Poika halua olla tyttö

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja halipupu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

halipupu

Vieras
Mitäs tekisitte jos oma 4v. poika haluaisi jatkuvasti tyttömäisiä vaatteita, koruja yms.? Nyt poika haluaa myös istua pöntölle pissalle niin kuin minä ja eilen olisi pitänyt näyttää mistä multa tulee pissa kertominen ei meinannut kelvata. Alkaa tässä vähän mietityttää onko meidän esikoinen sittenkään poika, josko olisi sittenkin tyttö, mutta pojan kaluilla varustettuna. Hän ei ole koskaan ollu kiinnostunut autoista, sotaa nyt leikkii kavereiden kanssa, mutta ei koskaan yksin ollessaan. Aika mielenkiintoista tämä on, mutta välillä tulee mieleen mihin vetää rajan vai vetääkö ollenkaan, onko se oikein vai väärin??
 
Anna toisen kokeilla. Meillä tuo kuopus oli muutamia kuukausia somali. Etsii identiteettiään. Päiväkodeissa ollessani töissä aika moni poika halusi kotileikissä olla äiti. Ei siinä mitään, välillä kokeilee, miltä se toinen rooli tuntuu.
 
voipi olla ohimenevä vaihekin, anna olla vaan. ite en menis rajoja sen kummemmin vetämään, kunhan kattosin ettei punaniskaisten lapset pääse kiusaamisapajille. pientä lasta voi vielä sellaiselta suojella.
mutta antaisin ns.kukan kukkia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Anna toisen kokeilla. Meillä tuo kuopus oli muutamia kuukausia somali. Etsii identiteettiään. Päiväkodeissa ollessani töissä aika moni poika halusi kotileikissä olla äiti. Ei siinä mitään, välillä kokeilee, miltä se toinen rooli tuntuu.



:laugh: mitä tämä käytännössä tarkotti? oon nyt muutaman viikon tehny töitä ko.ihmisten parissa :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Piipa:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Anna toisen kokeilla. Meillä tuo kuopus oli muutamia kuukausia somali. Etsii identiteettiään. Päiväkodeissa ollessani töissä aika moni poika halusi kotileikissä olla äiti. Ei siinä mitään, välillä kokeilee, miltä se toinen rooli tuntuu.



:laugh: mitä tämä käytännössä tarkotti? oon nyt muutaman viikon tehny töitä ko.ihmisten parissa :D

Noh, hän esitteli itsensä somalina. Mua lähinnä pelotti, että joku ottaa sen pilkkana. Esikoisella on vahva identiteetti pelkästään suomalaisena, vaikka isänsä ei suomalainen olekaan. Kuopus on blondi sinisillä silmillä varustettuna, mutta tuntee suurta sielujen sympatiaa kaikkiin muihinkin kulttuureihin. Nyt hänellä on venäläisvaihe menossa, tosin syksyllä aloittaa venäläisen esikoulun, että se johtunee siitä. Kuopuksen äitipuoli on somali, samoin useat kuopuksen kavereista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Alkuperäinen kirjoittaja Piipa:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Anna toisen kokeilla. Meillä tuo kuopus oli muutamia kuukausia somali. Etsii identiteettiään. Päiväkodeissa ollessani töissä aika moni poika halusi kotileikissä olla äiti. Ei siinä mitään, välillä kokeilee, miltä se toinen rooli tuntuu.



:laugh: mitä tämä käytännössä tarkotti? oon nyt muutaman viikon tehny töitä ko.ihmisten parissa :D

Noh, hän esitteli itsensä somalina. Mua lähinnä pelotti, että joku ottaa sen pilkkana. Esikoisella on vahva identiteetti pelkästään suomalaisena, vaikka isänsä ei suomalainen olekaan. Kuopus on blondi sinisillä silmillä varustettuna, mutta tuntee suurta sielujen sympatiaa kaikkiin muihinkin kulttuureihin. Nyt hänellä on venäläisvaihe menossa, tosin syksyllä aloittaa venäläisen esikoulun, että se johtunee siitä. Kuopuksen äitipuoli on somali, samoin useat kuopuksen kavereista.

ihania lapsia :laugh: :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja yöperhonen-:
onko isä kuvioissa, onko siskoja.? malliahan se poikakin jostain ottaa :)

Isä on kuvioissa ja pikkuveli löytyy, siskoja ei ole.
Poika on myös nyt talven aikana alkanu olemaan romatikko ja esteetikko. Katselee aina kaupoissa koruja ja ihastelee kauniita vaaleanpunaisia näyteikkunoita yms. Tänään olis halunnu vaaleanpunaiset kesäsandaalit, mutta olivat onneksi liian isot.
 
Alkuperäinen kirjoittaja halipupu:
Alkuperäinen kirjoittaja yöperhonen-:
onko isä kuvioissa, onko siskoja.? malliahan se poikakin jostain ottaa :)

Isä on kuvioissa ja pikkuveli löytyy, siskoja ei ole.
Poika on myös nyt talven aikana alkanu olemaan romatikko ja esteetikko. Katselee aina kaupoissa koruja ja ihastelee kauniita vaaleanpunaisia näyteikkunoita yms. Tänään olis halunnu vaaleanpunaiset kesäsandaalit, mutta olivat onneksi liian isot.
Ihan normaalilta tuo kuulostaa. Sanoisin, että ongelma siitä tulee vain jos vanhemmat tekevät siitä ongelman.

Uskon että poikasi oikein herkkä ja empaattinen pieni mies. :)
 
TUKI LAPSELLE - poikatytöille ja tyttöpojille

Suomessa elää poikatyttöjä ja tyttöpoikia sekä "näkymättömiä lapsia", joilla on omaan sukupuoleen liittyvää hämmennystä ja sisäistä kokemusta, jota ympäristö ei havaitse.

Osalla lapsista on tyttökausi tai poikakausi, vaikka sukupuoli-identiteetti lopulta rakentuukin tavalliseen tapaan nuoren naisen tai nuoren miehen identiteetiksi. Osalla lapsista ristiriita oman minäkuvan ja sosiaalisten sukupuoliodotusten välillä on vahvaa ja jatkuu aikuisuuteen asti. transvestisuuteen liittyvät tunteet ja kokemukset lapsen tiedostamina, muistikuvia tuottavina, alkavat keskimäärin kymmenvuotiailla pojilla. Transsukupuolisuudessa sukupuolisamaistuminen toiseen kuin biologiseen sukupuoleen on osalla lapsista olemassa jo 3-6 vuotiaana ja osa pystyy jäsentämään oman olonsa nuoruusiässä. Näillä lapsilla on usein paha olla, riittämättömän tuen takia.

Seta ry:n Transtukipisteellä ajatuksena on työote ja kasvatus niin, että lapsen ja nuoren kasvun ja kehityksen suunta pidetään avoimena sekä autetaan tarvittaessa lasta, nuorta ja perhettä selviytymään psyykkisissä ja sosiaalissa
paineissa ja hyvän itsetunnon rakentamisessa lapselle.

Jos lapsen oma kokemus sukupuolestaan hämmentää ympäristöä, lasta voi tukea seuraavasti:

*
Lapsi saa rakkautta ja hyväksyntää omana itsenään
*
Lapsen ominaisuuksia, tekemisiä ja taitoja ihastellaan (olivat ne sitten tyttömäisiä tai poikamaisia piirteitä ja aikaansaannoksia)
*
Annetaan lapsen leikkiä, valita kaverinsa sekä vaatteensa sukupuolivapaasti. Erityistilanteissa neuvotellaan ja
tehdään kompromisseja (esim. sukujuhjien pukeutuminen)
*
Lapsella voisi olla sukupuolineutraali lempinimi helpottamassa sosiaalisia paineita
*
Pidetään lapsen kasvu- ja kehityssuunta avoimena
*
Sukupuoli-ilmaisun takia lasta ei tarvitse diagnosoida tai antaa ymmärtää lapsen olevan erilainen
*
Lapsi voi kyllä tarvita tukea aikuisilta, jos jotkut ihmiset hänen elämässään viestittävät ikävällä tavalla, että hän on erilainen. Esimerkiksi satuja ja tarinoita, joissa erilaisuus on vahvuus. Aikuisten neuvotteluja toisten aikuisten kanssa (päiväkoti, koulu, kaverien vanhemmat, suku...)
*
Kerrotaan lapselle maailman asioista lapselle ymmärrättävällä tavalla - kuten "pojatkin voivat ihastua poikiin" tai "joskus syntyy tyttö, josta tuntuu, että hän on ihan oikeasti poika..." jne. Näytetään lapselle elokuvia ja dokumentteja, kuten "Taitelijaelämää" "Koululaisen elämää" "Ma vie en rose"...
*
Sovitaan lapsen sekä sisarusten kanssa, mitä lapset voivat tehdä ikävissä tilanteissa. Esimerkiksi kun aikuinen kysyy sisaruksilta, "onko tuo normaali?"... "On. Äiti on sanonut, että sille voi soittaa". "Onko tuo tyttö vai poika" - lapset voi vastata nimellä/lempinimellä, jota perhe lapsesta käyttää. Lapset voivat tietää ja keksiä, mitkä olisivat
hyviä toimintatapoja
*
Kouluuntulohaastattelussa kerrotaan lapsen ominaislaadusta ja edellytetään, että lasta huomioidaan
*
Perhe huomioi, että lapselle voi olla vaikeaa koulun sukupuolijaottelu ja neuvotellaan koulun kanssa ongelmatilanteista, kuten liikuntatunnit
*
Jos vessa-jako tai suihkussa olo on lapselle vaikea jossain Ikävaiheessa, neuvotellaan mahdollisuudesta käyttää sopivaa vessaa tai olla suihkussa yksin/suorittaa liikunta muulla tavalla
*
Jos luokalla on hämmennystä, lasten kysymyksiä, kiusaamista tms., tarpeen mukaan tilataan kouluun aikuinen trans-kouluttaja vastaamaan lasten kysymyksiin ja/tai lapsiryhmälle vedettävää suvaitsevaisuuskasvatusta
*
Jos lapsi oireilee, etsitään lasten kehitykseen perehtynyt ammattityöntekijä, joka pystyy jättämään lapsen kasvu- ja kehityssuunnan avoimeksi
*
Tarvittaessa etsitään lapselle aikuistukihenkilö, joka esim. käy tytön kanssa nyrkkeilysalilla tai pojan kanssa ratsastamassa. Vanhemmat pyrkivät näin järjestämään,että lapsi kohtaa muitakin kuin oman perheen aikuisia, jotka hyväksyvät lapsen sukupuolen
*
Lapsi voi helposti salata vaikeuksiaan vanhemmiltaan eli vanhempien kannattaa viestittää, että he ovat luotettavia ja kestävät lapsen mahdolliset salaisuudet
*
Lasta ei kannata ylisuojella, koska hän kohtaa monenlaisia asioita maailmassa. Lapsen koti olisi paikka, jossa on turva eikä tarvitse salata mitään.

(c) Transtukipiste / Maarit Huuska ja Eeli Niinivirta



http://www.transtukipiste.fi/
 
Transsukupuolisuus menee kyllä "ohi" painostamalla, mutta sisäinen kokemus ja sen mukana myös ahdistus siitä, ettei hyväksytä omana itsenään jää. En minäkään olisi uskonut, että lapseni on 4-vuotiaana jo transsukupuolinen, mutta siihen kannattaa sopeutua ja tukea lapsen itse kokemaansa identiteettiä.
 
En tekisi isoa numeroa. Mulla tyttö leikki ns. poikien leikkejä, nuket ei kiinnostaneet ollenkaan, kavereina vaan poikia jne. Silti ostin tyttömäisiä vaatteita ja kohtelin tyttönä, mutta en puuttunut leikkeihin enkä tuputtanut "tyttöjen juttuja".
Siinä 5-6 vuotiaana tyttö yhtäkkiä sai jonkun prinsessavaiheen ja kaikki oli niin tyttöistä ja pinkkiä. Nyt isompana koululaisena on ihan tyypillinen tyttö jota kiinnostaa vaatteet ja muoti ja musiikki jne.

Eli en korostaisi lapselle niitä toisen sukupuolen juttuja, antaisin leikkiä tyttömäisiä leikkejä, mutta pukisin edelleen pojaksi, ja kohtelisin poikana. Eli tavallaan pyrkisin tukemaan sitä että siinä omassa sukupuolessa saa olla sellainen kuin on, vaikka ei olisikaan kaikessa tekemisissä ja kiinnostuksenkohteissa stereotyyppinen poika.
 
En mä nyt lapsesta olisi vielä transua tekemässä. Meillä samanikäinen poika on ollut jo vuoden kiinnostunut vaaleanpunaisesta, koruista, haluaisi harrastaa tanssia jne. Mutta hyvin itsevarmasti ilmoittaa olevansa poika ja tulevansa isona isäksi. Enhän minä voi tietää vaikka olisikin transu, mutta hyvin mahdollista, että sattuu olemaan ihan vain tyttömäisistä jutuista pitävä poika. Olkoot mikä on nyt ja aika näyttää.

Isänsä leikki kuulemma lapsena paljon tyttöjen kanssa, tykkäsi kutoa jne ja ihan normaali heteromies tuosta on tullut.
 
Seisaaltaan pissimisestä, onko se yleisemminkin joku miehen merkki..? Kas kun olen ihmetellytkin miksi meidän vessa pysyy aina hajuttomana ja siistinä kun taas joillain muilla ei, julkisista vessoista puhumattakaan. Ei meidän perheessä eikä kulttuurissa todellakaan miehet pissaa seisaaltaan paitsi ehkä jossain ulkona pusikossa.

Muistan päiväkotiajoilta pojan joka keräsi nukkeja ja leikki lähinnä vain nukeilla ja tyttöjen kanssa. Sai olla sellainen kuin on ja oli kiva kaveri, ei ainakaan silloin kukaan ajatellut että olisi sen perusteella transsukupuolinen tai sellaista. Lapset kokeilee kaikenlaista ja eri lapsilla voi vaan olla eri mielenkiinnon kohteet, ei kaikkia tarvitse pakottaa samaan muottiin.
 

Yhteistyössä