PMS Onko muka joku auttanut?

Hei! Minulla on vakava vaiva joka nyt taas kärjistyi viimeisiin kuukautisiin niin pahasti, että tulin siihen tulokseen, että tarvitsen jo apua tähän täysin mielipuoliseen pms oireiluun. Ikää 28vuottta ja niin kauan kuin voin muistaa, olen kärsinyt pms oireilusta viikko ennen kuukautisia. Tämä ei ole enää hallinnassani ja uskon, että on pakko kai aloittaa joku lääkitys tähän. Ärsyttää, koska en millään haluaisi, vaan olen aina uskonut, että ihminen on mitä se syö ja ravinnolla ja liikunnalla hoidetaan vaiva kuin vaiva lähes. Tätä en saa kuriin millään.

Olen testannut kaikki mahdolliset, karppauksen, b6vitamiinit, muut b vitamiinit isoina annoksina, kalaöljyt, helokkiöljyt, sinkin, kasvisruokavalion, maidon välttämisen, maitotuotteiden runsaan käytön, joogan, meditaation, rukoilun, rajun liikunnan, kevyen liikunnan. Kertakaikkiaan kaiken mitä vain voin keksiä. Mikään ei auta. Elän terveellisesti, en tupakoi, en ryypiskele, en syö lisäaineita, enkä paljoa punaista lihaa, syön paljon kasviksia, marjoja, paljon hyvää rasvaa. Liikun paljon joka päivä ja rakastan liikuntaa. En ole perusluonteeltani mikään melankolinen, vaan energinen, iloinen ihminen.

Viikko ennen kuukautisia elämä muuttuu täysin. En siedä mitään, en halua nähdä ketään, mikään ei kiinnostakaan oikein. Hermostun mieheeni, enkä ymmärrä miten olen muka sellaisen ottanut itselleni. Ahdistun työstäni ja pienistä asioista niin hirveästi, etten saa nukutuksi. Valvon tuskanhiessä ahdistuneena yöt ja sekin pahentaa päivällä sitä oloa. Alan jännittämään aivan kaikkea, normaali elämää ja kaikki tuntuu kertakaikkiaan ihan mahdottomalta. Pimahdan yhtäkkiä täysin omituisista asioista ja mitä lähemmäs kuukautisen tulee, sitä surkeammaksi olo muuttuu ja alan itkeä ihan pieniä asioita. Pari päivää ennen kuukautisia en jaksaisi edes puhua, olen niin surullinen ja ahdistunut ja itken täällä koko elämääni. Samalla olen hyvin ahdistunut siitä, että mitä jos tämä olo ei lopukaan vaan jäisi päälle. Aina se on loppunut, ihan aina. Toinen päivä kuukautisia ja olo normalisoituu. Menee vain aina pari päivää syvässä katumuksessa ja hämmennyksessä, mikä oli hätänä taas.

En käytä mitään hormonaalista ehkäisyä, enkä ala käyttämäänkään, ne eivät sovi. Ajattelin, että minun on nyt nostettava kädet ylös ja todettava, etten voi enää hallita tätä asiaa ollenkaan. Minulla ei ole mitään otetta enää tähän vaivaan ja tarvitsen kai jotain lääkeapua. Luin, että hoidetaan esim. ssri lääkkeillä, joita en haluaisi millään. Olen muutoin tosi energinen ja iloinen ihminen, enkä haluaisi tollaisia. Sitten on rauhoittavat kuten pieni annos diapamia. Olisiko se niin paha ottaa kun seinät kaatuu päälle? Olen aina ajatellut, että kyllä on, se aiheuttaa riippuvuutta ja muutenkin pitäisi keksiä luontaisia keinoja ennen lääkettä, mutta mitä nyt kun kaikki on kokeiltu? Minun elämä menee täysin pilalle jokaikinen kuukausi viikon ajan. Tämä rajoittaa niin paljon elämääni, että jos tulee tärkeä tilaisuus juuri tähän aikaan niin olen hyvin ahdistunut. Tuntuu, että kaikki pyörii tän ympärillä, vaikka kuukautisten pitäisi olla luonnollinen asia, ne tulee ja menee ja elämä jatkuu. Miksi ihmeessä minulla ei ole näin?

Onko jollain käytössä esim. diapam? Auttaako se ahdistukseen pms aikana? Saako siihen reseptiä gyneltä vai joltain psyykenalueen lääkäriltä? Onko kukaan oikeasti saanut vakavia pms vaivoja aisoihin jollain keinolla? Jakakaa kokemuksia tästä inhottavasti asiasta. Kiitoksia

 

Lääkkeitä voit saada gynekologilta tai yleislääkäriltä (terveyskeskus tai yksityinen) tai työterveyslääkäriltäsi.

Masennukseen tarkoitetut lääkkeet voivat tuoda apua pms vaivoihin.

En tiedä, miten olet todennut, että hormonit eivät sovi sinulle. Itselleni sopii e-pillerit, jotka ovat poistaneet ärtyisyyttä, kipua ja vuodon määrän.

 

Minäkin kysyisin, miten on todettu etteivät pillerit sovi? Onko joku vasta-aihe kuten tulppataipumus tai migreeni?

Se nyt vain on niin, ettei naisen ole luonnollista olla täysi hormonikierto päällä kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Naisen hormonitoiminnan on luonto tarkoittanut sellaiseksi, että korkeintaan muutama kierto on kokonainen, enimmäkseen ollaan raskaana tai imetetään. Hormonikierto on todella, todella voimakas ja siksi pms ja gynekologiset syövät sekä endometrioosi ovat yleisempiä länsimaissa, joissa lapsiluku on pieni. Jokainen kuukautissykli aiheuttaa solunjakautumista rintarauhasessa ja kohdun limakalvoilla, ja jokaiseen solunjakautumiseen liittyy syöpäriski.

Kun nyt monikaan ei halua olla koko ajan raskaana tai imettää, jonkinlainen keinotekoisen raskaudentilan aiheuttava hormonilääkitys kuten e-pillerit voi hyvinkin helpottaa pmssää. Tauon pitäminen pillerilevyjen välissä on täysin turhaa.

Summa summarum, ei ole luonnollista eikä luonnonmukaista olla kk-kierto päällä pitkiä aikoja kerrallaan!

Jos lontoonkieli sujuu, tämä artikkeli on todella mielenkiintoinen, e-pillerin historiaa.

gladwell dot com - john rock's error

 

Minä olen käyttänyt nuorempana sekä e-pillereitä, että minipillereitä viimeksi (mini-pill, cerazette ja microlutonkin) Ja e-pillereitä söisin vieläkin jos saisin, sillä ne auttoivat mm. ihon kuntoon ja vähensivät vuotoja. Minä satuin vain sairastumaan auralliseen migreeniin joka on ollut niin paha, että käytin vuosia estolääkitystäkin. Minipillerit aiheuttivat sitä, että kuukautiset oli kokoajan ja pahensivat migreenejä. Kokeilin kaikki nuo merkit ja se oli kyllä elämäni pahinta aikaa ja aiheutti kamalaa aknea. Nykyisin migreeni on suhteellisen hyvin hallinnassa. noin 2 kohtausta kuukaudessa, mutta aurallinen migreeni on ehdoton ei e-pillereille ja minipillerit olivat ihan kamalia.

Nyt olen siihen tulokseen tullut kuitenkin, että en pärjää näiden juttujeni kanssa enää ja olen hermostunutkin tähän, että miksi olen ylipäätään näin monta vuotta sietänyt tätä? Kaikkeni olen tehnyt ja käyttänyt tosi paljon aikaa asian tutkimiseen ja kaikenmaailman lukemiseen, puhumattakaan rahanmenosta kun olen kokeillut kaikenlaisia valmisteita. Minua oikeastaan itkettää oikein, että tässä on lopputulos. Ei mitään apua. Sokerin käytön lopettaminen on ollut paras teko mitä olen tehnyt tämän eteen, sillä on jonkinverran vaikutusta. Samoin kahvia ei kannata juoda kun pms on päällä ja ahdistaa.

Määrääköhän gyne/lääkäri kuinka vaikeasti esim. sitä diapamia? Kummaltakohan sitä kannattaisi käydä kysymässä? Jännittää, että saako sitä kuinka helposti vai sanovatko esim. että ei määrätä pms vuoksi?

Äsken googlettelin ja löysin yhden valmisteen, jota en ole käyttänyt. Mäkikuisma! Voisiko se auttaa minua? Aion kokeilla tämän vielä ja käyn tänään jo hakemassa sitä apteekista.

Pelottavaa luettavaa tuo solunjakautumisasia yms.. Minullakaan ei ole yhtään raskautta ollut, eikä ehkä tulekaan..

 

Suosittelen mäkikuismaa. Se ei vaikuta heti, joten varaudu käyttämään ainakin 1-2 kk. Mulle se oli ainoa mikä auttoi aikoinaan. En tiedä mikä siinä auttaa. En usko noihin hömppäjuttuihin, mutta kokeilin kun ei siitä haittaakaan pitänyt olla ja kaikki muu oli kokeiltu. Olin myös ihan kaista pms:n aikana. Päätä särki, kaikki raivostutti ja vitutti ja ilmaisin sen myös. Olin jopa niin ahdistunut joskus että mietin itsaria. Ja kun menkat alkoi olin niin onnellinen, koska jokin paine päästä lähti niiden myötä ja olin taas eri ihminen.

Mulle kävi vaan vähän huonommin elämässä, eli mies oli ehtinyt jostain löytää säyseämmän naisen ja erottiin. Eron seurauksena laihduin ihan tahattomasti aika paljonkin. Masennuin kai, vaikka yritin näyttää ulospäin iloiselta ja onnelliselta. En halunnut kaataa elämän paskaa muiden niskaan. Aloin lenkkeillä, laihduin ehkä liikaakin. Painoin 48 kiloa , aiemmin 57 ja olen 165 pitkä. Menkat ei loppuneet ihme kyllä mutta pms-oireet lakkasi. Tajusin sen kuitenkin vasta joskus aikojen kuluttua. Lakkasi syömästä mäkikuismaa. Tapasin uuden miehen, joka tykkää laittaa ruokaa. Olen "lihonut" 51-kiloiseksi, mutta syön erittäin terveellisesti ja lenkkeilen himona. Pms-oireet on erittäin ehkä normaalit. Eli ne on palautuneet, mutta en ole enää sellanen hullu.

 

Kiitos tarinastasi. Kävin äsken ostamassa mäkikuismaa apteekista, maksoi 60tbl melkein 23 euroa. Aika kallista, kun 3 otetaan päivässä, mutta maksan mielelläni jos se auttaisi. Ensimmäisen juuri nielaisin ja saa nähdä. Nyt vain odotellaan ja katsellaan tapahtuuko mitään. Jos tämä ei auta, niin aion kyllä mennä gynelle/lääkärille hakemaan sitten jotain lääkettä. Olen kärsinyt liian kauan tästä ja testannut tosi paljon asioita. Elämäntapanikin ovat kunnossa ja ylipainoa ei ole yhtään. 163/52 on mitatkin.

Luin, että pms vaivaa usein ylipainoisia naisia, jotka syövät enemmän sokereita ja huonoja hiilareita kuin muut. Nuokaan eivät edes pidä kohdallani paikkaansa, niin mikä ihme tämän aiheuttaa! Surkea juttu. Kyllä naisen elämä osaa olla hankalaa toisinaan.

Mietin juuri meidän narttu koiraakin, joka masentuu juoksujensa aikana ja käyttäytyy muutenkin kuin erikoira. Ei innostu mistään reppana. Hormonit silläkin kai sen aiheuttaa.

 

Voin sanoa että kärsin maailman pahimmista PMS-oireista, hormonivaihtelut ei todellakaan sopinut mulle.

Nyt on Mirena-kierukka, en edes huomaa menkkoja. Vuoto on niin vähäistä, ei tule mitään PMS-oireita. EI kiukkua, kipuja, kramppeja..mitään.

Suosittelen lämpimästi!

 

Hei! Minulla on vakava vaiva joka nyt taas kärjistyi viimeisiin kuukautisiin niin pahasti, että tulin siihen tulokseen, että tarvitsen jo apua tähän täysin mielipuoliseen pms oireiluun. Ikää 28vuottta ja niin kauan kuin voin muistaa, olen kärsinyt pms oireilusta viikko ennen kuukautisia. Tämä ei ole enää hallinnassani ja uskon, että on pakko kai aloittaa joku lääkitys tähän. Ärsyttää, koska en millään haluaisi, vaan olen aina uskonut, että ihminen on mitä se syö ja ravinnolla ja liikunnalla hoidetaan vaiva kuin vaiva lähes. Tätä en saa kuriin millään.

Olen testannut kaikki mahdolliset, karppauksen, b6vitamiinit, muut b vitamiinit isoina annoksina, kalaöljyt, helokkiöljyt, sinkin, kasvisruokavalion, maidon välttämisen, maitotuotteiden runsaan käytön, joogan, meditaation, rukoilun, rajun liikunnan, kevyen liikunnan. Kertakaikkiaan kaiken mitä vain voin keksiä. Mikään ei auta. Elän terveellisesti, en tupakoi, en ryypiskele, en syö lisäaineita, enkä paljoa punaista lihaa, syön paljon kasviksia, marjoja, paljon hyvää rasvaa. Liikun paljon joka päivä ja rakastan liikuntaa. En ole perusluonteeltani mikään melankolinen, vaan energinen, iloinen ihminen.

Viikko ennen kuukautisia elämä muuttuu täysin. En siedä mitään, en halua nähdä ketään, mikään ei kiinnostakaan oikein. Hermostun mieheeni, enkä ymmärrä miten olen muka sellaisen ottanut itselleni. Ahdistun työstäni ja pienistä asioista niin hirveästi, etten saa nukutuksi. Valvon tuskanhiessä ahdistuneena yöt ja sekin pahentaa päivällä sitä oloa. Alan jännittämään aivan kaikkea, normaali elämää ja kaikki tuntuu kertakaikkiaan ihan mahdottomalta. Pimahdan yhtäkkiä täysin omituisista asioista ja mitä lähemmäs kuukautisen tulee, sitä surkeammaksi olo muuttuu ja alan itkeä ihan pieniä asioita. Pari päivää ennen kuukautisia en jaksaisi edes puhua, olen niin surullinen ja ahdistunut ja itken täällä koko elämääni. Samalla olen hyvin ahdistunut siitä, että mitä jos tämä olo ei lopukaan vaan jäisi päälle. Aina se on loppunut, ihan aina. Toinen päivä kuukautisia ja olo normalisoituu. Menee vain aina pari päivää syvässä katumuksessa ja hämmennyksessä, mikä oli hätänä taas.

En käytä mitään hormonaalista ehkäisyä, enkä ala käyttämäänkään, ne eivät sovi. Ajattelin, että minun on nyt nostettava kädet ylös ja todettava, etten voi enää hallita tätä asiaa ollenkaan. Minulla ei ole mitään otetta enää tähän vaivaan ja tarvitsen kai jotain lääkeapua. Luin, että hoidetaan esim. ssri lääkkeillä, joita en haluaisi millään. Olen muutoin tosi energinen ja iloinen ihminen, enkä haluaisi tollaisia. Sitten on rauhoittavat kuten pieni annos diapamia. Olisiko se niin paha ottaa kun seinät kaatuu päälle? Olen aina ajatellut, että kyllä on, se aiheuttaa riippuvuutta ja muutenkin pitäisi keksiä luontaisia keinoja ennen lääkettä, mutta mitä nyt kun kaikki on kokeiltu? Minun elämä menee täysin pilalle jokaikinen kuukausi viikon ajan. Tämä rajoittaa niin paljon elämääni, että jos tulee tärkeä tilaisuus juuri tähän aikaan niin olen hyvin ahdistunut. Tuntuu, että kaikki pyörii tän ympärillä, vaikka kuukautisten pitäisi olla luonnollinen asia, ne tulee ja menee ja elämä jatkuu. Miksi ihmeessä minulla ei ole näin?

Onko jollain käytössä esim. diapam? Auttaako se ahdistukseen pms aikana? Saako siihen reseptiä gyneltä vai joltain psyykenalueen lääkäriltä? Onko kukaan oikeasti saanut vakavia pms vaivoja aisoihin jollain keinolla? Jakakaa kokemuksia tästä inhottavasti asiasta. Kiitoksia

Moi
Oletko kuullut Serotoniinista

Serotoniini
Nykyisin serotoniinia suositellaan PMS:n hoitoon. Serotoniini vaikuttaa paljon mielialaan. Serotoniiniselektiivisten lääkkeiden (SSRI) (esim. Prozac, Zoloft, Paxil) on todettu kaksoissokkoutetuissa, lumekontrolloidussa tutkimuksissa olevan tehokkain hoito PMS:ään. Nämä lääkkeet voivat helpottaa esimerkiksi ahdistusta, impulsiivisuutta, aggressiivisuutta ja kasvanutta ruokahalua. Serotoniini ei kuitenkaan yleisesti helpota fyysisiä premenstruaalisia oireita.

 

Hormonikierukan olisin itse laittanutkin heti kanssa. Olin todella iloisesti sitä laittamassa, mutta sitten se kaatui siihen, että keltarauhashormoni aihettaa minulla niin pahaa aknea, että jouduin syömään minipillereiden jälkeen 8kk antibioottia niihin finneihin mitä sain keltarauhashormonista. Sekä gyne, että ihotautilääkäri sanoivat molemmat, että kierukka tulisi aiheuttamaan melko varmasti saman, vaikka hormoni tuleekin paikallisesti niin näkevät työssään kyllä hormonikierukan ihovaikutuksia kokoajan. Jos on taipumus minipillereilläkin sellaisiin patteihin, niin sama kävisi hormonikierukan kanssa ja sitä en missään nimessä halua. Söin 8kk tosiaankin antibiioottia, että sain ihoni puhtaaksi.

SSRI lääkkeisiin olen tutustunut kovastikin ja olen lukenut, että niillä on saatu hyviä tuloksia pms hoitoon. Tiedän vain, että niillä on todella paljon sivuvaikutuksia ja kynnys niiden kokeiluunkin on valitettavan korkea. Lisäksi olen muulloin kaikkea muuta kuin taipuvainen melankoliaan. Olen virkeä, positiivinen ja energinen ihminen ja pms muuttaa minut täysin toiseksi. Keskustelin mieheni kanssa tästä oikein perusteellisesti ja hänkin sanoi, että tulee surullinen olo kun minua katsoo ennen kuukautisia. Hänkin on ollut ssritä vastaan ja on vastaan kyllä bentsojakin. Tosin totesin, että ellen saa apua tästä mäkikuismasta nyt niin haen lääkityksen sitten. En enää ala itkemään ja valvomaan ahdistuneena viikkoa kuukaudesta. Ei kenenkään naisen tarvitse sellaista kärsiä. Mittani tuli kyllä täyteen.

Olen syönyt L-tryptofaania muutama vuosi sitten, sehän vaikuttaa kanssa näihin serotasoihin aivoissa. En itseasiassa muista nyt miten se vaikuttikaan pms oireiluun? Nukkumiseenhan se on tosi hyvä tuote ja vuorotyöläiselle uni tuli hyvin sen kanssa. Purkki loppui ja ei tullut tilattua enää uutta, ehkä voisi kokeilla sitäkin mikäli mäkikuisma ei auta. Tosin mäkikuisman kanssa sitä ei saa käyttää, ettei tule mitään seromyrkytystä.

Ihanaa kun keskustelette aiheesta kanssani.

 

Hormonikierukan olisin itse laittanutkin heti kanssa. Olin todella iloisesti sitä laittamassa, mutta sitten se kaatui siihen, että keltarauhashormoni aihettaa minulla niin pahaa aknea, että jouduin syömään minipillereiden jälkeen 8kk antibioottia niihin finneihin mitä sain keltarauhashormonista. Sekä gyne, että ihotautilääkäri sanoivat molemmat, että kierukka tulisi aiheuttamaan melko varmasti saman, vaikka hormoni tuleekin paikallisesti niin näkevät työssään kyllä hormonikierukan ihovaikutuksia kokoajan. Jos on taipumus minipillereilläkin sellaisiin patteihin, niin sama kävisi hormonikierukan kanssa ja sitä en missään nimessä halua. Söin 8kk tosiaankin antibiioottia, että sain ihoni puhtaaksi.

SSRI lääkkeisiin olen tutustunut kovastikin ja olen lukenut, että niillä on saatu hyviä tuloksia pms hoitoon. Tiedän vain, että niillä on todella paljon sivuvaikutuksia ja kynnys niiden kokeiluunkin on valitettavan korkea. Lisäksi olen muulloin kaikkea muuta kuin taipuvainen melankoliaan. Olen virkeä, positiivinen ja energinen ihminen ja pms muuttaa minut täysin toiseksi. Keskustelin mieheni kanssa tästä oikein perusteellisesti ja hänkin sanoi, että tulee surullinen olo kun minua katsoo ennen kuukautisia. Hänkin on ollut ssritä vastaan ja on vastaan kyllä bentsojakin. Tosin totesin, että ellen saa apua tästä mäkikuismasta nyt niin haen lääkityksen sitten. En enää ala itkemään ja valvomaan ahdistuneena viikkoa kuukaudesta. Ei kenenkään naisen tarvitse sellaista kärsiä. Mittani tuli kyllä täyteen.

Olen syönyt L-tryptofaania muutama vuosi sitten, sehän vaikuttaa kanssa näihin serotasoihin aivoissa. En itseasiassa muista nyt miten se vaikuttikaan pms oireiluun? Nukkumiseenhan se on tosi hyvä tuote ja vuorotyöläiselle uni tuli hyvin sen kanssa. Purkki loppui ja ei tullut tilattua enää uutta, ehkä voisi kokeilla sitäkin mikäli mäkikuisma ei auta. Tosin mäkikuisman kanssa sitä ei saa käyttää, ettei tule mitään seromyrkytystä.

Ihanaa kun keskustelette aiheesta kanssani.

Aivan kuin olisi omaa kirjoitustaan lukenut sanasta sanaa, tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta on tuntunut Saitko apua mäkikuismasta???

 

Onko jollain käytössä esim. diapam? Auttaako se ahdistukseen pms aikana? Saako siihen reseptiä gyneltä vai joltain psyykenalueen lääkäriltä? Onko kukaan oikeasti saanut vakavia pms vaivoja aisoihin jollain keinolla? Jakakaa kokemuksia tästä inhottavasti asiasta. Kiitoksia

En suosittele bentsoja käytettäväksi, muutakuin muutaman päivän, eikä säännöllisesti, sillä siihen jää auttamatta koukkuun!!!!
SSRI-lääkkeillä hoidetaan näitä PMS-oireita.

Minulla itselläni oli jo monta vuotta PMS-oireita. Ja syykin löytyi:
suun kautta otettavat keltarauhashormoni, progestroni....

Mutta tilanteesi rauhoittamiseksi tarvitset jotain lääkettä, että saat oltua. SSRI-lääkkeiden vaikutus alkaa vasta muutaman viikon kuluttua aloittamisesta. Ja luultavasti oireesi ovat jos silloin ohi.
Kehotan Sinua menemään lääkärin juttusille. Vaivasi on sen verran paha, että viimesiin kierron päiviin tarvitset jonkun lääkkeen, jota otat vain kun on ihan pakko. Onko sinulla univaikeuksia PMS aikana???

Ja minulla PMS-oireet ratkaistiin MIRENA-kierukalla, ei ole runsaita vuotoja, ei kiukkuisuutta!!!!

 

Heippa !

Vieläkö saataisiin eloon tämä keskustelu ?? Vaikka onkin jo tovi näemmä , kun on viimeksi kirjoitettu .
Haluaisin kuulla palavasti viestiketjun aloittajalta , onko hän löytänyt jotain apua / helpotusta vihdoin noihin kamaliin - ja totaalisen tuttuihin pms- oireisiin ??
Täällä suurissa hormonimyrskyissäni googlettelen ja koitan jotain vinkkejä löytää, ja juurikin jotain muuta kuin tuo lääkehoito . Olen näet syönyt jo monta vuotta Sepramia ja nyt olen sitä vähentämässä koska tilanteeni on parempi . Tosin nämä pms oireet tulevat nyt tietty voimakkaampina . Löysin jo netin saloista kaikki nuo keinot , joita aloittaja olikin kokeillut - olipa tyrmistyttävää lukea , ettei mikään ollut auttanut ... :/ toisaalta mietin myös , kuinka pitkään hän mahtoi koittaa kutakin keinoa ennen kuin luovutti ??

Joka tapauksessa , nyt hyvät neuvot ovat kalliita , kirjoitelkaa , jos teillä sattuisi sellaisia olemaan ..... : )
Ps . En myöskään voi käyttää hormonaalista ehkäisyä, koitettu on. Teki vain entistä sekopäisemmäksi ...

 

Chronin tauti on lisääntynyt räjädyksenomaisesti 60-luvulta lähtien. Lääkärit epäilevät syyksi e-pillereitä. Pms oireisiin, fyysisiin, auttaa matalakalorinen paasto, käytännössä heti oviksen jälkeen keittodieetille ja suolan käyttö minimiin.

 

Vanha ketju, mutta hemmetti kun kuulosti kaikki multa. Tahtiisin apua pms-oireisiini. Kaikkea kokeiltu paitsi hormoniehkäisya. Oon ssri-laakkeille liian herkkä. Kilpparin vajaatoiminnan takia varmaan osittain. Mäkikuismaa nappailen välillä. Se kyllä saa olon usein paremmaksi, muttei sinänsä PMS-oireisiin auta. Nyt mietinkin, kannattaisiko mun hankkia kierukka. En ole vielä pillereita kokeillut (yaaminelle reseptin oon saanut, mutten oo hakenut). Aknea ja ihon kanssa ongelmia takana sen verran muutenkin, että pelottaa tuleeko musta vielä epatasaisempi ja ongelmaisempi.