""Jos kummatkin ovat yhtä neuvottomia eivätkä keksi mitään ulospääsyä ja toinen ajautuu uskottomuuteen, onko syy yksin hänessä?""
Kyllä on. Jokainen on vastuussa omista valinnoistaan, joten vastuu uskottomuudesta on nimenomaan sillä pettävällä osapuolella.
Parisuhteen ongelmiin on lähes poikkeuksetta kaksi osapuolta, ja niistä ovat molemmat vastuussa. Mutta petettyä on turha syyttää omasta uskottomuudestaan. Jokainen tekee itse päätöksensä ja vastaa itse teoistaan.
En heiluttele hyveellisyyden lippua, enkä kuvittele, etteikö petetyillä minkäänlaista osaa ja arpaa oman parisuhteensa ongelmiin ole. Mutta petetyt harvemmin ovat toista pettämään kehottaneet, joten heitä ei sellaisesta voi vastuuttaakaan. Toki se ""viatonkin"" olisi voinut jonkin konstin keksiä, silloin hän olisi ollut vastuussa siitä konstista. Petturi keksi oman konstinsa ja on täysin vastuullinen omista keksinnöistään.
Se, jos vain ajautuu pettämään, ei poista aikuisen ihmisen vastuuta tapahtuneesta. Lopputulos on kuitenkin sama. Minä petettynä syytin kyllä itseänikin parisuhteemme ongelmista, jotka lopulta johtivat pettämiseen. Otin opikseni ja maksoin oppirahani korkeampina kuin olisin kuvitellutkaan. Mutta itse uskottomuudesta en vastuuta pettäneen mieheni puolesta ottanut, eikä hän edes sellaista pyytänyt. Se oli yksin hänen tekonsa ja hänen ratkaisunsa, ei minun.
""Katkeroituminen ja kaikkien syyttely ei auta ketään""
Ei autakaan. Mitään ei hyödytä myöskään petetyn vastuuttaminen omasta uskottomuudestaan. Jos täysvastuu omista teoistaan on niin raskas kantaa, ei kannata pettääkään.