Pitäis ja pitäis ja pitäis ja pitäis, sitä ja tätä ja tota....!

[Darwinin leski]

Hitto, kun ei tunnit riitä vuorokaudessa kun on niin paljon kaikkea mitä pitäis tehdä.
Mutta nyt justiinsa mun PITÄÄ juoda kahvit rauhassa...

En mä ehdi varmaan Greyn anatomiaakaan kattomaan :'(

Tuntuuko kenestäkään muusta että jatkuvasti pitää juosta paikasta toiseen, ja sieltä seuraavaan, ja hommat kasautuu ja kasautuu ja kasautuu...?
Mulla on vielä tämä organisointi vähän hakusessa. Lienee ainut järkevä vaihtoehto antaa kodin kääntyä kaaokseksi. Siivota sitten vaikka viikonloppuisin... Ei hitto ei tästä tuu muuten mitään, kun ihmisen ois pakko joskus kai nukkuakin.

En mä valita, kaikki muut on ihan mieluista, paitsi äidinkielen huuhaat ja kotityöt :kieh:

 

[tähdenlento09]

No mulla ei ole edes niitä äidinkielen huuhaa-juttuja, mut silti loppuu vuorokaudesta tunnit kesken, ja ihan joka päivä :/
Saiskohan niitä jostain/joltain ylimääräisiä...?

 

[NeitiNasu]

Silloin kun mä kävin (eli vielä koko viime talvenkin) töissä iltaisin ja päivisin usein koulussa, ja olin äiti sitten ne ylimenevät, näistä kahdesta jäävät tunnit, meinasin todella tulla epätoivo ja nuutumus moneen kertaan eikä riittänyt tunnit mihinkään, ei yhtään mihinkään. Ihme että olen järjissäni. Ihme, että mulla on vieläkin mies. :ashamed:

Kaikki muu on parempi tilanne kuin se: en enää ikinä palaa samaan. En koskaan.

 

[FANG-ANN-75]

Jepjep. Pitäs kokoajan siivota, kokoajan tehä jotain, AINA on jotain *huokasee*. Mies aina sanoo et relaa ny hetki äläkä kokoajan mieti mitä PITÄS taas juosta tekeen Se nyt on vähän kii siitäki mitä iteltään vaatii. Mutta kun ei viittis hukkua p.askaan.

 

[vieras]

Silloin kun mä kävin (eli vielä koko viime talvenkin) töissä iltaisin ja päivisin usein koulussa, ja olin äiti sitten ne ylimenevät, näistä kahdesta jäävät tunnit, meinasin todella tulla epätoivo ja nuutumus moneen kertaan eikä riittänyt tunnit mihinkään, ei yhtään mihinkään. Ihme että olen järjissäni. Ihme, että mulla on vieläkin mies. :ashamed:

Kaikki muu on parempi tilanne kuin se: en enää ikinä palaa samaan. En koskaan.

huh, en jaksais ikinä tuolaista. Huono omatunto on tav. 8 tunninkin työpäivistä...

 

[NeitiNasu]

Silloin kun mä kävin (eli vielä koko viime talvenkin) töissä iltaisin ja päivisin usein koulussa, ja olin äiti sitten ne ylimenevät, näistä kahdesta jäävät tunnit, meinasin todella tulla epätoivo ja nuutumus moneen kertaan eikä riittänyt tunnit mihinkään, ei yhtään mihinkään. Ihme että olen järjissäni. Ihme, että mulla on vieläkin mies. :ashamed:

Kaikki muu on parempi tilanne kuin se: en enää ikinä palaa samaan. En koskaan.

huh, en jaksais ikinä tuolaista. Huono omatunto on tav. 8 tunninkin työpäivistä...

Älä muuta sano. Mä kun tulin koulusta, hain tytön tarhasta, ja jos mies töiltään kerkesi se tuli illaksi kotiin kun mä lähdin töihin, ellei, joku tuli tänne neitin kanssa. Mä tulin ysin-kympin aikaan, sanoin hyvät yöt ja aamulla tarhaan. Voitte vaan kuvitella minkä näköinen huusholli meillä oli silloin. Sekainen on lievä ilmaisu, täynnä p*skaa lähempänä totuutta. Parhaita päiviä oli ne jolloin mä menin töihin vasta 10 illalla ja pääsin aamuyöllä: niinä öinä toki ei sitten nukuttu, jos aamulla piti nousta, mutta näinpähän lastani alkuillasta muutaman tunnin.

On tää kotiäitiys sitten vallan ihanaa. =)