Hae Anna.fi-sivustolta

pitkäaikaiset kotiäidit

Viestiketju osiossa 'Vanhempana' , käynnistäjänä äippä-71, 17.01.2008.

  1. Milla Maqia Vierailija

    Ja lisätään vielä, ettei meillä katsota tv:stä lasten hereillä ollessa mitään muuta kuin lastenohjelmia tai luontodokkareita. Se mitä tapahtuu sitten lasten nukkuessa on sitä omaa aikaa! Kaikki se aika kun lapset ovat hereillä oli varattu lapsille.
    Nykyään siitten onkin aikaa enemmän kuin koskaan. Lapset siis jo koulussa ja nuorinkin tarhassa..

    P.S. Ei kai tästä kehkeydy taas uutta tappelua siitä kenen tähti loistaa kirkkaimmin?? Ollaan varmasti yhtä tärkeitä ja arvokkaita kaikki äidit ja isät, ammatin valinnasta huolimatta.
     
  2. Mirkku32 Vierailija

    Minun ei ainakaan ollut tarkoitus käydä arvostelemaan toisten valintoja (toivottavasti se ei siltä vaikuttanut?). Edellinen kommentoija vain oli lainannut minun tekstiäni, joten oletin, että hän halusi arvostella minun valintaani, tai sitä onko kotiäidin roolini oikeasti ollut työlästä vaiko vain teeskentelyä.
    Niin tai näin, itse tiedän parhaiten mitä kaikkea lasteni kanssa teen, ja kuinka oikeasti työntäyteisiä kotiäitinä olemisen päivät on.
     
  3. i wonder... Vierailija

    Terve vaan kaikille äideille. Menin töihin kun nuorimmainen lapseni täytti kolme. Lähinnä mietin kotiäiti-vuosina sitä, mitä jos suhde(avioliitto) ei kestäkään. Tosiasia kuitenkin on, että täällä etelä-Suomessa noin puolet liitoista päättyy eroon. Meillä ei siis ollut mitään ongelmia, eikä ole nytkään, mutta en olisi uskaltanut heittäytyä kokonaan kotiin. Olisin jäänyt aika tyhjän päälle...
     
  4. helppohan on hyvä Vierailija

    Aika jännä juttu tämä, että elämä ei saisi olla helppoa. Minulla oli (on) tosi kevyt työ ja iltaisin kotonakin usein laiskottelin. Nyt olen äitiyslomalla ja lapsen nukkuessa en yleensä tee mitään 'järkevää', lepäilen ja teen kivoja juttuja. En tunne tästä huonoa omatuntoa.
     
  5. Milla Maqia Vierailija

    Ihan totta! Miksi elämä ei saisi olla kivaa ja hauskaa? Voin rehellisesti myöntää, että olen nauttinut kotonaolo vuosista enkä tunne joutuvani kovalle rasitukselle. Tietenkin silloin kun kotona oli uhmaikäinen ja kaksi alle 3 vuotiasta niin ei se aina ihan ruusuilla tanssimisleta tuntunut... ;D Joskus jopa kaipasin takaisin sinne työelämään ja "sivistyneiden ihmisten" pariin. Toisaalta pois en vaihtaisi päivääkään.

    P.S. Mirkku en tarkoittanut sinua, vaan aivan yleisesti mietin , ettei aleta tappelemaan. Omakin "puolustus puheenvuoroni" oli aika kiihkeä... johtuen pitkälti siitä, että kaikenlaista sitä on saanut vuosien kuluessa kuulla, nimityksiä loisesta elättiin... =S Ja ehkäpä siksi olen aina puolustamassa kotiäitien mainetta. Joskus jopa verisesti tapellen ja barrikadeille nousten...
    Ja sinulle i wonder, kotiäitien kannattaakin turvata oma tulevaisuus. Ainakin jos jää kotiin pitkäksi aikaa ja varsinkin jos jää kotiin kokonaan. Tulevaisuus on aina jollain tavalla epävarma. Mitä vain voi sattua, ei pelkästään se surullisen kuuluisa avioero.
     
  6. Jos jäät kotiäidiksi, niin kannattaa miettiä, että ottaisitteko sinulle vaikkapa vapaaehtoisen eläkevakuutuksen, jotta saat sitten aikoinaan rahaa, vaikkei työeläkettä sinulle kotityöstä kerrykkään.

    Yksi vaihtoehto on myös siinä, että opiskelet/työskentelet/kouluttaudut kotiäitiyden ohessa. Jos tarkoituksena on hankkia vielä lisää lapsia, niin voithan sinä keskittyä äitiyteen nyt muutaman vuoden ja kun töihinmeno alkaa lähestyä, niin sitten vasta siinä vaiheessa haet koulutukseen.

    Omalla kohdallani toivoin, että mieheni olisi ollut ymmärtäväisempi minua kohtaan ja olisi arvostanut minun näkemystäni siitä, että LASTEN etu olisi ollut pidempi kotiäitiys. Nyt minut "pakotettiin" töihin heti vanhempainloman jälkeen (lasten ollessa 11 kk). Tosin eihän tästä tietenkään pelkkää haittaa ole ollut, vaan lapsista on päivähoidossa kasvanut tosi sosiaalisia. En myöskään hermostu ja kiukustu helpolla, koska olemme yhdessä sen verran vähän aikaa vuorokaudesta, vaan lasten kanssa on oikeasti tosi kiva olla. Myös taloudelliselta kannalta työssäolo on ollut hyvä asia ja olen myös ylennyt paremmin kuin ikinä ajattelinkaan, vaikken mikään uraihminen ole milloinkaan ollutkaan. Rahan merkitystä olen arvostanut vasta avioeron myötä, joten siinä mielessä olen tyytyväinen, että vaikken 10-v sitten osannut aavistaakaan, että ero voisi tulla, niin olen sikäli hyvässä tilanteessa, että ansaitsen kivasti enkä jäänyt taloudellisesti tyhjän päälle, mikäli olisin ollut pitkään kotona ollut kotiäiti, jonka ammattitaitokin on murentunut kotiäitivuosina. Myös leskeys tai jonkun perheenjäsenen vaikea sairaus saattavat olla sellaisia tragedioita, että on iso apu, jos voi keskittyä vain suremiseen eikä siihen, että suurin ongelma on taloudellinen katastrofi ja perheeltä uhkaa mennä sen vuoksi asunto alta.

    Jos kotona olo on sinun juttusi, niin voithan hakea lisätienestiä vaikka toimimalla perhepäivähoitajana tai jakamalla aamuisin lehtiä. Tällaisilla ratkaisuilla saat ikiomaa rahaa ja esimerkiksi perhepäivähoitajaksi voi kouluttautua oppisopimuskoulutuksella työn ohessa.

    Myös osa-aikatyö on varmasti sellainen asia, joka tulee lisääntymään tulevaisuudessa. Itseasiassa osa-aikatyö on paljon tyypillisempi naisten työntekotapa esim. Keski-Europassa ja USA:ssa lasten saamisen jälkeen kuin mitä se Suomessa on.

    Toisaalta kannattaa hyväksyä myös se tosiasia, että meitä naisia on erilaisia. Toiset jopa ovat parempia äitejä, kun sitä ei tarvitse olla 24 h/vrk, vaan voi toteuttaa ammatillisia unelmiaan jossain määrin. Luulenpa, että aika harvalla meistä naisista on täysin vapaat kädet miettiä, että haluaako olla kotiäiti, työäiti vai jotakin siltä väliltä ja kuinka pitkään.
     
  7. Mirkku32 Vierailija

    Asiaa kirjoitit.
    Itselläni on työ, ura ja hyvä palkka. Kuitenkin olen erittäin onnellinen, kun taas voin jäädä kotiin lapsia hoitamaan kun uusi vauva syntyy. Hoitovapaata aion pitää, mutta en tiedä olenko kolmeen ikävuoteen saakka. Minulla kun työnkuva on muutenkin sellainen, ettei esim.koululaisten tarvitse koskaan tulla tyhjään kotiin.
    Ja ainakin omalla kohdallani voin sanoa, ettei kotiäidin vuodet ole ainakaan minun uraani ole hidastaneet tai haitanneet. Kuitenkin yhä uudelleen olen valmis ja halukas hoitamaan lapseni kotona heidän ollessa pieniä silläkin riskillä että ura hidastuu. Minulle on ensisijaisesti tärkeämpää lapseni ja heidän hyvinvoi nti, kuin ura ja työ.

    Enkä nyt siis missään nimessä tarkoita, että kotiäidin työ olisi parempaa kuin uraäidin, kerroin vain oman arvostukseni. Toisille äideille sopii paremmin kotiäidin rooli, ja toisille ura-äidin rooli. Minusta siitä on turha kinastella, ihan niinkuin siitäkin, kumpi tekee enemmän töitä ja kumpi laiskottelee. Mutta kummankinlaisten äitien tulisi tajuta jättää toisen tekemät ratkaisut arvostelematta, he kun sitä arkea eivät elä juuri siinä perheessä.
     
  8. Miesnäkökulma Vierailija

    Moi,

    Yksi asia särähti eräässä tämän ketjun kirjoituksessa korvaan: Ei oikein osata 'päästää ' lapsista irti heidän kasvaessaan vaan jotta riippuvuus jatkuisi, tehdään lisää lapsia. Tarkoitan siis sitä että kotiäitiys pitää nähdä ja kokea mielekkäänä myös sen jälkeen kun nuo nuppuset lentävät pesästä. Eiväthän nuo niin kovin itsenäisiä ole ainakaan aluksi lähdön jälkeen ja tarvitsevat tukea, mutta on hyvä muistaa, että kumppanin kanssa on periaatteessa elinikäinen liitto, mutta lapset on vain aluksi kotona ja heidät tulee päästää myös omaan elämäänsä. Voi olla (riippuen ammatista) hankalaa sijoitautua työelämään oltuaan 25 v kotona. Ja ettei tuntisi itseään tarpeettomaksi ja ripustautuisi lapsiinsa (eikä nyt mitenkään mieheensäkään) vaan omasta mielkestään eläisi edelleen täysipainosta ja mielekästä elämää. Monet parit eravat tässä vaiheessa, vaikka luulisi elämän alkavan.
     
  9. Milla Maqia Vierailija

    Hei Miesnäkökulma!

    Luin kaikki kirjoitukset läpi enkä keksinyt kenen kirjoituksesta puhuit.
    Mutta jäin silti miettimään tuota kirjoitustasi. Suurin osa kotiäideistä varmaankin palaa työelämään viimeisen täytettyä kolme vuotta. Pieni osa meistä kotiäideistä jää kotiin ja osa heistäkin varmaan ottaa jonkinlaisen osa-aikatyön kun lapset ovat jo vanhempia (murrosikäisiä).
    On tosiasia, että monet parit eroavat siinä vaiheessa kun lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa, mutta tätä tapahtuu kyllä kaikissa ryhmissä. Ongelma ei ole siis pelkästään kotiin jäävien äitien perheiden. Olisikin tärkeää,e ttä puolisot muistaisivat kehittää sitä omaa suhdetta ja pitää romantiikkaa yllä arjen kiireistä ja hektisyydestä huolimatta!
    Meillä ei ainakaan ole tehty lapsia siksi, että saisin olla vielä kotona ja että olisi uusia lapsia joihin ripustautua... vaan ihan muista syistä!
    Itse kuulun siis siihen ryhmään kotiäitejä joilla ei ole työpaikkaa odottamassa tai ei ole työtön. Toisaalta voin kyllä käydä piristämässä itseäni (ja miestäni!) siellä omassa firmassa. Ja minulla on esimerkkejä myös samanlaisesta kotiäitiydestä. Nämä naiset siis ovat jo vanhempia ja nyt miesten jäätyä eläkkeelle (ja lasten jo vuosia sitten muutettua omiin talouksiin) heillä onkin alkanut uusi elämä yhdessä miehen kanssa. Toivottavasti itsekin pääsen joskus "eläköitymään" mieheni kanssa ja nauttimaan kiireettömistä päivistä ja matkustelusta...
    "Sitä odotellessa" nautin tästä päivästä ja siitä, että lapset ovat vielä aika pieniä ja vielä kotona. Ja tietenkin myös oman mieheni seurasta!

     
  10. Nipsui Vierailija

    Samat sanat. 2 vuotta kotona erittäin vilkkaan pojan kanssa oli mulle riittävästi kotiäitiyttä. Koin sen tosi työntäyteisenä aikana, tein töitä periaatteessa 24h ilman kunnon korvausta. Ei kiitos enää mulle.. Hoidossa poika saa paljon virikkeitä ja itse voin paljon paremmin kun saan "toteuttaa itseäni" työssä. Aamuherätykset ei ole todellakaan ongelma, kotiäitinä masensi herätä taas uuteen samanlaiseen päivään (ja ihan yhtä aikaisin kuin töihin lähtiessä..) Ei ollut hetkeäkään omaa rauhaa ja väsytti.

    Mutta arvostan kyllä suuresti kotiäitejä jotka ovat tyytyväisiä kotona oloon. Mä en saanut siitä valitettavasti juuri mitään irti :(
     
  11. working mum Vierailija

    Juu, en minäkään pystyisi jäämään kotiin. Kun lapsi syntyi, olin kotona muutaman viikon, ehkä kuukauden (myös mies oli) ja palasin työhön ja mies jäi kotiin hoitamaan lasta ja tekemään töitä, sillä hänellä oli mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin.

    En olisi ehkä pidempään voinut kotona ollakaan ja ratkaisu oli hyvä. Lapsen kanssa viihtyy paremmin, kun on päivät omissa jutuissa ja mies viihtyy taas kotona. Pääsin myös raskauskiloista pian eroon ja muutenkin olo on mitä parhain, kun olen saanut rauhassa "palauttaa" itseni.'

    Meillä siis toimii upeasti näin ja kumpikaan ei tunne oloaan loppuunpalaneeksi. Itse en myöskään ole oikein ikinä ollut hoivaajatyyppiä, vaikka lastani hoidankin ja mies taas hoitaa mielellään kokopäiväisesti. Kritiikkiä on tullut, mutta mitäpä siitä.
     
  12. Maarutti Vierailija

    Olen nyt pian 2 vuotiaan kanssa hoitovapaalla,mutta sillä rahalla ei elä.Siispä teen lisäksi kauneuskonsultin töitä.Se ei juurikaan vie aikaa,pudottelen vain kuvastoja laatikoihin ja otan tilaukset vastaan ja vien tavarat perille.Että sellaista.
     
  13. Piiipa Vierailija

    Mielenkiintoinen keskustelu!
    Jäin miettimään sitä, kun työssäkäyvät väittävät tekevänsä kaiken saman kuin kotiäiditkin. Siis kotityöt yms. työajan jälkeen. Mutta oletteko koskaan miettineet, että kun ne lapset ovat päivän poissa kotoa, niin siivottavaa ei ole päivän aikana kertynyt. Kun lapsia on useampia, niin päivän aikana saadaan melkoinen kaaos aikaiseksi. Vaikka leikkejä kerättäisiin välillä poiskin. Jos haluaa pitää edes jonkinmoisen järjestyksen, niin sitä siivottavaa todella riittää päivästä toiseen.
     
  14. leppäkerttu Vierailija

    Heippa teille kaikille ihanille naisille, äideille, jotka haluatte tehdä sitä minkä tunnette sydämel-
    länne oikeaksi eli itse hoitaa rakkaanne niin pitkään kuin mahdollista. Olin itse aikoinaan kotiäiti
    useita vuosia ja halusin olla lasteni lähellä myös heidän mentyään kouluun, jotta kotiin olisi
    lapsen turvallista palata.
    Nuorimman mentyä kouluun järjestin kotonani ja myös muiden kodeissa kotikutsuja, joissa myin
    erilaisia leivonnaisia ja lapsetkin oppivat kotitaloustaitoja.
    Myöhemmin lasten jo ollessa suurempia olen kouluttautunut erilaisilla kurs-
    seilla ja pystynyt kehittämään ammattitaitoani aivan mainiosti. Kotiäitys opettaa myös säästä-
    väisyyteen, onhan tuo ilmastonmuutoskin nykyään vain ihmisten kulutushysterian tulosta.
    Kotiäitiyden aikaani en kadu päivääkään ja haluankin sanoa niille kaikille ihanille äideille,
    että antako periksi sitä minkä tunnette sydämessänne oikeaksi ja älkää välittäkö muiden
    painostuksesta (heidän ei välttämättä tarvitse kuulua ystäväpiiriinne)
    Tukea toisillenne saatte Kotiäidit ry:stä ja toivotan Teille kaikille paljon paljon voimia kokiessanne vastoinkäymisiä. Lapsilla pitää olla oikeus turvalliseen,rakastavaan lapsuuteen.
     
  15. tellervo Vierailija


    Tasa-arvoa ei todellisuudessa synny sillä, että kaikki naiset tunkevat kiireellä työmarkkinoille.
    Poikkeuksena poliitikot, jotkut suuryritysten johtajat,kutsumusammatissa olevat jne.
    Nainen on edelleen luotu synnyttäjäksi ja luontaiseksi kasvattajaksi, lapsensa tarpeet
    parhaiten tuntien. Siksi olisi lapsille parasta että äiti olisi siellä kotona käytettävissä mahdol-
    lisimman pitkälle. Maailma alkaa olla jo liian täynnä häiriintyneitä, huonosti voivia ja käyttäyty-
    viä lapsia. Niille äideille jotka tuntevat etteivät osaa olla ja toimia lastensa kanssa,
    tulisi olla mahdollisus käydä erilaisia kursseja, joissa voisi vahvistaa äitinä olemista ja
    antaa neuvoja tarvittaessa.
    Emmehän kukaan äideistä toivo, että jonakin päivänä tämä lapsi joka on pienenä työnnetty
    laitokseen, työntää laitokseen myös äitinsä, koska on oppinut että vain laitos tai joku vieras
    voi häntä hoitaa.
     
  16. mammi-71 Vierailija


    Jäät ehdottomasti kotiin lasten kanssa! Mikään ei voita oman äidin parasta mahdollista hoitoa ja läheisyyttä. Olit unelma työssäsi eli siis miesten unelma vai mikä? Unohda nyt sellaiset ja keskityt täysillä perhe-elämään.

    Olen nyt 38v ja ollut kotona yhtä soittoa 12v. Eli siitä lähtien kun ensimmäinen lapsi syntyi.Toinen tuli 4v myöhemmin ja olen ollut kotona. Ei tulisi mieleenkään lähteä töihin kun miehellä on niin hyvä palkka, että hänen palkalla tullaan toimeen. Hän on korkeakoulutettu, di, ja mulla olisi vain matalapalkkainen suurtalouskokin työ joten mitään järkeäkään siinä ei olisi. Mieheni tulee kotiin missä tuoksuu vähintäin kerran viikossa oma paistettu pulla, oikein vanhaan malliin. Älkää olko itsekkäitä, ja miettikää: kotiiin jäänti kannatta ellette ole uraohjuksia, mutta jos olette, silloin en suosittele lastenlaittoa ollenkaan.
     
  17. Anna-Kaisa ja Mervi Vierailija


    Heissan vaan kaikille äideille!

    Me ystävykset päätimme myös laittaa kortemme kekoon. Tarinamme on seuraava;
    Meillä molemmilla on melkein samanikäiset lapset ja nuorimmaisemme tultua 3-vuotiaiksi,
    päätimme, että se kumpi on parempi lasten kanssa jää hoitamaan kotiin lapsiamme.
    Minä jäin kotiin pitämään lapsista huolta, kunnes molemmat menivät kouluun ja vielä ekaluo-
    kallakin olin kotona vastassa. Ystävättäreni on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja hän kyllä
    rakastaa työtään ja on siinä myös varsin taitava. Nykyisin perheemme ja miehemme voivat
    hyvin ja iloisina usein muistelemme niitä lapsenhoitoaikoja. Minä toimin nykyisin kassanhoitajana
    ja olen myös siinä mielestäni taitava.
    Iloista jatkoa vaan kaikille äideille,isille ja lapsille!
     
  18. äittä Vierailija

    Löysin tämän ketjun ja päätin pikkasen jatkaa aiheesta..

    Mulla tilanne, että olen ollut 4,5 vuotta kotona (2 lasta, noin 2.5vee ja 4.5vee). Nyt sitten on se tilanne, että hain uutta työpaikkaa ja sain kiinostavan paikan ja parempi palkka kuin ent työssä... mutta nyt onkin sitten HIRVITTÄVÄ PANIIKKI työhönpaluusta..?!

    Minua ei niinkään jännitä itse työ ja se miten pärjään ja pääsen "sisälle", vaan LASTEN reaktiot päivähoidon aloitukseen, kiireiset aamut jne. Ennan kaikkea mulla on HUONO OMATUNTO, että vien lapset hoitoon.. en oikein tajua, olen kyllä pitkään heitä hoitanut, mutta silti tuntuu kummalta viedä heidän vieraiden ihmisten hoidettavaksi. Luulin olevani valmis, mutta nyt on menossa täydellisesti ns. pupu pöksyyn. Mulla on mielessä niin paljon juttuja mitä voitais tehdä lasten kanssa ja nyt ei sitte enää olekaan mahdollista. (toki esim. viikonloppuna)

    Osittain tunnen olevani valmis jo työelämään, mutta välillä kyyneleet nousevat silmiini kun tajuan, että ihanat kotipäivät lasteni kanssa ovat pian historiaa. :( Minusta tuntuu kuin hylkäisin heidät. Yritän ajatella, että saan silti olla illat ja viikonlopyt heidän kanssan... mutta tuntuu että sekään ei jotenkin riitä!? Onkohan tää vaan jotain luopumisen vaikeutta ja jännitystä kun uusi elämäntilanne alkaa...

    Kertokaahan kokemuksistanne!
     
  19. osaan otot Vierailija

    En itse ole ollut hoitovapaalla noin pitkään, mutta osaan kyllä kuvitella kuinka vaikeaa on laittaa lapset hoitoon vieraalle. Itselläni on 3,5-vuotias ja 2kk vauva. Tiedän, että meille ei enää lapsia tämän jälkeen tule ja aloitan työt taas pikkuhiljaa jo keväällä. MUTTA, olen tehnyt viimeiset viisi vuotta töitä vain noin 30h viikossa ja tarkoitus olisi tehdä jatkossakin vain muutamia päiviä viikossa tai iltaisin ja viikonloppuisin muutamia tunteja ainakin siihen asti, kun tuo kuopus olisi sen kolme vuotta. Meillä esikoinen on ollut päiväkodissa vain 10 päivää kuukaudessa enkä vain raaski laittaa häntä viisi päiväiseen päivähoitoon! Meille sitä on suositeltu, mutta en vain pysty. Mun mielestä meillä on hyvä tasapaino päivähoidon ja töiden suhteen. Luopumisen tuskaa koen jo siitä, että meille ei enää vauvoja tule ja siksi haluaisin olla kotona pitkään. Mutta meid.än tilanteessa siihen ei vain ole mahdollisuutta.
    Sinulle äittä, kun pääset työelämän rytmiin kiinni ja lapset saavat hoitorumbasta rutiinin, niin kyllä se ajan kanssa helpottaa. Toivottavasti teillä päivähoito alkaa hyvin. Meillä esikoinen reagoi puolivuotta päivähoitoon, koska oli vain tuon 10 päivää kuussa. Näin hän ei meinannut millään tottua siihen. Vielä päälle jatkuva sairastelu, niin eipä tuo ollut sen ensimmäisen puolen vuoden aikan paljoakaan hoidossa. Nyt taas on sellainen tilanne, että häntä ei meinaa saada päiväkodista pois ollenkaan! Kaverit sekä ohjattu toiminta pitävät pienen miehen tyytyväisenä :).
     
  20. tarjuska Vierailija

    Niin, meitä ihmisiä on monenlaisia, jotkut hakuavat tehdä töitä, elää sosiaalsiat elämää, tehdä uraa tai ainakin ansaita rahaa ja eläkettä. Yllätys on se ettei henkilö joka ei ole ollut töissä, saa kun pienen kansaneläkkeen.
    Meidän yhteiskuntamme perustuu kyllä siihen että jokainen tekee oman osuutensa. Joskus aikoinaan lasten teosta maksettiin ja jäivät kotiin makaamaan, nyt korvaukset ovat onneksi muuttuneet. Elämä myös helposti muuttuu, äkis8tkni, jäädään leskeksi, tulee ero jne. Miten sitten kun ei ole ammattia eikä toimeentuloa? Jos ei ole kovin iiäkäs vielä, silloin laittavat kurssille ihan varmasti.
    Tuo on pöyristyttävää että nainen on muka luotu ammattisynnyttäjäksi ja ammatti... no en sano miksi! Taitaa olla jonkin sortin uskovainen kiihkoilija joka näin kirjoittaa! Kuka ne työt tekee jos ei ihmiset!
    Itselläni ei ole mtiänä hinkua elättää laiskoja, kotona makaavia ihmisiä joilla ei ole minkäänlaista viitseliäisyyttä.
     
  21. missä? Vierailija


    työssä olit unelma ja kenen unelma? Oliko se yötyö vai mikä? herättää vähnä kummastusta. Miksihän vähennettiin?
     
  22. MKHM Vierailija

    Millaisethan aivot on ihmisellä joka haluaa vain olla kotona, tehdä tylsiä kotitöitä?
     
  23. Aivot > rusina Vierailija

    Olin 11 vuotta lasten kanssa kotona, josta en kadu päivääkään. Jos äidillä on taloudelliset mahdollisuudet jäädä kotiin lastensa kanssa, niin ilman muuta kannattaa panostaa elämisen laatuun. Ollessani kotona opiskelin iltaopiskeluna itseni IT-tradenomiksi ja suoritin yliopistossa muutamia approja. Minulla oli jo kaksi ammattitutkintoa ennen kuin jäin kotiäidiksi. Olin työelämässä reilut 10 vuotta ja sanoin itseni irti ja lähdin opiskelmaan uutta (4) tutkintoa, josta valmistuin vähän alle 50-vuotiaana. Mieheni pääsi työeläkkeelle 50-vuotiaana ja minulla oli jälleen mahdollisuus jäädä kotiin kotirouvaksi. En ole katunut sitä, että olen kotona. Kotona oleminen mahdollistaa niin paljon kaikenlaista mukavaa tekemistä eikä tarvitse ajatella sitten kun elämää. Olenkin tässä miettinyt, että mitähän näillä AIVOILLA seuraavaksi keksisi tehdä.
     
  24. äittä Vierailija

    kirjoitit että "kotona oleminen mahdollistaa paljon kaikkea mukava tekemistä"... niinhän se on... sitä voi nähdä muita kotiäitejä lapsineen, ulkoilla lastensa kanssa tms. tms. Minäkin kun tykkään touhuta lasten kanssa, askarrella yms. niin noita juttuja TULEE NIIN KOVA IKÄVÄ. TUntuu että ei sitä ehdi iltaisin ja viikonloppuisin oikein mitään.

    Nyt tuntuu taas että mitä oon menny tekemään!!? työt alkaa parin viikonpäästä ja päiväkodit on varattu.. huh, kuitenkin pitkälti kauhistuttaa että lapset on sitten noin 8.5 tuntia päivässä siellä VIERAIDEN TÄTIEN hoidossa...?

    mä harkitsin vähän kysellä sitä ns. lyhenettyy työaikaa, eli 6 tuntia päivässä taikks 4 päiväinen viikko.. eikö ne ookin vaihtoehdot? mutta sitten en vaan saanu suutani auki kun tää hakemani työ alunperinki ilmoitettiin täysipäiväseks. Onko tuohon oikeutettu siihen asti kunnes kuopus menee tokaluokalle??

    Ehkä tämä tästä helpottaa tämä "Luopumisen tuska". Välillä rauhoitun kun ajattelen että hei "Ne on vain työpäivän ajan siellä.." ja välillä taas itken ja mietin että tässä tää nyt sitten oli - hyvin todennäkösesti ELÄMÄNI PARAS AIKA! `(
     
  25. -b- Vierailija

    Nyt haluan kirjoittaa tähän ketjuun uudenlaisesta näkökulmasta; minulla ei vielä lapsia ole, enkä ole edes raskaana, mutta suunnitelmissa olisi seuraavan parin vuoden aikana perustaa perhe, jos vain luoja suo.
    Ajatuksenani on ollut jo pitkään, useamman vuoden se, että haluaisin jäädä lasteni kanssa kotiin, toivon mukaan esikouluun asti.
    Kun olen itse ollut alle 2-vuoden ikäinen, äitini menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen. Olen aina kaivannut elämääni äitiä, mukavia leikkejä yhdessä ja yhteisiä retkiä ja leipomishetkiä yms. Niitäpä ei vain koskaan ole ollut. Sen sijaan muistan lapsuudestani yksinäisyyden tunteen. Pelotti tulla koulusta tyhjään kotiin, kun kuului kummia ääniä nurkista. Minulla ei montaakaan sellaista muistoa ole, että olisi ollut turvallinen ja lämmin olo.

    Ja tuo, kun joku mainitsi, että kotiäidiksi jäätäisiin sen vuoksi, että itse tekee mieli laiskotella, niin se ei todellakaan pidä paikkaansa. Itse koen tavallaan sen niinkin, että kun omalla äidilläni ei koskaan ollut mahdollisuutta olla meidän kanssa, niin minä en totta tosiaan halua jättää käyttämättä niitä ainutlaatuisia hetkiä, mitä lasteni kanssa voin kokea.

    Mieheni äiti on ollut aikoinaan kotiäiti ja hän kannustaa siihen minuakin kovasti. Päivääkään ei ole tarvinnut katua sitä, että on pystynyt antamaan omille lapsilleen aikaa, rakkautta, valmiutta elämään yms. Ja voin sanoa, että miehelläni on paljon enemmän rohkeutta, itseluottamusta ja avoimuutta kuin minulla. Hän on elänyt turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä, jossa on myös oppinut näyttämään tunteitaan ja olemaan hellä. Minulla niitä valmiuksia ei ollut, ennen kuin tapasin hänet, koska niitä ei hoitopaikassa tai koulussa opita.
    En toki väheksy heitä, jotka tahtovat olla töissä, myös he pystyvät antamaan lapsilleen aikaa ja rakkautta siinä missä kotiäiditkin, sehän ei riipu siitä, onko töissä vai kotona.

    Tahtoisinkin nyt vain, että ihmiset lopettaisivat tuon riitelyn siitä, että kenen työ on arvokkainta ja kenen ei, tärkeintähän tässä elämässä on kuitenkin se, että olemme onnellisia elämässämme, arvostamme toinen toistamme ja opetamme sen taidon lapsillemmekin.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti