Hae Anna.fi-sivustolta

pitkäaikaiset kotiäidit

Viestiketju osiossa 'Vanhempana' , käynnistäjänä äippä-71, 17.01.2008.

  1. Vierailija Vierailija

  2. äiti 62 Vierailija

    Hei!
    Jos olisin sinä, jäisin ilman muuta hoitamaan kotiin omia lapsia. Olen itse sen tien käynyt, ja ehdottomasti sitä mieltä, että se kannatti. Se on kuitenkin lyhyt aika elämässä, jota ei koskaan saa myöhemmin takaisin. Lapset taatusti arvostavat sinua aina siitä. Sinä tunnet lapsesi, tiedät heidän tarpeensa ja toiveensa, ja näin ollen ymmärrät heitä myös aikanaan murrosiässä. Kukaan ei koskaan tunne sinun lapsiasi paremmin kuin sinä, joten olet heidän paras hoitajansa. Eräs kollega sanoi minulle, että kaikkea ovat äidit katuneet, mutta eivät koskaan sitä, että ovat antaneet lapsilleen aikaa. Sitä lapset tarvitsevat, ja rakkautta. Kummallista, että kotiäitejä ei nykyään mielestäni arvosteta, kuten toivoisin, vaan naisia patistetaan työelämään ja uraputkeen ja koulutuksiin... Minä en ole ainakaan sieltä onnea löytänyt, vaan tavallisesta arjesta!
     
  3. Kotoa töihin Vierailija

    En usko minäkään hetkeäkään, että työssäkäyvä äiti tekisi tosiaan kaiken saman kuin kotiäitikin, ikään kuin työpäivänsä päälle. Ensinnäkään, eihän hän hoida sitä lastaan siinä työpäivänsä aikana; ei pese kakkapyllyä, ei tarjoa/syötä lounasta, ei nukuta päiväunille, ei laulata/leikitä/ulkoile.

    Toisekseen, kuten joku mainitsikin, siivoamisen ja ruoanlaiton määrä putoaa vähintään puoleen, kun päivää ei vietetä kotona lasten kanssa. Kyllä se niin vain on.
     
  4. Pirkko Vierailija

    Itse hoidin luonnollisesti lapseni kotona,olen asiasta ERITTÄIN onnelllinen, tasapainoiset,
    onnelliset lapset on myös paras kiitos asiasta!

    Nykyisin olen työelämässä ja tienaan melko mukavasti, ostelen kaikenlaista"krääsää" ja yritän

    ilmeisesti sillä paikata huonoa oloani. Kaihoten muistelen ihanaa kotiäitiyttäni.

    Mielestäni kaikki lapset ovat sen arvoisia että heidät hoitaa mieluiten oma äiskä kotona tai edes

    joku muu lapsirakas ihminen.

    Äitiyshän ei katoa mihinkään ja mielestäni vanhemmilla pitäisi oikeasti olla mahdollisuus hoitaa

    lapsensa kotona koulu-ikään asti jos he sitä toivoisivat. Lapsen elämään voisi tuo laitoselämä

    tulla vasta kouluikäisenä, alle kouluikäisille on olemassa erilaisia kerhoja ja kokoontumispaikkoja

    jossa lapset voivat tavata toisiaan ja äiditkin saavat mahdollisuuden tavata muita kotona

    hoitamassa olevia äitejä ja purkaa huoliaan kuten kodin ulkopuolella töissä olevat.

    Kannatan ilman muuta kotiäitiyttä, se on lapselle oikeudenmukaisin ratkaisu!









     
  5. ei mahdollisuutta Vierailija

    mulla ei ollut mahdollisuutta jäädä kotiäidiksi.
    Itsestäni riippumattomista syistä johtuen olin ykskaks perheeni ainoa elättäjä joten vaihtoehtoja ei valitettavasti ollut.

    Nuorin lapseni meni kunnalliseen perhepäivähoitoon päivälleen 10 kk vanhana. Hän oli joka päivä hyvin itkuinen, eikä siihen mikään auttanut. Hirveetä huutoa aamuin illoin ja ilmeisesti päivälläkin vaikka hoitaja vakuutti että kaikki menee hyvin. Muksu oli kuitenkin aina kipeänä. Vaihdoin hänet päiväkotiin 1,2 vuotiaana. Sen jälkeen hän alkoi voida paremmin, mutta hän kärsi kuitenkin isosta ryhmästä koko päiväkoti-ikänsä. Eli hänelle päivähoidossa oleminen ei ollut mikään ihanne. Hän kaipasi aina lomia ja viikonloppuja, eli aikaa jolloin me olimme vaan kolmisteen, minä, hän ja isosisko ilman ulkopuolisia ihmisiä.

    Tämä vahva halu olla perheen kesken ilmeni mm. kerran kun sisareni tuli yökylään muksuineen kesälomamme aikana. Nuorimmainen (ikää 5 v.) huusi suoraa huutoa.. ei nyt, minä en halua nyt leikkiä kenenkään kanssa, minä olen nyt lomalla!!!! Paiskasi oven perässään kiinni ja meni sänkyynsä makaamaan peiton alle. Siskon perhe oli siinä vaiheessa vasta eteisessä sisään päin tulossa.

    Nyt tämä nuorimmaiseni on jo itsekin työelämässä. En tiedä johtuuko se aikaisesta hoitoon menosta vai isänsä pois menosta, mutta hänelle on ollut erittäin tärkeää, että hänen omat lapsensa voivat olla kotona kouluikään saakka.

    Hän tekee viikonloput sairaanhoitajan töitä ja on välillä kehitysvammapuolella yöhoitajana. Näin muksut voivat olla kotona ja rahat riittävät paremmin kuin mitä jos mies vaan olisi töissä. Hänellä on onneksi parempi tilanne kun heitä on huoltajina kaksi.

    Jos minulla olisi nyt mahdollisuus valita, valitsisin kotiäitiyden, ehdottomasti. Nimenomaan lapsieni takia.
    Kannattaa miettiä tätä myös lasten kannalta, eikä pelkästään oman itsen kautta.
     
  6. hannele Vierailija

    olen juuri toista rupeamaa kotona. "nuorena äitinä" kaikkien neljän lapseni kanssa olin 12 vuotta kotona . aika oli ihanaa ja tärkeää viihdyin ja lapseni viihtyivät. jA nyt "aikuisena" sain vielä suloisen iltatähden. eipä ollut epäilystäkään, ettm antaisi hänelle samaa kuin isommille sisaruksilleen. nyt osaan lisäksi ottaa tämän arjen pyörityksne rennommin... ja siis kerkesin tässä välissä olla rahakkaissa "oikeissa" ammattitaitoa vaativissa töisäkin oikein uraan asti.

    elämälle kiitollisena!
     
  7. N. 40 v. äiti Vierailija

    Ehdin olla työelämässä n. 10 v, ennen kun sain lapseni. Lapsen tulon jälkeen halusinkin muuttaa elämäntapaani kotikeskeisemmäksi. Olin 2v. lapsen kanssa kotona, sitten 2v. opiskelin, jolloin minulla oli myös enemmän vapaa-aikaa kotona oloon lapsen kanssa, mutta pää pysyi kuitenkin virkeänä, kun pääsi välillä aikuisten pariin. Sen jälkeen taloudellinen tilanne pakotti minut töihin ja lapsi kokopäivä hoitoon eka kertaa. Lapsen lähdettyä kouluun, olen taas jatkanut opiskelua ja pystyn olemaan aika paljon myös kotona. Pian meille tulee myös uusi lapsi ja opiskelut lopettelen sitten äippäloman aikana.

    Itse olen saanut paljon näistä vuosista; perheen, olen jatko-opiskellut ja työelämätuntumakin on silti säilynyt, kun välillä on töissä. Suosittelen muillekin. Tasapaksussa työelämässä ehdin olla vielä ainakin 20 v.
     
  8. Tuota minä en ainakaan ymmärrä, kun joku kirjoitti, että tekee samat työt kuin kotiäidit ja käy vain lisäksi päivätöissä.

    Minä en edes tee paljoa kotitöitä, mahdollisimman vähällä koitan päästä, että jää aikaa olla lapsen kanssa. Minulla on siis yksi lapsi, enempää en saa. Hän on ollut ns. suuritarpeinen tai vaativa lapsi ja kaivannut vauvasta asti syliä, imetystä ja huomiota koko valveillaoloaikansa. Ja tämä lapsi on virkeä.

    Nykyään on paljon helpompaa, mutta alkuaikojen jäljiltä olen tottunut ja oppinut olemaan lapsen kanssa paljon. Yhdessä voi toki tehdä kotitöitäkin, mutta enemmän me ulkoilemme, käymme uimassa, kerhossa, teatterissa yms. Yksi ihanuus on, ettei tarvitse herättää lasta aamuisin ja viedä mihinkään. Heräämme oman tahtiimme, kellimme sängyssä ja luemme satuja. Sitten mietimme, mitä kivaa tänään tehtäisiin.

    Tämä on elämäni suurinta luksusta. Rakastan lastani ja haluan todella olla hänen kanssaan. Lapsi myös kysyy usein seuraani, vaikka olisi muitakin vaihtoehtoja. Kun isä on kotona, olemme useimmiten kolmistaan. Meillä on paljon aikaa, jonka käytämme yhdessä olemiseen ja tekemiseen. Se on nyt elämässäni kaikkein arvokkainta eikä olisi läheskään mahdollista, jos olisin päivät töissä. Siksi on mielestäni todella yksisilmäistä sanoa, että käy töissä ja tekee saman kuin kotiäiti. Montako tuntia lapsen valveillaoloaikaa on olla hänen kanssaan töiden jälkeen? Ei siis vain tehdä kotitöitä, vaan todella olla, lukea, leikkiä, pelata, ulkoilla, pitää sylissä? Meillä tätä aikaa on 12 - 14 tuntia joka päivä.
     
  9. Mammaryhmä Vierailija

    Heippa vaan kaikille kotiuraäideille!

    Hoitakaa te vaan pienokaisenne rauhassa ja liittykää ryhmäksi!

    mm.Hämeenlinnalaismamit ry , hoitaa äiten ja lasten hyvinvointia ajamalla heidän oikeuksiaan!

    Mitä suurempi ryhmä sitä suurempi vaikutus!
     
  10. Kotihengettäret Vierailija

    Me, suuri joukko naisia ympäri valtakuntaa, toteutamme tuota tasa-arvoa siten, että äidit huolehtivat lapsista kotona ja pitävät kodin järjestyksessä.

    Isät osallistuvat lasten kasvatukseen tilanteen mukaan, pääasia on että perheessä on myös miehenmalli.

    Isille riittää kyllä tekemistä myös mm. auton korjailussa, remontissa, pihatöissä ym.

    Pidämme miehistämme hyvää huolta ja hemmottelemme heitä toisinaan, kuten hekin meitä.

    Pojat kasvatetaan reippaiksi, selkärankaisiksi miehiksi, jotka kykenevät käymään armeijan.
    Kunnioittavat naisia ja lapsia, sekä perhettään. (Osa naisita onkin jo saanut lapsensa aikuisiksi ja toteuttaneet asian) Pyrimme siihen, että pojista ei kasva perhesurmaajia.

    Tyttäret osallistuvat lastenhoitoon jo teini-ikäisinä ja huolehtivat myös nuoremmista sisaristaan.
    Kesäksi löytyy aina lastenhoitotyötä ja muuta kodin huolehtimisesta johtuvaa työtä esim.puutarhanhoitoa ym.

    Tyttäret eivät notku ostoskeskuksissa kuluttamassa ja tappamassa aikaa.
    Kuten ei myöskään pojat, jotka osallistuvat isien tai tyttärien kanssa yhteisiin, hyödyllisiin perhetalkoisiin.




    Kotihengettäret Ympäri Valtakuntaa
     
  11. Äitinsä kaltainen Vierailija

    Sunnuntaina oli äitienpäivä ja minä kuuntelin sunnuntain vastaisena yönä yöradiota, jossa aiheena oli, että mikä oli tärkeintä itselle, mitä oma äiti oli opettanut. Melkein kaikki ihmiset sanoivat, että tärkein äidin opetus oli ollut, että pitää olla rehellinen. Minä jäin oikein miettimään
    sitä, etttä tarkoitetaanko rehellisyydellä vain sitä, ettei saisi valehdella, että pitää olla rehellinen.
    Vai tarkoitetaanko rehellisyydellä ihan kaikkea muutakin elämään liittyvää rehellisyyttä, joka on oikeastaan teeskentelyn vastakohtaa. Kyllä nykyaikana on vaikeaa olla rehellinen, sillä jos on avoin ja rehellinen, niin pidetään naivina ihmisenä. Varsinkin jos aikuinen nainen on rehellinen ja suorapuheinen, niin sitten pidetään varmaan yksinkertaisena ihmisenä.
    Minusta rehellisyyden vastakohta on teeskenteleminen ja naiset varmaan sortuvat teeskentelemiseen paljon enemmän kuin miehet. Minun edesmennyt äitini oli teeskentelemätön,
    aito, lämmin ja sydämmen sivistystä omaava ihminen. Hän näytti avoimesti tunteensa, joskus hän oli surullinen, joskus taas iloinen. Äitini oli syvällinen ihminen, jonka kanssa pystyi hyvin helposti puhumaan kaikista psykologisista asioista ja varsinkin ihmissuhteista. Minun äitini ei määräillyt eikä yrittänyt manipuloida minua eikä muita perheenjäseniä tai yleensä ihmisiä. Äitini ei yrittänyt muuttaa muita ihmisiä, vaan hyväksyi heidät sellaisina kuin he olivat.
    Mielstänin naisten helmasyntejä ovat teeskentely ja muiden ihmisten manipuloiminen eli yiritetään vaikuttaa muihin ihmisiin siten, että muut ihmiset toimisivat aina itse haluamallaan tavalla ja siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä itselleen. Tämä pätee ihan kaikkin ihmisiin: Omiin perheenjäseniin, ystäviin ja työpaikan ihmisiin. Minä en oikein pidä manipuloivista ihmisistä
    ja minua itseäni on hyvin vaikea manipuloida, sillä henkinen vastustus nousee. Herkkänä ihmisenä huomaan ja vaistoan helposti kaikenlaisia asioita erilaisista ihmisistä.
    Minun ja äidin välillä ei ollut mitään naisten välistä kateutta eikä mustasukkaisuutta. Esim;Äitini piti siitä, että minusta kasvoi paljon pidempi ja hoikempi nainen kuin mitä hän itse oli. Äitini oli hyvin iloinen, kun pääsin opiskelemaan tai sain jonkun työpaikan. Mutta en oppinut äidiltäni naisten välistä taistelemista: Minä en oikein osaa pitää puoliani naisten kesken, vaikka olen aikuinen nainen.
    Edesmennyt äitini olikin ainoa nainen, johon saatoin 100 % luottaa, eikä hän koskaan pettänyt minun luottamustani. Vielä nykyänkään en kerro kenellekkään toiselle naiselle, jos olen oikeasti
    ihastunut johonkin mieheen, tai tiedän jonkun miehen olevan ihastunut minuun.
     
  12. yhden lapsen äiti Vierailija

    Minä tein juuri viime viikolla päätöksen jäädä *kotiäidiksi* ainakin toistaiseksi.
    Syy siihen on, että lapsellani tuli n. 1,5vuotiaana; Pulssia ei löydetty, huulet muuttuivat sinisiksi (lasta täytyi puhaltaa, jotta hän rupesi hengittämään) ambulanssit paikalle ja sairaalaan, samana iltana kotia. seuraavana päivänä kynnet rupesivat sinertymään. siitä on aikaa n. yli8kk.
    Ei sitä pysty unohtamaan, kuinka lähellä kaikki voi olla. Sitä vain tahtoisi pitää lähellä.
    Tämä oli mun ja mieheni yhteinen päätös. Myöhemmin selvisi että hänellä oli raudan puute anemia. Nyt lapsi voi jo hyvin.
     
  13. Isäkin? Vierailija

    Mitäpä olisitte mieltä jos mies, vaikka se omanne, haluaisi olla koti-isänä esim. 15 vuotta? Jos hän haluaisi nauttia kiireettömistä päivistä ja nähdä lastensa kasvavan ja kehittyvän, olla heille läsnä?

    Olisitteko valmiita suomaan sen miehille ja ottaman oman vastunne perheen elättämisestä?
     
  14. kotipölvästit Vierailija

    Tämän on pakko olla provo, onhan?

    Mites sitten suu pannaan kun tyttö muutta kotoa pois eikä osaa tehdä mitään miesten hommia eikä sitä miestä ole? Mites suu pannaan kun poika muuttaa kotoa pois eikä osaa laittaa ruokaa tai siivota kun naiset on aina hoitaneet sen homman? Ei auta se että osaa vaihtaa autoon renkaat silloin kun on nälkä. Jäävät varmaan kotiin asumaan äitin hoiviin.

    "Pyrimme siihen että pojista ei kasva perhesurmaajia" ;D Muutko vanhemmat sitten kasvattelevat lapsistaan perhesurmaajia ihan tarkoituksella?
     
  15. Tein valintani ja olin 11 vuotta kotona kahden lapseni kanssa. Päivääkään en kadu siitä ajasta vaikka uraputkeni katkesi ja ikää tuli. Tyttäreni tekee tohtorin väitöstyötään ja on sekä mies että nainen talossaan. Periaatteella muut tekee mitä osaa ja minä teen mitä haluan on ollut sukumme naisten ja miesten motto jo ties kuinka monessa polvessa. Poika valmistuu yo-lähihoitajaksi erikoistuneena lapsiin ja nuoriin. Poika on taitava kokki ja nainen siinä missä joku muukin nainen kun on kyse ns akkojen hommista. Se että lapset kasvavat kotona ei tarkoita sitä että lapsista tulee sosiaalisilta tai muilta taidoiltaan heikkoja. Kyse on siitä miten heidät kasvatetaan ja riittävätkö vanhempien eväät kasvatustyöhön.
     
  16. Kotona Vierailija

    Niin voihan kotiäitikin laiskotella, jos viihtyy sotkuisemmassa kodissa... jostain luin artikkelin, että työssäkäyvät äidit ovat terveempiä kuin kotiäidit. Voin ihan allekirjoittaa tämän, kotiäitiys vaatii väsymyksen ja stressin sietokykyä, sitä että yöllä herätään, jos tarvitsee ja juuri pestylle keittiön lattialle kaadetaan jogurttia. sitä että hetkeksikään ei voi silmäänsä taaperosta kääntää tai se on taputtelemassa telkkaria :). Arjen pieniä juttuja, töissä saa keskittyä siihen mitä on kunakin hetkenä tekemässä, kotona saa olla silmät selässäkin.

    Itselleni syyt kotiäitiyteen ovat nämä: miksi menisin töihin hoitamaan jotakuta muuta ihmistä, kun voin hoitaa omaa lastani kotona? Jos olisin töissä ja lapsi hoidossa, työpäivän jälkeen olisi vielä kaikki kotihommat odottamassa, näin meille jää aikaa perheen kesken edes hetki. Lapseni säilyy terveempänä kun ei ole päiväkodissa saamassa kaikkia mahdollisia tartuntoja. Mielestäni suhde lapseen pysyy tiiviimpänä, kun lapsi hoidetaan kotona. Olen kai jollainlailla "anti-feministi", kun ajattelen, että ihmisillä on oikeus hoitaa lapsensa kotona ja se on usein luontaisempaa naiselle kuin miehelle.
     
  17. Koskaan en ole katunut sitä, että lapset hoidin ja kasvatin kotona!

    Pienet saivat rauhassa kasvaa kotona ilman, että heitä piti aamuvarhain raahata päivähoitoon meluisaan ympäristöön. Seuraa ja harrastuksia oli silti: leikkipuistot, muskarit, kirjaston satutunnit, tenavajumppa jne.

    Koulusta tullessa oli heitä aina äiti kotona odottamassa välipalan kanssa. Kummasti tuntuivat nk. avainkaulalapsetkin viihtyvän meillä koulun jälkeen ja välipalan saivat tietysti hekin.

    Meillä oli aina koti ja kauppa-asiat hoidettu ennenkuin mies tuli töistä, niinpä hänen vapaa-aikansa oli koko perheen yhteistä aikaa, jota ei tarvinnut kuluttaa siivoamiseen ja ostoskeskuksissa "laatuajan" viettämiseen vaan silloin voitiin keskittyä kaikkeen kivaan.

    Lapsista kasvoi näissä puitteissa rauhallisia ja tasapainoisia ihmisiä, joilla tätä nykyä on elämä hallussa, opinnot suoritettu, työpaikka kaikilla ja onnelliselta tuntuvat parisuhteet.

    Oman kokemukseni perusteella en voi muuta kuin suositella kaikille, joilla siihen on mahdollisuus.
     
  18. Äitix10 Vierailija

    Jos ei keksi tekemistä lapsilleen ja ajatus kotona olemisesta saa epäilemään aivojen pehmenemistä, on syytäkin hankkiutua töihin! Toivottavasti olet muistanut kertoa omien lastesi hoitajille miten vähäarvoisassa seurassa he päivänsä viettävät :).
     
  19. sintti Uusi jäsen

    liittynyt:
    05.08.2015
    Viestejä:
    1
    Saadut tykkäykset:
    0
    Itse yritän tasapainoilla mitä lapseni kanssa tekisin; laittaisinko yksityiseen päiväkotiin vai olisinko lapsen kanssa kotona. Tuntuu, ettei oma pää kestä kotona olemista ja sitä ettei ole päivisin aikuista seuraa. Kulkuyhteydet ovat huonot, jotta mihinkään muskareihin ym. pääsisi. Arvostan todella niitä, jotka jaksavat olla kotona vuodesta toiseen lasten kanssa ja tekisin itsekkin niin, jos jotenkin saan pääni selvitettyä tästä sotkusta.

    Sydän sanoo että pitää "kestää" tämä kotona olo lapsen vuoksi, mutta järki sanoo että ei se voi olla lapsellekkaan hyväksi, jos äiti vain "kestää." Mies on isosta perheestä, jossa äiti on ollut aina "vain" kotiäiti. Molemmat ajattelemme, että niin minunkin pitäisi olla kotona ja tiedän sen olevan lapselle parhaaksi., mutta oma mielenterveys kärsii. Tuntuu toivottomalta katsoa kun muut äidit touhuavat lapsiensa kanssa. Mies sanoikin kerran kun taas itkin hänelle asiasta, että "miten ne muut jaksaa.." Tuntuu niin kuin nuo sanat olisi ollut isku vasten kasvoja.

    Haluaisin vain hetken omaa aikaa ja työ tuntuu nyt sellaiselta vaihtoehdolta. Harrastan siis useasti viikossa urheilua ja pääsen itsekseni pois kämpiltä, mutta ajatuskin seuraavasta päivästä kämpillä ahdistaa. Odotan vain millon mies tulee töistä, että pääsisin hetkeksi omaan rauhaan.

    Arvostan myös työssä käymistä ja sitä, että on omia tuloja. Ymmärrän myös tuonkin pointin, että "aivot pehmenee", koska siltä itsestä tuntuu tällä hetkellä. Haluaisin todella olla sellainen äiti lapselleni, joka touhuaa ja keksii tekemistä. Ajattelinkin tällaiseksi tulevani, koska olenhan ammatiltani lastentarhanopettaja. HAH! Ei mennyt ihan niin kuin ajattelin tämä kotiäitinä olo. Tuskin enää kuitenkaan alani hommia alan tekemään..
     
  20. vierailija Vierailija

    Nostan vanhaa ketjua, löytyykö lisää pitkäaikaisia, ehkä kouluikäistenkin kotiäitejä?
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti