L
Liisa
Vieras
Olen mustasukkainen poikaystäväni naisystäville. Itselläni ei ole koskaan ollut miestä ystävänä. Entiset seurustelusuhteenikin olen halunnut lopettaa enkä jatkaa esim. ystävänä, vaikka jotkut ovat halunneetkin. Ehkä se olisi jonkin ajan päästä erosta onnistunut, mutta musta tuntuu, että vanhat yhteiset ajat ovat mielessä tai ihastuu siihen taas tai ei saa jatkettua elämää eteenpäin kun niinkuin vanhassa roikkuu. Poikakaverini sanoi joskus soitelleen jollekin entiselle tyttöystävälleen silloin tällöin kaverina, mutta ei ole nyt suhteemme aikana soittanut. No, nämä eivät ole mulle ongelmia. Mutta on eräs nainen, joka on ollut joskus hänen poikakaverinsa kanssa naimisissa ja ne ovat näin tutustuneet ja ystävystyneet. Nainen on nyt uusissa naimisissa ja poikakaverini ja tämä nainen ovat edelleen ystäviä. Suhteemme alkuaikana minua otti pannuun, kun poikakaverini niin iloisena kertoi missä tämä asuu, missä on töissä ja kuinka mukava hän on. Poikakavereitaan ei näin iloissaan esitellyt. Viikonloppuisin nähdään ja melkein joka viikonloppu hän jotain tästä mainitsee. Kertoo, ettei ole nähnyt tätä naista moneen viikkoon. Naisella on muuten huono avioliitto viinaa juovan miehen kanssa. Sanoo, mulle ettei hänellä ole mitään tunteita tätä naista kohtaan, että silloin kun nainen ekan kerran erosi hänellä olisi ollut tietysti mahdollisuus olla tämän naisen kanssa, mutta ei ole sillä tavalla koskaan halunnut, että mun on luotettava häneen, että hän on vain ystävä sen kanssa. Tämä nainen on joskus pyytänyt häntä olemaan yötä luonaan, ei ole ollut eikä halunnut. Mutta silti voi olla tämän naisen kanssa ystävä. Mä en ymmärrä. Mutta mulla ei ole ollutkaan miestä ystävänä. Johtuuko tämä siitä. Poikakaverini sanoi, ettei ole soitellut tälle naiselle moneen viikkoon. Katsoin salaa sen kännykkään ja sieltä löytyi soitetuista puheluista, että oli soitellut sille, mutta puhelimesta ei näkynyt koska oli soittanut, mutta mielestäni ei se siellä kauaa pysy, kun aina tulee uusia puheluita. Se puhelu oli siinä kolmantena. Aamulla soitin sille ja sanoin, että sä et ole puhunut kaikkea tästä naisesta , että sain sut kiinni valehtelusta. Hän sanoi, että hän on sanonut kaikki, koska on soittanut ja koska hän on sen naisen tavannut eli tosi harvoin. En sanonut millä tavoin sain sen kiinni valehtelusta. Ja hän sanoi, että on kaikki mulle puhunut. No, riita siitä tuli ja hän sanoi, että on luotettava, koska hänen vanhemmillaan oli keskenään huono suhde, ei luottamusta. Ehkä hän ei muista soittaneensa eikä huomaa mulle kertoa. Enhän sanonut sille, että olin penkonut sen kännykkää ja että soittamisesta oli valehtelussa kyse. Soitin sille aamulla vielä kaksi kertaa, kun se ekan kerran melkein löi luurin korvaan. Toisella soitolla sanoin, että rakastan sua, mutta mun on nyt vain paha olo tästä asiasta, että mä en vain vielä osaa luottaa suhun ja olen mustasukkainen. No se ei vastannut mulle ja taas lopetti yhtäkkiä. Soitin vielä kolmannen kerran ja sanoin, että soitan sulle sitten tänään tai huomenna (tämä oli sovittu jo aikaisemmin, että soitan jompana kumpana päivänä). Se vastasi mulle että etköhän sä ole tänään jo tarpeeksi soittanut. Eli tänään en ainakaan rohkene soittaa. Mä rakastan sitä kovasti enkä halua, että meidän suhde loppuu, tuo asia on vain mulle jotenkin kova juttu ja olen mustasukkainen ja epäileväinen ja en luota vaikka se sanoo olevansa luotettava ja mä jotenkin uskonkin sitä ja jotenkin taas en. Se sanoo, että mun pitäisi tavata se nainen, etten olisi mustasukkainen tai epäileväinen, ei yhtään kiinnosta. Sitä paitsi voi olla, että heillä synkkaa ja mä olen eri aaltopituudella, niin ei sekään uusi ystävyys mitään auttaisi. No täytyyhän mun siihen jossain vaiheessa kyllä tutustua, kun ja toivottavasti suhteemme ei tähän loppunut. Olen ollut niin surullinen koko päivän.
