Toggle sidebar

Pitkässä suhteessa olleet - onko normaalia, että tunteet välillä viilenevät?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pohtija-akka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

pohtija-akka

Vieras
Olen ollut mieheni kanssa melkein neljä vuotta. Alkuhuuma kesti ensimmäiset kolme vuotta. Viime kuukausina seksi tai suutelu ym läheisyys ei ole sujunut ilman, että kuvittelen miehen tilalle jonkun muun. Ahdistun miehen lähellä ollessani. Mistä tää voi johtua!? En halua omaa miestäni enää. Palautuukohan tilanne jossain vaiheessa entiselleen kun en vaan luovuta?
 
4 vuotta nyt ei oo vielä pitkä parisuhde, ainakaan mun mielestä... :whistle:
Mutta, ei ne tunteet siis pysy koko aikaa samanlaisina. Se alkuhuuma kestää hetken ja sitte tunteet useimmiten viilenee ja muuttuu. Jos kuvittelee että se rakkauden alkuhuuma kestää ikuisuuksia niin metsään mennään. Ja jos perustaa parisuhteensa tunteiden varaan niin todennäköisesti suhde ei kauan kestä. Parisuhteessa oleellisinta on se, että TAHDOTKO rakastaa miestäsi ja olla hänen kanssaa, ei se, että TUNTUUKO sinusta siltä että rakastat. Todelinen rakkaus on tahtokysymys, ei tunnekysymys. Telkkarin saippuasarjat ja muut hömpötykset on saanu ihmiset uskomaan että parisuhde on tunnekuohua vuodesta toiseen. Oon aina ihmetelly miksi porukka eroaa niin helposti mutta oon löytäny vastauksen: todella moni eroaa siinä vaiheessa kun ensihuuma laimenee eikä se rakkaus enää TUNNU siltä kuin ennen. Sitten luullaan että suhde on tullut tiensä päähän ja otetaan ero. Ugh.
 
  • Tykkää
Reactions: Kurmeli ja moekoe
Ihan normaalia.

Meillä oli suhde suvantovaiheessa muutaman vuoden lasten syntymien jälkeen. Viime kesänä rakastuttiin toisiimme taas uudelleen. Seurustelun aloitimme 24 vuotta sitten.
 
En tiedä onko tuo miten tavallista pitkissä suhteissa, mutta ainakin omassa parisuhteessani tuo on ihan normaalia. Välillä on kausia, että ei vaan oikein nappaa, joskus jopa niin ettei mies kiinnosta millään tavalla eikä läheisyyttä ole. Mutta meillä nuo on hyvin pienistä asioista kiinni, ei tarvita kuin pieni muutos niin ollaan palattu siihen suhteen normaalitilaan, jossa toista haluaa ja rakastaa samoin kuin ennenkin. Eli minun neuvoni on että katso vielä.. suhteeseen kuuluu ne ylä- ja alamäet.
 
Niin, mä oon ollu naimisissa 10vuotta jota edelsi 3 vuoden seurustelu, yhteensä 13 vuotta saman miehen kanssa siis. Tunteet menee vuoristorataa, on päiviä jolloin jopa inhoan miestäni ja taas tulee kausia jolloin tunteet on kuin ensirakkauden huumassa. Mutta me ei olla perustettu suhdettamme tunteiden varaan.
 
En voi puhua kuin omasta kokemuksestani, mutta mulla ainakin on just noin. Välillä olen umpirakastunut ja mies tuntuu täydelliseltä. Välillä miehessä ei ole mitään muuta kuin vikoja ja on vaikea löytää edes pientä tunteen hippusta toista kohtaan. Ja kyllä (nämä) kylmät jaksot tuntuu ikäviltä vaikka tietää niiden menevän ohi. Joka kerta mietin että pitäiskö sittenkin erota, että mitä jos tunteet ei enää palaudu. Tähän mennessä on palautunut ja sitten sitä taas siunailee että luojan kiitos ei lähtenyt suhteesta.
 
Meillä takana vähän reilu 20v. yhteistä taivalta ja täytyy myöntää että yhdessä välissä tuli sellanen vaihe et toisen lähellä olokin oli jotenkin vastenmielistä vaikken sitä hirveästi näyttänyt ..mutta se meni ohi ja nyt on tuntunut taas monet vuodet aina vaan paremmalta ja on hyvä olla yhdessä vaikka arki tuppaa olemaan aika hälinää :)
 
Olen tällä "kylmällä kaudella" kehittänyt ihastuksen toiseen mieheen. Hel**tti soikoon. En oikein nyt sitten tiedä, mitä tässä tekisi kun toisaalta ei halua lähteä suhteesta kun ei tässä mitään vikaa varsinaisesti ole. Kaipa tää menee ohi. Mitään en oo ton toisen miehen kanssa tehnyt, jutellut vain. Tunteita on silläkin puolella. Voivoi......

Ja niin, en minäkään oo sitä mieltä että 4v on pitkä parisuhde vaan halusin kuulla kokemuksia sellaisilta, joilla oikeasti on kokemusta pitkään yhdessä suhteessa olemisesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pohtija-akka:
Olen tällä "kylmällä kaudella" kehittänyt ihastuksen toiseen mieheen. Hel**tti soikoon. En oikein nyt sitten tiedä, mitä tässä tekisi kun toisaalta ei halua lähteä suhteesta kun ei tässä mitään vikaa varsinaisesti ole. Kaipa tää menee ohi. Mitään en oo ton toisen miehen kanssa tehnyt, jutellut vain. Tunteita on silläkin puolella. Voivoi......

Ja niin, en minäkään oo sitä mieltä että 4v on pitkä parisuhde vaan halusin kuulla kokemuksia sellaisilta, joilla oikeasti on kokemusta pitkään yhdessä suhteessa olemisesta.
Click to expand...

Mun mielestä sun ei kannattais nyt vielä luovuttaa. Kyllä se siitä vielä lähtee sujumaan!! JOs oletat että parisuhteessa oleminen on pelkkää rakkauden huumaa niin joudut valitettavasti vaihtaa kumppania muutaman vuoden välein...
 
Minä oon ollut mieheni kanssa vähän yli 10 vuotta, ja kyllä vuosien varrelle on mahtunut niin tunteiden viilenemistä kuin jonkinmoista viatonta ihastumistakin. Vielä toistaiseksi on tunteet ja kiinnostus omaa miestä kohtaan palanneet aina takaisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pohtija-akka:
mites nää ihastukset, kuuluuko nämäkin asiaan kun on pitkään saman ihmisen kanssa?
Click to expand...

No mä en oo ikinä ollu ihastunu keneenkään toiseen mieheen tämän 13 vuoden aikana (jos 13v on pitkä aika, en tiiä onko). Mutta sellaisia tunteita on ollu että oon aatellu että olinpa tyhmä kun menin tuon kanssa naimisiin enkä jonkun toisen kanssa. Pahoina hetkinä naimisiinmeno mieheni kanssa on tuntunu elämäni suurimmalta mokalta ja hyvinä hetkinä taas elämän parhaalta valinnalta :) Niin se vaan vaihtelee. Sen takia sitä avioliittokaavassakin kysytään TAHTOOKO rakastaa toista myötä- ja vastamäessä, kun ei parisuhde oo pelkkää myötämäkeä. ja nimenomaan kysytään että TAHDOTKO, ei kysytä että TUNTUUKO sinusta siltä että voit rakastaa. Joskus voi olla pitkiäkin vastamäkiä mutta oikealla asenteella niistä kyllä selviää mikäli puitteet on muutoin ok, eli mukana ei oo väkivaltaa,pettämistä tms.
 
  • Tykkää
Reactions: Senni Tonnika
minusta 4v ei ole vielä pitkä parisuhde. Meillä takana 13v ja ei ole helppoa aina ollut.

Välillä sitä rakastaa niin, että silmissä sumenee ja välillä olen pakkaamassa kamoja vihoissani. Välillä on tasaista tallaamista. Nyt on onneksi taas tämä tasainen vaihe. :D
 
Tunteet tulee ja menee, niin hyvät kuin huonot, samoin ihastuksia (yleensä ihan puolin ja toisin vaikkei siitä välttämättä vaimolle kerrottaisikaan). Eri asia on sitten mitä niille tunteille ja ihastuksille tekee.

Meillä on vuosikymmenen aikana käyty aallon pohjalla ja harjalla ja satavarmasti tulee jatkumaan aaltoliikettä, mutta sitä tietää huonollakin hetkellä että sieltä noustaan aina.

Tahtoa yrittää se vaatii, toki, ja voi olla että jossain vaiheessa pohjalla rypeminen jatkuu niin kauan että siitä haluaa muilla keinoin pois, mutta niin kauan kuin on halua yrittää ja tietää että rakkaus on vielä jossain, vaikkakin ehkä välillä hyvin piilossa.., tietää että on toivoa.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa