Pohdiskelkaas mun kanssa vauvojen temperamenteista

[WompaTiger]

Tuttavapiirissämme on kolme samaan aikaan syntynyttä, nyt kaksivuotiasta lasta.

Vauva A on syntynyt kuusilapsisen perheen nuorimmaiseksi ja on iloinen ja nauravainen lapsi. Hän oli jo vauvana seurallinen ja istui tyytyväisenä ihan kenen sylissä vain sai. Hän oppi nopeasti puhumaan ja liikkumaan ja on kaikin puolin "vaivaton", oli jo vauvana. Hän erottele äidin tai vieraan syliä, kumpikin kelpaa esim. kolhun satuttua. Lasta ei juuri ole kasvatettu, vaan hän on syntynyt valmiisiin rutiineihin ja menee porukan jatkona, usein vähän rassukkana liian pienenä liian isoihin kuvioihin.

Vauva B on syntynyt hartaasti lasta toivoneille jo iäkkäämmille vanhemmille. Vauvana hän oli oikea oppikirjaesimerkki ja on sitä vieläkin. Häntä kasvatetaan oppikirjojen mukaan. Lapsi oppi puhumaan, liikkumaan, kuivaksi, jne. ihan niinkuin oppikirjoissa sanotaan. Vanhemmat ovat kovasti kiinnostuneita lapsensa kasvusta ja kehityksestä. Lapsi on tasapainoinen ja tykkää vieraista, mutta ei yhtä paljon kuin vanhemmistaan, äiti ja isi ovat ykköset. Lapsi on juuri niin kuin kaksivuotiaan kuuluu.

Vauva C on syntynyt opiskeleville vanhemmille joilla ei ole mitään rutiineja, aikatauluja tms. Vauvan ehdoilla mentiin aina kun mahdollista ja vauvalta kysyttiin mitä hän haluaa syödä, koska haluaa nukkua jne. Sama meno on edelleen, taaperolta kysytään kaikkeen mielipide. Lapsi ei puhu, vaan kirkuu ja huutaa tappelee saadakseen tahtonsa läpi ja vanhemmat tanssivat täysin hänen pillinsä mukaan. Lapsi ei tykkää yhtään vieraista, paitsi ollessaan hyvällä tuulella. Silloinkin vain jos vieras ymmärtää hänen kiljahtelunsa. Lapsi syö kun huvittaa ja mitä huvittaa ja sama pätee vähän kaikessa. Lapsi on alusta alkaen ollut melkoinen persoona ja oma tahto on valtava. Lasta täytyy jatkuvasti viihdyttää, hän ei viihdy hetkeäkään yksin. Mikään pesukoneen täyttäminen ei kelpaa virikkeeksi, vaan kaiken on tapahduttava kaksivuotiaan ehdoilla.

Mietin siis, että olisiko vauvat a ja b samanlaisia kuin vauva c, jos olisivat kasvaneet samassa perheessä? Ja päinvastoin. Paljonkohan oikeasti vaikuttaa temperamentti ja paljonko kasvuympäristö?

 

[Non compos mentis]

Nature vs. nurture. Ikuinen debatti. Ehkä myös perhe B:n vanhempien luonne on erilainen kuin vaikka perhe C:n vanhempien? Jos hyväksytään premissi, että luonne on edes osittain perinnöllistä?

Mulla on kaksi lasta, olen pyrkinyt kasvattamaan heidät samalla tavoin, mutta kyllä persoonissa on ollut eroja laitokselta lähtien, ellei peräti raskausajasta alkaen. Uskon itse siihen, että kasvatusta täytyy muokata lapsen tarpeiden mukaan, vaikka velvollisuudet, oikeudet jne. samoja olisivatkin sisarusten kesken. Jokainen varmaan tietää perheitä, joissa sisarukset eroavat toisistaan räikeästi.

Mahdotonta vastata tyhjentävästi. Sanottakoon niin, että on paljon mahdollista, että lapsi c käyttäytyisi toisin, jos hän olisi syntynyt eri perheeseen. Mutta hänellä olisi tuolloin myös eri geenit.

 

[Keikas]

No, varmaan moni tässä nyt kirjoittaa sisaruksista, jotka eroavat toisistaan valtavasti, ja niin minäkin. Esikoinen oli ns. "vaativa" vauva: meni varmaan aika paljon meidän kokemattomuuen piikkiin, mutta nyt kun hän on viisivuotias, hän on edelleen hyvin herkkä, vaikka onkin reipastunut kovasti. Uhmaiät ovat ilmenneet lähinnä "vinkumisena" ja äitiin takertumisena. On kuitenkin "yleiskiltti" ja päikässä kehuttu hyväksi, toiset huomioon ottavaksi kaveriksi.

Kuopus oli erittäin helppo ja aurinkoinen vauva. Oppi kuivaksi puolitoistavuotiaana, teki kaiken siskon perässä, nukkui hyvin. yksivuotiaana alkoi "esiuhma": aivan järkyttäviä kiukkukohtauksia, joka jatkui vaihtelevasti kaksivuotiaaksi. Sitten palasi neiti aurinkoinen, mutta nyt kolme ja puolivuotiaana uusi uhmakausi, joka tuntuu olevan entistä rajumpi. Erittäin vahvatahtoinen.

Samassa perheessä, samoissa olosuhteissa kasvaneet neidit.

 

[WompaTiger]

Nature vs. nurture. Ikuinen debatti. Ehkä myös perhe B:n vanhempien luonne on erilainen kuin vaikka perhe C:n vanhempien? Jos hyväksytään premissi, että luonne on edes osittain perinnöllistä?

Mulla on kaksi lasta, olen pyrkinyt kasvattamaan heidät samalla tavoin, mutta kyllä persoonissa on ollut eroja laitokselta lähtien, ellei peräti raskausajasta alkaen. Uskon itse siihen, että kasvatusta täytyy muokata lapsen tarpeiden mukaan, vaikka velvollisuudet, oikeudet jne. samoja olisivatkin sisarusten kesken. Jokainen varmaan tietää perheitä, joissa sisarukset eroavat toisistaan räikeästi.

Mahdotonta vastata tyhjentävästi. Sanottakoon niin, että on paljon mahdollista, että lapsi c käyttäytyisi toisin, jos hän olisi syntynyt eri perheeseen. Mutta hänellä olisi tuolloin myös eri geenit.

Mutta jos vauva c olisikin adoptoitu jo nuorena perheeseen a tai b? Tai päinvastoin? Silloin geenit olis pohjalla ja kasvatus toisenlaista. Olisiko vauva c mahdollista saada elämäänsä tyytyväinen naureskelija?

 

[Mrs Shillelagh]

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja tuohon vaikuttaa vielä mahdollisesti niin moni sellainen asia, josta meillä ei ole mitään käsitystä. Itse olen huomannut ainakin sen, että lapsen hedelmöityshetkeen kannattaa PANOSTAA! Muuten voi syntyä kristallilapsi...

 

[Non compos mentis]

Nature vs. nurture. Ikuinen debatti. Ehkä myös perhe B:n vanhempien luonne on erilainen kuin vaikka perhe C:n vanhempien? Jos hyväksytään premissi, että luonne on edes osittain perinnöllistä?

Mulla on kaksi lasta, olen pyrkinyt kasvattamaan heidät samalla tavoin, mutta kyllä persoonissa on ollut eroja laitokselta lähtien, ellei peräti raskausajasta alkaen. Uskon itse siihen, että kasvatusta täytyy muokata lapsen tarpeiden mukaan, vaikka velvollisuudet, oikeudet jne. samoja olisivatkin sisarusten kesken. Jokainen varmaan tietää perheitä, joissa sisarukset eroavat toisistaan räikeästi.

Mahdotonta vastata tyhjentävästi. Sanottakoon niin, että on paljon mahdollista, että lapsi c käyttäytyisi toisin, jos hän olisi syntynyt eri perheeseen. Mutta hänellä olisi tuolloin myös eri geenit.

Mutta jos vauva c olisikin adoptoitu jo nuorena perheeseen a tai b? Tai päinvastoin? Silloin geenit olis pohjalla ja kasvatus toisenlaista. Olisiko vauva c mahdollista saada elämäänsä tyytyväinen naureskelija?

Se riippuu ihan siitä, onko kiukku ja uhma rajattomuuden tuoman epävarmuuden luomaa vai luonteenpiirre. Varmaan joitain tutkimuksia tehty aiheesta identtisillä kaksosilla, yritäpä etsiä sellaisia. Tai jos joku vaikka luovuttanut munasoluja ja saisi yhteyden näihin biologisiin lapsiinsa, olisiko näiden luonne yhtenevä biologisen äidin luona asuvien lasten kanssa?

 

[Heavyfreak]

Non Compos Mentis on selkeesti aiheeseen perehtynyt Joo aihe on tosi mielenkiintoinen. Ja samalla ikuinen taistelunaihe

Kerran oon kattonu tosi mielenkiintoisen dokkarin jossa tutkittiin vauvana erotettuja kaksosia ja sitä millaisia heistä tuli aikuisina. Kaikista erilaisimmat kasvuympäristöt oli yksillä kaksosilla joista toinen oli kasvanu natsi-Saksassa ja toinen juutalaisperheessä jossain maassa mitä en ny muista Mutta kuitenki, nää kaksoset oli täysin samanlaisia. Ulkonäköä myöten.

 

[Viilis]

No c oli toisissa perheissä varmaan saanut yhtä paljon rakkautta mutta enemmän rajoja. Kaikki lapset tarttee ekaa yhtä paljon, mutta toiset enemmän jälkimmäistä.

 

[WompaTiger]

Se riippuu ihan siitä, onko kiukku ja uhma rajattomuuden tuoman epävarmuuden luomaa vai luonteenpiirre. Varmaan joitain tutkimuksia tehty aiheesta identtisillä kaksosilla, yritäpä etsiä sellaisia. Tai jos joku vaikka luovuttanut munasoluja ja saisi yhteyden näihin biologisiin lapsiinsa, olisiko näiden luonne yhtenevä biologisen äidin luona asuvien lasten kanssa?

No minusta tuon C:n käytös on juurikin epävarmuuden aiheuttamaa ja lapsella on suunnaton stressi kun joutuu asioistaan päättämään. Mutta silti mietin, että olenko tekopyhä, voisiko yhtä "vaativa" lapsi olla ihan kenellä vaan, vaikkapa perheellä b. Lapsi on kyllä myös luonteeltaan erilainen, herkkä ja varovainen, toisin kuin esim. vauva a, joka on sosiaalinen ja rämäpää. Mutta, olisiko vauva a niin sosiaalinen ja rohkea, jos asuisi perheessä c? Ja reipastuisiko lapsi c perheessä a ja käyttäytyisikö kauniimmin perheessä b? Ei kai näihin oikein tavallinen tallukka vastauksia ikinä saa selville, ei pelkkä empiirinen tutkimus riitä mielipiteen muodostamiseen.

 

[Vieras]

Perusluonne olis sama, sama rajojen uhmaaminen ja keskittymiskyvyn puute. Meininkin olis silti taatusti erilainen eri perheissä. Silloin kun perhe on terveellä pohjalla niin vanhemmat määrää tahdin.

 

[Non compos mentis]

Non Compos Mentis on selkeesti aiheeseen perehtynyt Joo aihe on tosi mielenkiintoinen. Ja samalla ikuinen taistelunaihe

Kerran oon kattonu tosi mielenkiintoisen dokkarin jossa tutkittiin vauvana erotettuja kaksosia ja sitä millaisia heistä tuli aikuisina. Kaikista erilaisimmat kasvuympäristöt oli yksillä kaksosilla joista toinen oli kasvanu natsi-Saksassa ja toinen juutalaisperheessä jossain maassa mitä en ny muista Mutta kuitenki, nää kaksoset oli täysin samanlaisia. Ulkonäköä myöten.

En ole perehtynyt aiheeseen sen kummemmin kuin aikanaan ottamalla kaikki lukion psykologian kurssit (kävin englanniksi lukion ja käytimme college-tasoisia kirjoja useimmisessa aineissa, myös psykassa). Teimme myös pienimuotoista kenttätutkimusta alle kouluikäisillä lapsilla erään kurssin puitteissa (tutkimme lasten kehitysvaiheita).

Itselläni on kaksi lasta ja olen tehnyt satunnaisesti tai vähemmän satunnaisesti töitä päiväkodeissa vuodesta 1999. Sitä ennen toimin (sokki!) srk:n kerhoissa ohjaajana. Eli jonkinlaista käytännön tuntemusta löytyy. Tietysti luen kaiken materiaalin aiheesta, minkä käsiini saan. Eli sellanen kyökkilanttumaakari.

 

[vieras]

kyseessä ei ole temperamenttierot ollenkaan. temperamentti on vain se tempo ja intensiivisyys, millä ihminen jotain tekee, ei käytös! kasvatus tietenkin vaikuttaa. lapsi peilaa vanhemmistaan mallia. suosittelen ap:lle liisa keltinkangas-järvisen kirjoja, jotta temperamentti tulisi selväksi.

 

[Tallukka]

Se riippuu ihan siitä, onko kiukku ja uhma rajattomuuden tuoman epävarmuuden luomaa vai luonteenpiirre. Varmaan joitain tutkimuksia tehty aiheesta identtisillä kaksosilla, yritäpä etsiä sellaisia. Tai jos joku vaikka luovuttanut munasoluja ja saisi yhteyden näihin biologisiin lapsiinsa, olisiko näiden luonne yhtenevä biologisen äidin luona asuvien lasten kanssa?

No minusta tuon C:n käytös on juurikin epävarmuuden aiheuttamaa ja lapsella on suunnaton stressi kun joutuu asioistaan päättämään. Mutta silti mietin, että olenko tekopyhä, voisiko yhtä "vaativa" lapsi olla ihan kenellä vaan, vaikkapa perheellä b. Lapsi on kyllä myös luonteeltaan erilainen, herkkä ja varovainen, toisin kuin esim. vauva a, joka on sosiaalinen ja rämäpää. Mutta, olisiko vauva a niin sosiaalinen ja rohkea, jos asuisi perheessä c? Ja reipastuisiko lapsi c perheessä a ja käyttäytyisikö kauniimmin perheessä b? Ei kai näihin oikein tavallinen tallukka vastauksia ikinä saa selville, ei pelkkä empiirinen tutkimus riitä mielipiteen muodostamiseen.

En usko, että toinen olis esim. vähemmän herkkä eri perheessä kasvaneena. Mä olin sellainen lapsena, sisko oli rämäpää. Aikuisena sama juttu edelleen, vaikka elämä onkin opettanut yhtä ja toista. Kasvatuksella voi sen sijaan pilata niin herkän kuin rämäpäisenkin lapsen...

 

[Keikas]

Se riippuu ihan siitä, onko kiukku ja uhma rajattomuuden tuoman epävarmuuden luomaa vai luonteenpiirre. Varmaan joitain tutkimuksia tehty aiheesta identtisillä kaksosilla, yritäpä etsiä sellaisia. Tai jos joku vaikka luovuttanut munasoluja ja saisi yhteyden näihin biologisiin lapsiinsa, olisiko näiden luonne yhtenevä biologisen äidin luona asuvien lasten kanssa?

No minusta tuon C:n käytös on juurikin epävarmuuden aiheuttamaa ja lapsella on suunnaton stressi kun joutuu asioistaan päättämään. Mutta silti mietin, että olenko tekopyhä, voisiko yhtä "vaativa" lapsi olla ihan kenellä vaan, vaikkapa perheellä b. Lapsi on kyllä myös luonteeltaan erilainen, herkkä ja varovainen, toisin kuin esim. vauva a, joka on sosiaalinen ja rämäpää. Mutta, olisiko vauva a niin sosiaalinen ja rohkea, jos asuisi perheessä c? Ja reipastuisiko lapsi c perheessä a ja käyttäytyisikö kauniimmin perheessä b? Ei kai näihin oikein tavallinen tallukka vastauksia ikinä saa selville, ei pelkkä empiirinen tutkimus riitä mielipiteen muodostamiseen.

Tässä on tavallaan mun mielestä sekaisin monta asiaa: lapsen luonteenpiirteet ja kasvatus. Totta kai ruokatavat ja yksin leikkimisen opettelu ovat kiinni kasvatuksesta, mutta taas arkuus ja rohkeus välttämättä eivät. Meidän esikoinen on arka ja kuopus rohkea. Silti kuopus on se, joka niitä raivareita saa. Toisaalta varmasti monilapsisen perheen kuopus oppii ihan toisella tavalla etsimään oman paikkansa kuin ainokainen.

 

[Heavyfreak]

Non Compos Mentis on selkeesti aiheeseen perehtynyt Joo aihe on tosi mielenkiintoinen. Ja samalla ikuinen taistelunaihe

Kerran oon kattonu tosi mielenkiintoisen dokkarin jossa tutkittiin vauvana erotettuja kaksosia ja sitä millaisia heistä tuli aikuisina. Kaikista erilaisimmat kasvuympäristöt oli yksillä kaksosilla joista toinen oli kasvanu natsi-Saksassa ja toinen juutalaisperheessä jossain maassa mitä en ny muista Mutta kuitenki, nää kaksoset oli täysin samanlaisia. Ulkonäköä myöten.

En ole perehtynyt aiheeseen sen kummemmin kuin aikanaan ottamalla kaikki lukion psykologian kurssit (kävin englanniksi lukion ja käytimme college-tasoisia kirjoja useimmisessa aineissa, myös psykassa). Teimme myös pienimuotoista kenttätutkimusta alle kouluikäisillä lapsilla erään kurssin puitteissa (tutkimme lasten kehitysvaiheita).

Itselläni on kaksi lasta ja olen tehnyt satunnaisesti tai vähemmän satunnaisesti töitä päiväkodeissa vuodesta 1999. Sitä ennen toimin (sokki!) srk:n kerhoissa ohjaajana. Eli jonkinlaista käytännön tuntemusta löytyy. Tietysti luen kaiken materiaalin aiheesta, minkä käsiini saan. Eli sellanen kyökkilanttumaakari.

Sama se on täällä. Psykologia on aina kiinnostanu ja aiheesta on tullu paljon luettua. Etenki tää aihe on mua aina kauheesti kiehtonu. Ja on tästä kiivaita keskustelujaki käyty

 

[hedelmöityshetki - kristallilapsi??]

mitä tuo tarkoittaa?

 

[Non compos mentis]

Se riippuu ihan siitä, onko kiukku ja uhma rajattomuuden tuoman epävarmuuden luomaa vai luonteenpiirre. Varmaan joitain tutkimuksia tehty aiheesta identtisillä kaksosilla, yritäpä etsiä sellaisia. Tai jos joku vaikka luovuttanut munasoluja ja saisi yhteyden näihin biologisiin lapsiinsa, olisiko näiden luonne yhtenevä biologisen äidin luona asuvien lasten kanssa?

No minusta tuon C:n käytös on juurikin epävarmuuden aiheuttamaa ja lapsella on suunnaton stressi kun joutuu asioistaan päättämään. Mutta silti mietin, että olenko tekopyhä, voisiko yhtä "vaativa" lapsi olla ihan kenellä vaan, vaikkapa perheellä b. Lapsi on kyllä myös luonteeltaan erilainen, herkkä ja varovainen, toisin kuin esim. vauva a, joka on sosiaalinen ja rämäpää. Mutta, olisiko vauva a niin sosiaalinen ja rohkea, jos asuisi perheessä c? Ja reipastuisiko lapsi c perheessä a ja käyttäytyisikö kauniimmin perheessä b? Ei kai näihin oikein tavallinen tallukka vastauksia ikinä saa selville, ei pelkkä empiirinen tutkimus riitä mielipiteen muodostamiseen.

Ihmisiä on erilaisia. Se on fakta. Toisille materiaalisesti köyhä lapsuus riittää tekosyyksi rikoskierteeseen ja jopa toisten hyväksikäyttämiseen, kun taas valtaosa selviää lapsuuden köyhyydestä ilman kummempia traumoja. Toiset ovat peräti niinkin vahvoja, ettei edes vuosikausien kellarivankeus saa järjenvaloa himmenemään (Natascha Kampusch).

Eli vauvojen heivaaminen perheestä toiseen ei välttämättä vaikuttaisi KAIKKIIN lapsiin. Eikös Puolassa parisen vuotta sitten paljastunut tapaus, jossa sairaalasta väärät vauvat olivat lähteneet vanhempien matkaan ja sitten se päätös siitä, mitä tehdä virheen paljastuttua olikin vaikea. En tiedä itsekään, päätyivätkö lapset biologiseen kotiin vai jäivätkö kotiin, jossa olivat jo ehtineet varttua taaperoiksi.

 

[syd]

Selkeämmillä rajoilla ja rutiineilla olisi varmaan saanut c-lapsestakin helpommin käsiteltävän, koska lapsi saattaa käytöksellään reagoida myös kaaokseen, joka hänellä on elämässään. Koskaan hän ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi ja hän saa vieläpä tehdä päätöksiä, joita ja joiden seuraksia hän ei pysty vielä hallitsemaan.
Samanlainen hän ei varmasti olisi kuin a- tai b-lapsi, mutta on mahdotonta sanoa kuinka paljon vanhempien toiminta on häntä muokannut ja paljonko on hänen synnynnäisen temperamenttinsa vaikutusta. Tietenkin vielä lapsen temperamenttikin ohjaa vanhempien käytöstä. A- ja b-lapsien vanhemmat olisivat väkisinkin joutuneet joissakin asioissa toimimaan toisin, jos heidän vauvansa olisivat olleet temperamentiltaan "vaativia".

 

[Heavyfreak]

kyseessä ei ole temperamenttierot ollenkaan. temperamentti on vain se tempo ja intensiivisyys, millä ihminen jotain tekee, ei käytös! kasvatus tietenkin vaikuttaa. lapsi peilaa vanhemmistaan mallia. suosittelen ap:lle liisa keltinkangas-järvisen kirjoja, jotta temperamentti tulisi selväksi.

Temperamenttipiirteitä ovat esimerkiksi aktiivisuus, ennen kaikkea motorinen aktiivisuus, sosiaalisuus, jolla tarkoitetaan kiinnostusta muita ihmisiä kohtaan, taipumus mielipahaan ja ärtyvyyteen, joustavuus uusissa tilanteissa, sopeutumisen vaikeus tai helppous, keskittymiskyky tai enemmänkin tapa keskittyä asioihin, rytmisyys, jolla tarkoitetaan unirytmiä ja fysiologisten toimintojen rytmiä, tapaa puhua, syödä ja liikkua.

Temperamentti on pysyvä ominaisuus. Tavassa, miten temperamenttipiirteet ilmenevät, on iän mukaista vaihtelua. Esimerkiksi kolmevuotiaan ärtyneisyys ilmenee eri tavalla kuin kolmekymmentävuotiaan, mutta taipumus ärtyneisyyteen sinänsä on pysyvä piirre. Temperamentin pysyvyys johtuu sen biologisesta pohjasta. Temperamentti on sidoksissa aivorakenteisiin ja fysiologiaan. Yhteys on niin voimakas, että pienen vauvan temperamentti ilmenee fysiologisina prosesseina, ei vielä psyykkisinä. Tästä syystä temperamenttia kutsutaan persoonallisuuden biologiseksi pohjaksi. Kasvatus ja ympäristö muokkaavat synnynnäisestä temperamentista persoonallisuuden. Voidaankin sanoa, että kasvatuksen tehtävä on tehdä alunperin erilaisista ihmisistä riittävän samanlaisia, että he voivat tulla toimeen keskenään.

Koska temperamentilla on biologinen pohja, on se myös perinnöllinen. Jopa 60 % joistakin temperamenttipiirteistä on voitu osoittaa periytyviksi. Temperamenttipiirteiden perinnöllisyys selittää esimerkiksi sen, miksi ikääntyminen saattaa saada ihmisen olemukseltaan muistuttamaan vanhempiaan, vaikka vanhemmat olisivat kuolleet jo kauan ennen kyseisen samankaltaisuuden ilmaantumista, niin ettei mallioppiminen enää riitä selittämään asiaa.

Temperamentti vastaa moniin kysymyksiin, jotka tähän asti ovat jääneet psykologiassa avoimiksi. Se selittää, miksi saman perheen lapset ovat kuitenkin niin erilaisia, samasta kasvatuksesta ja samasta kasvuympäristöstä huolimatta, ja miksi samanlaiset kasvatusmetodit tehoavat lapsiin niin eri tavoin. Siinä missä toiselle joutuu asettamaan tiukat rajat ja muistuttamaan usein niiden olemassaolosta, joutuu toista lohduttamaan, että ei asia niin vakava ollut. Temperamentti selittää, miksi vauvat ovat alusta lähtien erilaisia. Lapsi ei synny psyykkisenä tyhjiönä, vaan äidin ja lapsen välillä on alusta lähtien vuorovaikutus, niin että lapsi ei vain reagoi äitiin, vaan ensi hetkestä lähtee liikkeelle todellinen vuorovaikutus, jossa yhtä hyvin äiti reagoi lapsen temperamenttiin. Lapsen temperamentista seuraa se, miten hyväksi ja onnistuneeksi äiti itsensä äidin roolissaan tuntee. Jos lapsi on iloinen ja tyytyväinen, nukkuu pitkiä öitä, rauhoittuu heti syötön jälkeen odottelemaan unta, on luonnollista, että äiti tuntee itsensä paremmaksi kuin sellainen äiti, joka joutuu käsittelemään lasta jolla on niin sanottu vaativa temperamentti, joka on levoton, ärtyinen, ei siedä aikataulumuutoksia, ja vaatii koko ajan huomiota.

http://www.tsv.fi/ttapaht/011/luonto.htm

Tässä pätkä tuon sun mainitseman ihmisen kirjoittamasta tekstistä. Ja niinkuin tuossa ekassa kappaleessa jo lukee, aika monia ap:n mainitsemia piirteitä kuuluu just tuohon temperamenttiin.

 

[Mrs Shillelagh]

mitä tuo tarkoittaa?

Hedelmöityshetki tarkoittaa sitä hetkeä, jolloin munasolu hedelmöittyy. Kristallilapsi on vanha sielu, jonka tietoisuus on korkeammalla tasolla kuin valtaosalla syntyneistä. Herkkiä ja hankalia lapsia, mutta älykkäitä.