan kantaakseen.

    – Lapsi tarvitsee selvän viestin siitä, että häntä on kohdeltu väärin. Hänen ei tarvitse ymmärtää vanhempiaan, Katriina Järvinen sanoo.

    Onko laiha sopu parempi?
    Välien katkaiseminen vanhempiin on äärimmäinen keino yrittää vapautua ahdistuksesta. Harvoin ratkaisuun päädytään yhtäkkiä.

    – Lapsen haavat eivät pääse arpeutumaan aikuisenakaan, jos vanhempi ei ymmärrä rajaa itsensä ja lapsensa välillä vaan mitätöi, moittii, arvostelee ja häpäisee lapsen persoonaa, ulkonäköä, elämänkumppanin valintaa tai seksuaalista suuntautumista.

    Vanhempien aiheuttama ahdistus saattaa kroonistua ja sävyttää kaikkia ihmissuhteita.

    Käsittelemätön viha voi muuttua itsetuhoisuudeksi.

    Moni on kokeillut ratkaisuksi laihaa sopua: on jättänyt vastaamatta puhelimeen, muuttanut ulkomaille, käyttänyt lääkkeitä, paennut rakkaussuhteisiin, käynyt terapiassa tai yrittänyt itsemurhaa. Moni on halunnut antaa anteeksi, vaikkei sitä ole pyydettykään.

    Uusia mahdollisuuksia on aina
    Katriina järvinen soisi että ne, jotka päätyvät katkaisemaan välit vanhempiinsa, voisivat vihdoin huokaista helpotuksesta.

    – On ihmisiä, jotka kokevat ratkaisunsa tervehdyttävänä. He uskaltavat rakastua ensimmäistä kertaa elämässään, paranevat kroonisena pidetystä sairaudesta, alkavat opiskella ja harrastaa. Heistä tulee sisäisesti vapaita.

    Monia kuitenkin vaivaa suru ja syyllisyys myös välien katkaisemisen jälkeen. Ympäristön asenteet, syyllistävät kysymykset ja kommentit pitävät vereslihalla.

    – Vertaistuki auttaa käsittelemään kokemuksia ja tunteita. Samoin auttaa psykoterapia, auttavat puhelimet ja itsensä ilmaiseminen.

    On hyvä myös muistaa, että vaikka välit olisi pakko katkaista, suhteelle vanhempiin voi antaa uuden mahdollisuuden. Se edellyttää kuitenkin sitä, että vanhempi hoitaa ongelmansa ja alkaa kunnioittaa aikuisen lapsensa elämänvalintoja.

    Asiantuntija: Katariina Järvinen, psykoterapeutti, Helsinki
     
  11. amanda Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    21.02.2015
    Viestejä:
    5 266
    Saadut tykkäykset:
    294
    Anteeksi voi antaa, sillä anteeksi anto tekee hyvää itselle.
    Mutta jos esim. vanhemmat ei muuta "tyyliään" ja edelleen ovat ilkeitä lapselleen, niin silti voi omassa mielessään antaa antereksi heille, mutta eihän sitä ole mikään pakko tavata vanhempiaan jos se on vanhemmat jotka aiheuttaa paahaa ja tai pahanolon tunteen lapselle.
    Jossain mielestäni täytyy se raja olla. Kaikke aei voi niellä jatkuvasti vuodesta toiseen. On yritettävä elää niin että voi hyvin ja huonossa seurassa ei kukaan voi hyvin.
    Täytyy siis muistaa kohdella itseään hyvin.
    -
     
  12. vierailija Vierailija

    Monet jotka väittävät antaneensa anteeksi vanhemmilleen ovat todellisuudessa edelleen yhtä katkeria ja vihaisia, eivät vaan myönnä sitä itselleen. Se on huono juttu monesta syystä, ei vähiten siksi että ne negatiiviset, voimakkaat, tukahdutetut ja kielletyt tunteet purkautuvat kuitenkin jonnekin. Sen lisäksi että painavat ja korventavat ihmistä sisältäpäin. Ne purkautuvat huomaamatta yleensä johonkuhun tai joihinkin kyseisen henkilön lähipiirissä, ja joskus myös kauempana oleviin, ehkä kokonaisiin ihmisryhmiin kuten maahanmuuttajiin tms. Kurjinta on tietysti "anteeksiantaneen" henkilön omilla lapsilla, jotka joutuvat ottamaan vastaan epäsuorasti tukahdutetun vihan vaikutuksia ja näkemään mallin.

    Myös sisarukset ovat monelle otollisia vihanpurkukohteita. Kun sisarusten välillä on normaalistikin usein kilpailua ja kateutta, niin jos vanhempaa kohtaan tuntee tunteita joita ei voi myöntää, niin sisarukset ovat helppoja kohteita. Kateus voimistuu ja tulee helpommin välirikkoja. Sisarus aletaan nähdä syntipukkina moneen asiaan. Joskus useampi sisarus lyöttäytyy keskenään yhtä vastaan. Todellinen riidan alkuperä saattaa silti olla jommassakummassa tai molemmissa vanhemmissa, ja siinä miten he kohtelivat lapsiaan.

    Olen sitä mieltä että aika usein ihmiset, jotka antavat toisille hurskaita neuvoja anteeksiantamisesta, ovat niitä jotka itse ovat tehneet jollekulle jotain mille toivovat anteeksiantoa. Joko vanhempana, tai muuten. Eihän se ihme ole jos näin on, koska useimmillahan meistä on jotain kontollaan. Se on inhimillistä, harva pystyy elämään elämäänsä läpi loukkaamatta ketään, jopa omia lapsiaan (varsinkin heitä...) Mutta silloin pitää itse osata pyytää anteeksi, Suostua näkemään tilanne ja toisen tunteet. Myöntää niiden oikeutus. Sitten voidaan ehkä ottaa askel eteenpäin välien korjaamiseksi, mutta ei välttämättä. Toisella on aina oikeus tunteisiinsa, eikä edes anteeksipyyntö välttämättä muuta niitä, eikä pidä ajatella, että se olisi siksi tarkoitettu.
     
  13. vierailija Vierailija

    776
     
  14. vierailija Vierailija

    On jotenkin huojentavaa lukea ja kuulla, ettei edes omille vanhemmille tarvitse antaa kaikkea anteeksi.

    Jouduin 2-vuotta sitten tilanteeseen, jolloin oman hyvinvointini takia, jouduin laittaa välit poikki äitiini. Nyt voin paljon paremmin ja olen antanut hänelle tavallaan anteeksi,vaikkei ole edes ymmärtänyt vilpittömästi pyytää tai että olisi edes ymmärtänyt tehneensä todella väärin. Silti, vaikka olen antanut anteeksi, en voi ottaa tai edes kaipaa tuota ihmistä elämääni. Haavat on liian syvät. Tiedän, että tuo ihminen ei ole hyväksi minulle ja satuttaisi vain uudelleen, jos päästäisin lähelle.
    Tätä asiaa ei voi kaikille kertoa, harva ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Monen mielestä omien vanhempien "hylkääminen" on kamala teko, monen mielestä pitäisi vaan antas olla, mennä eteen päin ja olla "hyvä tyttö" ja olla tekemisissä.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti