Laki siis lähtee siitä, että pääsääntöisesti työtekijän sairaus tai vamma ei muodosta irtisanomisperustetta. Mutta jos työntekijän työkyky sairauden tai vamman johdosta on vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaiseksi, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista, työntekijä voidaan irtisanoa. Tämä johtaa seuraaviin kysymyksiin:
- Milloin työntekijän työkyky on vähentynyt olennaisesti?
- Mitä tarkoittaa, että työkyky on vähentynyt pitkäaikaiseksi?
- Milloin työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista?
Laki ei anna tarkkaa vastausta siitä, milloin nämä edellytykset täyttyvät. Kuten aina juridiikassa, jokainen tapaus on arvioitava erikseen ottaen huomioon tapauksen erityispiirteet ja työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.
Työkyvyn alentumisen pysyvyydellä ei edellytetä lopullisuutta vaan pitkäaikaisuutta; ei siis edellytetä, että sairaus olisi elinikäinen tai parantumaton. Olennaisuutta arvioitaessa on mm. otettava huomioon sairauden kesto ennen irtisanomisen toimittamista ja myös arvioitava sairauden tulevaa kestoa ja työntekijän paranemis- ja kuntoutumismahdollisuuksia. Tämä vaatii lääketieteellistä arvioita, joten on vahvasti suositeltavaa pyytää esimerkiksi työterveyslääkäriltä lausuntoa asiassa.
