Hae Anna.fi-sivustolta

pitkäaikaiset kotiäidit

Viestiketju osiossa 'Vanhempana' , käynnistäjänä äippä-71, 17.01.2008.

  1. äippä-71 Vierailija

    Moikka!
    Onko täällä äitiejä jotka haluavat olla lasten kanssa niin kauan kunnes taapero menee kouluun? Mistä syystä teette niin, haluatko itse vai puoliso? Miltä tuntuu kun puoliso elättää jos itse ei saa rahaa mistään? Mä pohdiskelen näitä kysymyksiä kun mulla olisi mahdollisuus jäädä kotiin. Toinen vaihtoehto olisi mennä työkän kursseille ja siihen ei ole hirmuista hinkua. Eli mulla ei ole mitään uraputkea joka vetäisi minua töihin. Aikoinaan olin unelma työssäni mutta firmassa vähennettiin työntekijöitä ja sen jälkeen en ole vastaavaa työtä saanut ja näin ollen mietin että kun omaa työtä ei ole tarjolla niin ihan hyvin voisin hoitaa lapset itse. Katsoisin että mun työni olisi hoitaa omat lapset itse eikä viedä vieraalle ja itse istuisin kurssilla. Mitä mieltä ootte? Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?
     
  2. Anni62 Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    2 912
    Saadut tykkäykset:
    1
    Minä olin tiiviisti kotona kahden ensimmäisen kans, syntyneet -84 ja -86. Sitten kun aloin odottamaan kolmatta -89 kävin kolmen kuukauden perhepäivähoitokurssin siinä raskausaikana. Toisaalta se teki ihan hyvääkin olla muualla eikä se raskauskaan niin hirveen vaikee ollut. Flikat olivat hoidossa muistaakseni perhepäivähoidossa ja tykkäsivät olla. Se ei niin kamalan raskasta ollut.
    Sitten olin kotona sen kolmannen synnytyksen jälkeen aina siihen asti kun tyttö täytti 3-vuotta ja kävin ohjaavan koulutus kurssin mistä ei kyllä ollut mitään hyötyä. Sekin kolmen kuukaden kurssi jossa olin työharjoittelussa päiväkodissa ja kunnantoimistossa. Tytöt olivat hoidossa ei päiväkodissa mutta... no nyt tuli ajatuskatkos. Kuitenkin olivat hoidossa sen kolme kuukautta. Sen jälkeen ei olekkaan ollut mitään ja se neljäskin elikkä poika syntys -95.
    Kun poika oli kolme vuotias olin kuukauden työkokeilussa vanhainkodissa ja sen jälkeen yritin käydä laitoshuoltaja koulua mutta se päättyi neljän kuukauden jälkeen sairaslomiin ja alkoi tulemaan paniikkioireitakin.
    Sitten olenkin ollut kotona, saanut kuitenkin välillä työmarkkinatukea ja välillä sairaspäivärahaa elikkä rahatta en ole kauna aikaa ollut, jonkunlaista tukea on aina tullut ja nyt vähän aikaa eläkkeellä. Vasen polvi sai tekonivelen toukokuussa -07 ja ensi keväänä on vuorossa oikea polvi. Ja sitten alkaa se kova kuntoutus.
    Haettiin työkyvyttömyyseläkettäkin täsä muutama vuosi sitten mutta se hylättiin joka saralla. Nyt kuitenkin se hyväksyttiin juuri näitten polvien takia ja tämäkin on väliaikaista.
    Mies on jäämässä työstään eläkkeelle reilun vuoden päästä ja mulla on sitten arvoituksena pääsenkö vielä työelämään riippuen miten kuntouden kunhan toi toinenkin polvi on leikattu.
    Polvilumpio vasemmasta polvesta lähti kokonaan pois paikaltaan kun toiseksi vanhin oli 9:kk ikäinen. Elikkä polvetkin on vaivanneet vuosia.
    Työhistoria näin ollen on kyllä jäänyt minimiin. Tiedä sitten pääseekö enään ees mihinkään kun ikää kuitenkin tulee lisää koko ajan.

    Tiedä sitten tekisinkö toisin jos pääsis ajassa taaksepäin kun ei sitä ammattiakaan tullut oikein hankittua ennen lasten tekoa enkä ollut työelämässäkään kun muutaman viikon ennen ensimmäistä lasta.
    Kuitenkin sitä ajattelee, että paniikkioireetkin tuli kun piti lasten jälkeen alkaa sitä työelämään siirtymistä miettiä eikä siitä sitten tullutkaan mitään. Olinko sitten ollut liian kauan vain kotona ja jotenkin pelotti koko työelämään meneminen. Tiedä häntä.
     
  3. Mirkku32 Vierailija

    Itse olin kotona reilut viisi vuotta, kolme lasta.
    Kun nuorin oli ihan pieni, oli isommat satunnaisesti osapäiväisenä päiväkodissa totuttelemassa.
    Nautin ihan suunnattomasti kotona olemisesta. Oli aikaa tehdä kaikkea; leikkiä ja puuhata lasten kanssa, tehdä ruokaa, siivota, tehdä retkiä.... siis kaikenlaista.
    Kun nuorin oli sitten kaksi vuotias, alkoi hän vaikuttamaan siltä että tarvitsisi jo enemmän kavereita, ikäistään seuraa.
    Tuntui, että olin murheen murtama, kun neiti halusi päiväkotiin. Ja kertalaakista hän sinne jäi hyvillä mielin.
    Minä palasin töihin, siihen uraputkeen jonka rakensin ennen lapsia. En ollut onnellinen. Varmaan puoli vuotta itkeskelin sitä surua, kun en enää ollut kotona, vaikka lapset tuolloin vielä viihtyivät hoidossa, ja joka aamu olivat innokkaina sinne lähtemään. Surin sitä että enää ei ollutkaan aikaa suunnitella tai olla suunnittelematta päivien kulkua ja lasten touhuja. Surin sitä, etten enää ollutkaan se ainoa ja tärkein kiintopiste lasteni elämässä. No, tarkoitan tuolla, että nyt oli päiväkoti ja kaverit, eli lapset odottivat päiväkotiin menoa ja kavereiden kanssa leikkimistä.
    Nyt jään pian taas äitiyslomalle, ja ette voi kuvitella kuinka innoissani olen. Saan hoitaa kotia ja lapsia. Lapset jäävät mielellään kotiin, vanhin on jo koulussa, seuraava on menossa eskariin, ja vielä tällä hetkellä nuorin jää sitten minun ja vauvan kanssa kotiin, itse halusi niin.
    En uskalla ajatellakaan vielä, lähdenkö töihin, ja jos niin milloin. Voi olla että aikaa menee taas muutama vuosi, ken tietää.
    Urani ei skeptikoista huollimatta katkennut poissaoloni aikanakaan, vaan heti silloin kun palasin, sain hyvän homman, jota olen näihin päiviin saakka tehnyt. Työ on ollut mielekästä, mutta kaiho kotiäidin pullantuoksuiseen rooliin on vetänyt vahvasti.
     
  4. Ulkoelli Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    28.12.2006
    Viestejä:
    2 350
    Saadut tykkäykset:
    2
    Jos sinulla on mahdollisuus jäädä kotiin, jää. Minä voin jo katsoa aikaa taaksepäin, kun lapset ovat isoja, osa omillaan. Kyllä tuntuu niin hetkeltä se aika, jolloin lapset olivat pieniä ja koululaisia. En todellakaan kadu sitä, että olin heidän kanssaan kotona, itse hoidin ja kasvatin eikä kenenkään tarvinnut tulla tyhjään kotiin koulusta. Ihanat rauhalliset aamut, ei kellon kanssa kiirettä mihinkään, ei kiireisiä vkl-ostoksia "laatuaikaa perheen kanssa ostoskeskuksissa viettäen", siivouksia lauantaina jne. Tämä ratkaisu oli minun ja mieheni yhteinen toivomus.

    Minä tosin olen edelleen kotirouvana, mutta se taas liittyy tähän ulkomailla asumiseen ja miehen työhön.

    Meillä ei ole koskaan puhuttu elättämisestä ja sinun ja minun rahoista. Meillä perhe on yksikkö ja rahat jne. yhteisiä. Minä olen aina voinut käyttää rahaa aivan samalla tavalla kuin perheemme tienaaja. En olisi jäänyt kotiin, jos olisin joutunut kiistelemään "taskurahoista", mielestäni se olisi ollut naista halventavaa.

    Aina kannattaa kuitenkin varmistaa selustansa avioeron ja kuoleman osuessa kohdalle. Itse maksetut eläkkeet, vahvistetut elatussopimukset jne. -näin etenkin Suomessa, jossa laki ei takaa kotona olleelle puolisolle eläkettä ja elatusta.

    Suomessa taitaa edelleen olla vallalla ikärasismi, mutta täällä minulle, parikymmentä vuotta kotona olleelle, on tarjottu useaan otteeseen ammattiani vastaavaa työtä sekä myös muuta mielenkiintoista työtä ilman, että millään tavalla sitä olisin hakenut. Vastaavassa tilanteessa ollut ystäväni aloitti juuri työt 19 vuoden kotiäitiyden jälkeen. Toinen 10 vuoden jälkeen...
     
  5. Milla Maqia Vierailija

    Täällä ilmoittautuu kanssa yksi kotiäiti. Jäin kotiin kun esikoinen syntyi vaikka mulle tarjottiin vakiduunia jos olisin mennyt töihin heti kun äippäloma loppui. Miehen kanssa mietittiin sitä työtilaisuutta jonkin aikaa ja päädyttiin meille sopivampaan ratkaisuun, eli jäin kotiin. Nyt tulee täyteen 10 vuotta kotona oloa.
    Itse olen tykännyt kovasti olla kotona. Just päivien leppoisa meno ja lastentahtinen elämä. On aikaa pysähtyä katselemaan kukkien kasvua ja muita luonnon suuria ihmeitä.
    Meillä on oma yritys ja miehen työviikko on aika hektinen. Minun kotona olo on rauhoittanut kivasti kodin ilmapiiriä. Mulla on aina ollut aikaa kuunnella lasten murheet ja lapsistakin on ollut kiva kun äiti on ollut kotona odottamassa. Koskaan ei ole tarvinnut tulla tyhjään kotiin.
    Ja rahapuoli. Varmaankin jokaisella on oma mielipiteensä, mutta en kyllä tunne olevani toisen elätettävänä. Meillä on ollut aina yhteiset rahat, jo seurustelu aikana. Perheessä kumpikin tekee osuutensa. Mies meillä tietenkin tuo rahan taloon, mutta kyllä kotona on sen verran paljon työtä, että sillekin kai voi laskea jonkun arvon? Meillä mies siirtää mun tilille rahaa, ei tarvitse edes pyytää. Mullahan ei ole mitään tuloja muuten.
    Meillä vanhin on jo koulussa, yksi eskarissa ja nuorin tarhassa vaikean puhevian takia. Minä olen pääsääntöisesti kotona. Välillä käyn kääntymässä siellä omassa firmassa.

    Meillä siis mun kotiin jääminen oli yhteinen päätös ja mies ei todella halua että menen jonnekin vieraalle töihin. Lopuksi voisinkai todeta, että tämä elämä sopii toisille ja toisille ei. Jos omat rahat ja tulot tärkeitä niin varmaan tulottomuus voi tuntua ankealta.

    ps. olipa sekava selostus...
     
  6. ei ikinä Vierailija

    Ei sopisi minulle. Kokisin olevani laiska ja että koulutukseni on mennyt hukkaan. Kuten yksi kirjoittaja mainitsikin, lapsille on hyvä olla ikäistään seuraa ja useimmat lapset viihtyvät hoitopaikoissa. Hienoa, että olette sinut valintojenne kanssa. Minäkin olen, mutta valitsen ehdottomasti työnteon pitkän kotiäitiyden sijaan.
     
  7. Mirkku32 Vierailija

    Tuosta laiskuudesta: kuinka monet kerrat olen kuullut olevani laiska, kotona makaava l...ä, kun on selvinnyt että olin kotiäiti. Sanojana usein henkilö, jolla ei mitään käsitystä, millaista on pyörittää "suurperheen" arkea.
    Vaikka meidän yksikkö on "vain" viiden hengen kokoinen niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, hommaa riittää, puhumattakaan niillä kotiäideillä tai -isillä joilla lapsia on vieläkin enemmän, huh.
    Joskus mieheni on ollut kotona katraan kanssa kun itse olen ollut työmatkoilla, ja vaikka olen pyykännyt ja laittanut ruuat valmiiksi, silti hän sanoo että homma on todella rankkaa. Hän kertoo pääsevänsä töissäkin helpommalla, ja täytyy sanoa, ettei hänen asemassaan se työkään mitenkään helppoa ole.
    Ja kyllä, mieheni osallistuu lasten hoitoon todella paljon, joten mistään uusavuttomasta miehenkuvatuksesta ei ole siis kyse.
    Meillä lasten kanssa olemiseen kun kuuluu muutakin kuin tv:n tuijotus taikka pleikkarin peluu, joten oikeasti heidän kanssa tehdään jotain.
    Joten, kyllä useimmat ja ainakin minun tuntemani kotiäidit ja -isät tekevät kovasti hommia kotona. Ja näinhän se onkin.
    Vaikka lapset olisivat tarhassa, sielläkin niiden kanssa tehdään usein täysi työpäivä, ja kotona odottaa töistäpalaavaa vanhempaa vielä kotityöt. Nuo kun ynnää, niin kyllä siitä sievoisen summan hommaa saa :).
     
  8. Äiti itsekin Vierailija

    No osa meistä tekee ne samat hommat vaikka käyvät lisäksi töissäkin. Eli kotiäitinä tai -isänä olo on minusta miljoona kertaa helpompaa kuin se että on työelämässä. Ei ne kotihommat ja lapsen kanssa oleminen häviä sen työssäolon myötä minnekään. Itse en ikinä voisi jäädä kotiin, kamalan tylsää. Miten sitä keksisi joka päivälle tekemistä. Lisäksi kokisin että aivoni pehmenisivät jos niitä ei pääse käyttämään.

    Minullehan se on ihan sama jääkö kukaan kotiin hoitamaan lapsiaan, mutta turha väittää että se olisi raskasta. Minä teen ihan samat hommat kuin te, mutta käyn lisäksi päivisin töissä.
     
  9. Anni62 Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    2 912
    Saadut tykkäykset:
    1
    Tyttäreni vei aikoinaan 9:kk ikäisen tyttärensä hoitoon ja meni töihin, oli 17-v kun tyttö syntyi. Kävi töissä vähän aikaa ja haki sitten ammattikoulutukseen, valmistuu ensikeväänä sähköasentajaksi, löysi toisen miehen ja ostivat omakotitalon, miehellä vakituinen työ.
    Tyttö on kohta 4-vuotias ja on perhepäivähoidossa. Aikaa on tytölle aina ollut ja touhuaakin tyttärensä kans. Hoitavat kahta hevosta ja ponia, toinen hevosista on pikkusiskon omistuksesta elikkä hänkin käy isosiskonsa luona viisi kertaa viikossa hoitamassa hevosia.
    Tyttö on tasapainoinen eikä paljon kiukuttele, joskus nyt tietenkin muttei koko aikaa. Asuvat rauhallisella maaseudeulla jossa on tilaa touhuta.
    Ainakin heillä on hyvin mennyt ja onnsitunut yhdistämään koulutuksen ja kotielämän. Vanhin saa vaavin huhtikuussa ja hänkin töissä aina äitiyslomaan asti, en sitten tiedä mitä tekee kun vaavi on 9:kk, meneekö töihin takaisin.
     
  10. Jollei aikuinen ihminen keksi itselleen tekemistä, nin itsessä se vika on. Minulla ainakin päivät täyttyvät ihan huomaamatta kaikenlaisesta mukavasta, harrastuksia on paljon. Vapaa-aikaa voi käyttää myös hyödykseen, opiskella jne. Aivot pehemenvät jotian tosi-tv-ohjelmia seuraamalla, ei kotona olemalla:). Ja ne lapset- niitähän voi kuskata muskariin, taidekerhoon, leikkikerhoon, kirjaston satutunnille yms. yms. eli ei ne vaille kavereita ja seuraa jää. Siitä olen kanssasi samaa mieltä, ettei kotonaolo raskasta olo, paitsi ehkä henkisesti joillekin.
     
  11. 33 Vierailija

    Turvaa kuitenkin tulevaisuutesi jotenkin, jos mies päättää nostaa kytkintä. Ota huomioon, että sinulle ei kerry eläkettä. Tärkeintä on, että teet niin kuin sinusta hyvältä tuntuu, silloin ei katkeruus pääse valtaamaan mieltäsi jälkeenpäin. Jos valitset kumman tien tahansa toisten painostuksesta, se ei ole oikein.
     
  12. Milla Maqia Vierailija

    Tämä on näitä ikuisia tappelun aiheita. Kotiäidit vs. työssäkäyvät äidit.
    Tuskin kumpikaan osapuoli pääsee helpommalla. Ja kotiäidit tekevät paljon sellaista mitä työssäkäyvät eivät ehdi.
    Helpompaa? Niin no ainakin omasta mielestäni on helpompaa kun aamulla ei tarvitse herättää lapsia kukonlaulun aikaan ja ei ole kiire mihinkään. Ja aikaa on keskittyä lasten asioihin. Siksihän juuri valitsin tämän tavan hoitaa lapseni! On aikaa leikkiä ja pelata kaikessa rauhassa lasten kanssa ja silti ehdin tehdä kotityötkin ja kaupassa käynnit ennen puoltayötä.
    Mutta tutkimusten mukaan työssäkäyvät äidit pääsevät "helpommalla" kuin kotiäidit. Henkisesti kuulemma helpompi ratkaisu. Työssäkäyvillä on useampi pelikenttä jolla pelata ja saada onnistumisia tai paikata toisen kentän epäonnistumista. Kotiäideillä on yleensä vain se yksi. Tärkeintä kai on että jokainen tekee niin kuin omalle perheelle on parasta.
    Ja on tosiaan hyvä ottaa miehen kanssa puheeksi raha-asiat ja tulevaisuus kannattaa turvata.
     
  13. Milla Maqia jatkaa Vierailija

    ps. Mulle on muutama työssäkäyvä äiti sanonut pääsevänsä paljon helpommalla kuin minä. Sanovat, että kotona on rankempaa kuin töissä ja että eivät ikinä jaksaisi tehdä kaikkea sitä minkä minä teen lasten kanssa...
     
  14. Mullekin muutama kotiäiti on sanonut, etteivät millään jaksaisi sitä rumbaa, mikä alkaa kun menee töihin ja vie lapset hoitoon. Että pääsee helpommalla kun saa vain jäädä aamulla kotiin. Musta on kuitenkin turhaa "kilpailla", kenellä on rankempaa.

    Vanhempia, jotka satsaavat lapsiinsa ja hoitavat kasvatustehtävänsä hienosti, löytyy molemmista "ryhmistä" - sekä kotonaolevien että työssäkäyvien vanhempien lapsista. Olen nähnyt hyvin ja huonosti kasvatettuja lapsia molemmista ryhmistä. Samoin lapsia, joilla perusturvallisuus ei ole kunnossa - molemmista ryhmistä.

    Ratkaisevampaa näyttäisi olevan perheen sosioekonominen tilanne, halu sitoutua lasten kasvattamiseen ja taito kasvattaa jne. Työttömyys, taloudelliset ongelmat, parisuhdeongelmat, päihdeongelmat ja esim henkinen ja fyysinen väkivalta ovat niitä, jotka ovat suurimpia riskejä lapsen hyvinvoinnin kannalta. Näin tutkimustenkin mukaan.
     
  15. Mirkku32 Vierailija

    Niin, onneksi meitä on moneen junaan.
    Itse olen vielä vähän aikaa uraäiti, tosin työpaikkani on kotona, vaikka teen vieraalle töitä. Joten ei lapset tule koskaan tyhjään kotiin.
    Ja kyllähän se totta on että ne kotihommat on aina, oli töissä tai ei mutta enemmän voin sanoa olevan hommia, kun on kokoajan lasten kanssa kotona. Se, kuka arvostaa mitäkin tekemistä, on ihan itsestä kiinni. Toisen mielestä kotona oleminen lasten kanssa ei käy koskaan työstä, mutta kas kummaa siitä samasta ollaan valmiita maksamaan vieraalle. No, nämä on näitä iäisyysasioita, joista voi olla useampaa mieltä.
    Äiti itsekin: minusta kenenkään on turha nostaa itseään millekään erityiselle jalustalle, onpa hän sitten työelämässä tai kotona lasten kanssa. Ja samalla kysyn sinulta, kerroitko aivan rehellisesti että teet ihan kaiken sen saman lapsesi kanssa työpäivän jälkeen, kuin ollessasi kotona? En usko. Nimittäin vaikka minä olen töissä kotoa käsin, silti jää paljon tekemättä juuri sellaisia asioita, joite tein ennen kotona ollessa, lasten kanssa. Vuorokaudessasi ei ole yhtään sen enempää tunteja kuin kenelläkään muullakaan, joten jos siitä otetaan pois työtunnit, niin pakosta sitä aikaa on vähentyäkin. Eli vähemmän aikaa tehdä muuta.
    Omalta kohdaltani voin sanoa, että kun olen molempia tehnyt, ollut kotiäitinä yli viisi vuotta, ja nyt isossa organisaatiossa aika hyvällä ja "korkealla" paikalla, niin silti kotiäidin työssä on omat juttunsa, joka tekee siitä "työteliäämmän". Vaikka minulla on alaisia, matkustuspäiviä vuodelle tulee aika tavalla, ja toisinaan teen päätöksiä jotka koskee muitakin ihmisiä, niin silti äidin (ja tietysti isänkin) työ on "raskaampaa".

    Toki tunnen äitejä, jotka hoitavat kotiäidin työt ns. vasemmalla kädellä, ja sellaisille varmasti kotona olo on lomaa. Pelkkä kirjojen lukukin käynee heiltä työstä.
     
  16. Mirkku32 Vierailija

    Edelliselleni sanoisin: täyttä asiaa.
    Ketjun tarkoitus oli käsittääkseni kysellä muiden pitkäaikaisten kotiäitien kokemuksia. Mutta aina tulee näitä, jotka haluavat arvostella toisten tekemiä valintoja, ja juuri niitä päinvastaisia. He eivät ehkä joko ymmärrä lukemaansa, tai tieten tahtoen haluavat haastaa.
    Se, jos mikä on minusta typerää. Kuitenkin kun ketju oli suunnattu ihan tietynlaisille henkilöille.
     
  17. 6 vuotta jo kotona Vierailija

    Minä olen ollut kotiäitinä 6 vuotta, enkä yhtään häpeile sitä :) Lapsia on kolme, joten on tässä kiirettä pitänyt eikä telkkaria vain tuijoteltu. Itse asiassa digiboksikin hankittiin vasta kuukausi sitten eikä sitä paljoa olla katsottu...

    Kavereissa on niin työssäkäyviä äitejä kuin uranaisia jotka eivät lapsia ole ehtineet hankkia, kaikki yhtä mukavia yksilöitä. En tykkää tehdä rajantekoa sellaisten asioiden väliin. Jokainen valitsee tavallaan, ja valitettavasti kaikille lasten saaminen ei ole edes mahdollista.

    Tulin itse nuorena äidiksi (eläkevuosiakaan ei siis ole ehtinyt karata paljoa alta!) ja moni on sanonut, että tämähän on hyvä järjestely tehdä lapset ja käydä ammattiopinnot loppuun samalla. Näin on tehty, vähäisesti isovanhempien hoitoapuun tukien ja muuten tenttien yms. omaa pinnaa venytellen.

    Rahaahan nyt ei vallattomasti omalla tilillä ole, mutta hyvin tässä toimeen tullaan eikä tarvitse euron päälle laskea. Miehen tulot ovat meidän tulojamme, enkä koe olevani tossun alla tai muutenkaan "alistettu nainen kotona". Saanhan toteuttaa itseäni muillakin kentillä kuin hiekkalaatikolla, mikään ei rajoita kun vain järjestelee asiat itse mallilleen aikatauluineen yms. Kurssit ja harrasteet on kaikki avoimia myös kotiäideille, tutkintoja voi suorittaa äitiyden ohessa.

    Äitiys ei pehmennä aivoja, vaikka arvoille saattaakin käydä niin :D

    Se mikä on outoa, on että tällaisesta asiasta pitäisi puolustella valintaansa. Puolustella sitä, että haluaa kasvattaa omat lapsensa alusta saakka kun siihen on mahdollisuus.
     
  18. Anni62 Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    2 912
    Saadut tykkäykset:
    1
    Tekemistä kyllä löytyy. Mies käy kaikki kahvi/ruokatauot kotona ja laitan ruan joka arkipäivä klo. 12.00. Kahvit 9.30 ja 14.30 suurinpiirtein tai sillai kun mies soittaa, että on kahville tulossa. Silloin kun en ole kotona hän syö sitten mikroruokaa tai tehdään pakkaseen valmiita annoksia. Viimeksi näin oli viime viikolla kun olin pojan kans jysävkylässä näkövammaisten koulussa missä pojalla viikon jakso.

    Muuten teen hirveesti käsitöitä ja katon tv:tä, siivoan, pyykkään. Päivät menee kyllä tosi nopeesti. Käsitöitä olen harrastanut yli 10 vuotta.
    Nytkin siivoomaan, pistää mattoja ulos ja imuorida sekä pyyhkiä lattiat puhtaiksi. Ja laittaa se ruoka kahdeksitoista.
    Välillä käyn kaupungilla ja hoidan omia asioitani, nykyään kylläkin käydään omalla autolla enimmäkseen. On hammaslääkäri reissuja itelläkin ym.....
     
  19. äippä-71 Vierailija

    Kiitos kaikille vastanneille! Luin mielenkiinnolla kaikki kirjotukset ja oli kiva lukea muiden kokemuksista. Tässä olen mietiskelly omaa tulevaisuutta ja taidan kallistua kotiin jäämisen puolelle kun siihen kerran on mahdollisuus. Kiitos vielä kerran kaikille vastanneille!
     
  20. ---viola-- Vierailija

    Täälläkin ilmoittautuu taas yksi kotiäiti. Lapseni ovat 2, 5 v ja 5 vuotiaat tytöt. Tähän asti olen minäkin ollut kotona, ja olen edelleen. Mutta rutiinit ovat muuttuneet vähän säännöllisimmäksi, koska aloitin vasta perhepäivähoitaja, ja tämä sopii meille loistavasti. lapset ovat saaneet seuraa ja itsekin olen piristynyt huomattavasti. kun olen saanut yhdistää kotona olon ja työn teon. niin ei mene koulutuskaan itselläni hukkaan.tätä aioin jatkaa niin kauan, kuin lapsia riittää hoitoon ja onhan se mukava oplla kotona kun esikoinen aloittaa sitten aikanaan koulun. En siltikään tuomitse työssäkäyviä äitejä, jokainen hoitaa hommat omalla tavallaan.Mukavaa jatkoa kaikille!!!!!!!
     
  21. ---viola-- Vierailija

    Täälläkin ilmoittautuu taas yksi kotiäiti. Lapseni ovat 2, 5 v ja 5 vuotiaat tytöt. Tähän asti olen minäkin ollut kotona, ja olen edelleen. Mutta rutiinit ovat muuttuneet vähän säännöllisimmäksi, koska aloitin vasta perhepäivähoitaja, ja tämä sopii meille loistavasti. lapset ovat saaneet seuraa ja itsekin olen piristynyt huomattavasti. kun olen saanut yhdistää kotona olon ja työn teon. niin ei mene koulutuskaan itselläni hukkaan.tätä aioin jatkaa niin kauan, kuin lapsia riittää hoitoon ja onhan se mukava oplla kotona kun esikoinen aloittaa sitten aikanaan koulun. En siltikään tuomitse työssäkäyviä äitejä, jokainen hoitaa hommat omalla tavallaan.Mukavaa jatkoa kaikille!!!!!!!
     
  22. Aamu73, Vierailija

    Mä taidan tulevaisuudessa olla vähän siltä väliltä, eli teen töitä, mutta olen myös paljon kotona. Lähdin "uraputkesta" ja perustin oman yrityksen ennen lapsen syntymää, jotta 24/7 työ vaihtuisi vapaammasksi ja olisi enemmän vapaa-aikaa. Nyt kun äippäloma alkaa loppumaan, menen kyllä töihin, mutta vain 4x viikossa ja niistäkin kolme päivää on kuusi tuntisia. Yhtenä päivänä viikossa teen sitten pitkän päivän. Poika tulee olemaan mummullaan hoidossa kolmena päivänä viikossa, jotka ovat noin 2-6h pitkiä (kun minä menen töihin aamusta, mies vie pojan hoitoon vasta puolilta päivin). Puolet viikosta olen siis kotona kokonaan ja muina päivinä poissa vain osan päivästä. Näin haluan tehdä myös tulevaisuudessa niin kauan kun lapsi tarvitsee minua kotona. Luultavasti siis vielä ala-asteajankin. Olen laskenut työtuntini minimiin, niin että saan tarpeellisen toimeentulon, mutta mahdollisimman paljon vapaata.
     
  23. Liila Vierailija

    Meillä on neljän hengen perhe ja kolme lemmikkiä päälle. Kyllä minä ainakin ehdin laiskotella kotona päivisin. Nukun päiväunet lasten kanssa, katselen telkkua, surffailen netissä ja luen lehtiä. Töissä ollessa en tosiaankaan ehtinyt näin paljon vain laiskottelemaan. Voisinhan tietysti puunata kotia hammasharjan kanssa ja retostella sitten muille, kuinka kovaa työtä kotiäitinä oleminen on. Mielestäni elämässäni on kuitenkin tärkeämpiäkin arvoja kuin kodin jynssääminen.

    En ymmärrä, miksi joillekin äideille on niin vaikeaa tunnustaa, että oman itsensä takia he kotiin jäävät. Minä ainakin nautin hyvällä omalla tunnolla näistä kotiäitivuosistani. Tosin ne jäävät vähäisiksi, kun mies ei ole mikään hyvätuloinen, joten pian minunkin on palattava töihin raatamaan.
     
  24. Mirkku32 Vierailija

    Tee sinä kotiäitinä niinkuin parhaaksi näet.
    Minulla ainakin on ollut kädet täynnä työtä kotona ollessa, siihen on vaikuttanut paljon se ettei meillä koskaan olla syöty eikä syödä eineksiä, vaikean allergian kanssa elämistä, jolloin joka paikka pitää olla todella siisti, leipomiset yms. tein itse. Leikkiä ja puuhastelua lasten kanssa. Talvisin lumityöt omalla pihalla jne. Ei siinä telkkaa ole ehtinyt katsoa, saatikka netissä surffata.
    Mutta jos sinulla on siihen ollut aikaa, niin sehän on kivaa, sinulle.
    Niinä päivinä kun mieheni on "joutunut" minun matkojeni takia taloutta pyörittämään yksin, niin hän on päivitellyt kuinka paljon hommaa siinä oikeasti on, vaikka pyykit ja ruuat on kaikki valmiiksi huolehdittu.
    Perimmäinen syy lienee, miksi toiset sanovat kotiäidin työn olevan raskasta ja toiset kuittaavat sen laiskottelulla, on se että toiset oikeasti tekevät lasten kanssa asioita, toisten köllötellessä sohvalla tv:tä katsellen.
     
  25. Milla Maqia Vierailija

    En minäkään ehtinyt sohvalla maata tai netissä surffata silloin kun lapset olivat pieniä ja kotona. Kummasti sitä on tekemistä vaikka joka minuutille.. toki join joka päivä rauhassa kahvit ja luin hetken lehteä. Ja lasten ollessa pihalla sain yleensä hetken levähtää ja istua pihan penkillä. Yleensä kyllä aika paljon leikitin lapsia. Oltiin hippaa ja penkkipehvistä yms yms... Ja kun kaikki ruuat tekee itse eikä käytä eineksiä niin siihenkin saa kulumaan aikaa. Ja jos/kun lapsia on enemmän kuin se normi kaksi niin siihenkin menee enemmän aikaa,jos joka päivä jokaisen lapsen kanssa puuhaa jotain yhdessä (kaksin) niin ei ehdi edes nukkua päivällä kun sekin aika menee isompien kanssa esim askarrellessa... Ja kaikki muu puuhastelu lasten kanssa... Tähän siivous ja pyykkihuolto päälle... siis tekemistä on kyllä ainakin aivan tarpeeksi.
    Mutta on kyllä typerää tapella siitä kenen osa on se kovin. Jokainen kai valitsee omalle perheelle parhaan vaihtoehdon. Ainakin toivottavasti näin!

    Ja muuten, ainakaan minä en jäänyt itseni takia kotiin vaan todella miehen kanssa yhdessä mietittiin ja päädyttiin siihen että jään työelämästä kotiin hoitamaan lapsia ja kotia. Koska meidän perheelle se oli paras ratkaisu, ei minulle. Sitä on varmaan vaikea ymmärtää miksi joku hylkää vakituisen työpaikan ja jää kotiin. Mutta meitäkin on aika monta.

     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti