Poikani (7v) paras kaveri tyttö, tuleeko myöhemmin ongelmia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Poikani paras kaveri on ollut aina naapurin tyttö. Ovat leikkineet yhdessä alle 2-vuotiaasta saakka. Nyt ovat kummatkin 7v ja aloittivat koulun. Ovat olleet samassa päiväkodissa, samassa eskarissa ja nyt samalla luokalla. Tyttö on erittäin poikamainen, pukeutuu osittain pojan vaatteisiin ja leikkii poikien leikkejä. On aina inhonnut mm. barbeja, prinsessoja ja tyttöjen "haipatuksia". Siksi leikit menevätkin niin hyvin yksiin, koska poikani taas leikkii ns. pojan leikkejä, joista tämä tyttö kovin tykkää.

Nyt kun koulu alkoi, on asia alkanut minua huolettamaan. Tuleekohan tästä jossain vaiheessa ongelma? Eli muut alkavat lällätteleen ja puhumaan näitä "pussauskoppi" juttuja? Onko kellään kokemusta?

Näillä kaveruksilla on niin hyvät leikit ja hauskaa keskenään, että joskus oikein harmittaa, ettei tämä tyttö voi oikeasti olla poika, kun niin poikamainen on. Toivottavasti tästä ei tule mitään kiusaamisjuttuja.
 
Voi olla kiusaamistakin, mutta voi käydä kuten oman poikani kohdalla, että hän on ollut koko luokalle tavallaan silta tyttöjen ja poikien väliselle ystävyydelle. Koska siis itse tulee tyttöjen kanssa oikein hyvin toimeen. Se on parantanut luokkahenkeä ja auttanut monia poikia ja tyttöjä tutustumaan vastakkaiseen sukupuoleen reilusti ja kivasti. Joskushan varsinkin pojat haluaisivat kovastikin olla jonkun tytön kaveri, mutta eivät tiedä että miten se tapahtuu. Sellainen seksualisoitu pussauskoppikiusaaminen tulee ihan aikuisilta ja on vastenmielistä ja minusta vähän sairasta, eivätkä 7-vuotiaat itse vielä tajua siitä kiusata jos eivät vanhemmilta lapsilta tai vanhemmiltaan opi.

Mutta tyttöjen kulttuuri on sellainen, että siinä pitää olla bestis. Joskus tytöt voivat olla kolmen kimpassa, mutta yleensä se kolmas on liikaa. Ja muutenkin, tyttöjen sosiaaliset hässäkät ovat jotain aivan ihmeellistä säätämistä. Oman poikani tyttökaveri joutui selvästi hankalaan tilanteeseen, koska hengissä selvitäkseen kouluajasta tytöllä nyt vaan on hyvä olla se yksi paras tyttökaveri johon sitoudutaan. Tyttö, joka on pariton jää ulkopuolelle ja on suojaton. Hänen piti ihan oman selviytymisen kannalta sitten hankkia se bestis, ja olla tämän kanssa, ja siihen väliin ei poika mahdu, kun ei siihen mahdu tyttökään.

Selitin tämän pojalle, että pojat voivat olla ryhmässä jossa ollaan välillä tiiviimmin ja välillä vähemmän tiiviimmin. Tytöt eivät toimi niin. Siksi on parempi, että teistä molemmat tekevät koulussa kuten tyttöjen ja poikien on tehtävä, ja vapaa-ajalla voitte sitten olla yhdessä. Jos voit valita oletko tytön kanssa vai pojan kanssa, ole aina pojan kanssa koska poikaryhmä on sinun vertaisryhmäsi. Vaikka aloittaisit leikin tytön kanssa, tyttö hylkää sinut heti kun hänen oma tyttökaverinsa ilmestyy maisemiin, koska niin hänen on tehtävä, hän ei muuten pärjää tyttöjen maailmassa.

Ja niinhän tässä sitten kävi, jossain vaiheessa pojallekin tuli käsitys siitä, että ryhmätoiminnassa jokaisen on opittava suojaamaan itseään. Se onnistuu vain kuulumalla ryhmittymään josta saa suojaa ja jolle olla lojaali. Vapaa-ajalla meillä käy yhä edelleen pari hyvää tyttökaveria, koulussa he eivät leiki keskenään.
 
Voi olla kiusaamistakin, mutta voi käydä kuten oman poikani kohdalla, että hän on ollut koko luokalle tavallaan silta tyttöjen ja poikien väliselle ystävyydelle. Koska siis itse tulee tyttöjen kanssa oikein hyvin toimeen. Se on parantanut luokkahenkeä ja auttanut monia poikia ja tyttöjä tutustumaan vastakkaiseen sukupuoleen reilusti ja kivasti. Joskushan varsinkin pojat haluaisivat kovastikin olla jonkun tytön kaveri, mutta eivät tiedä että miten se tapahtuu. Sellainen seksualisoitu pussauskoppikiusaaminen tulee ihan aikuisilta ja on vastenmielistä ja minusta vähän sairasta, eivätkä 7-vuotiaat itse vielä tajua siitä kiusata jos eivät vanhemmilta lapsilta tai vanhemmiltaan opi.

Mutta tyttöjen kulttuuri on sellainen, että siinä pitää olla bestis. Joskus tytöt voivat olla kolmen kimpassa, mutta yleensä se kolmas on liikaa. Ja muutenkin, tyttöjen sosiaaliset hässäkät ovat jotain aivan ihmeellistä säätämistä. Oman poikani tyttökaveri joutui selvästi hankalaan tilanteeseen, koska hengissä selvitäkseen kouluajasta tytöllä nyt vaan on hyvä olla se yksi paras tyttökaveri johon sitoudutaan. Tyttö, joka on pariton jää ulkopuolelle ja on suojaton. Hänen piti ihan oman selviytymisen kannalta sitten hankkia se bestis, ja olla tämän kanssa, ja siihen väliin ei poika mahdu, kun ei siihen mahdu tyttökään.

Selitin tämän pojalle, että pojat voivat olla ryhmässä jossa ollaan välillä tiiviimmin ja välillä vähemmän tiiviimmin. Tytöt eivät toimi niin. Siksi on parempi, että teistä molemmat tekevät koulussa kuten tyttöjen ja poikien on tehtävä, ja vapaa-ajalla voitte sitten olla yhdessä. Jos voit valita oletko tytön kanssa vai pojan kanssa, ole aina pojan kanssa koska poikaryhmä on sinun vertaisryhmäsi. Vaikka aloittaisit leikin tytön kanssa, tyttö hylkää sinut heti kun hänen oma tyttökaverinsa ilmestyy maisemiin, koska niin hänen on tehtävä, hän ei muuten pärjää tyttöjen maailmassa.

Ja niinhän tässä sitten kävi, jossain vaiheessa pojallekin tuli käsitys siitä, että ryhmätoiminnassa jokaisen on opittava suojaamaan itseään. Se onnistuu vain kuulumalla ryhmittymään josta saa suojaa ja jolle olla lojaali. Vapaa-ajalla meillä käy yhä edelleen pari hyvää tyttökaveria, koulussa he eivät leiki keskenään.

Tämän on niin totta. Pojilla on usein iso kaveriverkosto, johon kuuluvat. Leikkivät ryhmissä ja ristiinrastiin keskenään. Tytöillä taas on 'pakko' olla yksi bestis, jos meinaa selvitä sosiaalisesti hyväksyttynä kouluajasta.

Omalla tytölläni on koulussa oma paras kaveri ja sitten kotona naapurin tyttö parhaana kaverinaan. Satunnaisesti leikkii myös muiden luokkatoveriensa kanssa. Myös harrastuksen kautta on tullut löyhempiä kaverisuhteita. Bestikset ovat kuitenkin se tärkein juttu, jota ilman ollaan pulassa.

Pojallani taas on liuta kavereita ja aina sen/niiden kanssa leikitään, joilla sattuu olemaan aikaa.
 
Minulla on kokemusta.
Poikani ja naapurintyttö ovat tunteneet 3 vuotiaasta lähtien, olleet AINA parhaita kavereita, samalla luokalla alakoulussa, yläasteella samassa koulussa ja lukiossa eri kouluissa.

Kun koulut alkoivat kaikki ajattelivat että joaasin vaiheessa toinen on hyi ja ei voi enää leikkiä. Väärässä olimme, ala-asteella pyörivät samassa porukassa ja olivat vapaa-aikana aina yhdessä. Sama jatkui yläasteella, paitsi jossain vaiheessa oli vuoden "tauko". Mutta sitten taas alkoivat pyöriä samassa porukassa. Ja nähdä toisiaan vapaa- aikana joka päivä.

Lukioaikana alkoivat seurustelemaan ja nyt naimisissa.

Tyttö ei ollut poikamainen kuten ap vaan päinvastoin. Kaunis kuin mitä ja kaikkien poikien haave. Kukaan ei ole koskaan kiusannut, ei koskaan.
 
Tämän on niin totta. Pojilla on usein iso kaveriverkosto, johon kuuluvat. Leikkivät ryhmissä ja ristiinrastiin keskenään. Tytöillä taas on 'pakko' olla yksi bestis, jos meinaa selvitä sosiaalisesti hyväksyttynä kouluajasta.

Omalla tytölläni on koulussa oma paras kaveri ja sitten kotona naapurin tyttö parhaana kaverinaan. Satunnaisesti leikkii myös muiden luokkatoveriensa kanssa. Myös harrastuksen kautta on tullut löyhempiä kaverisuhteita. Bestikset ovat kuitenkin se tärkein juttu, jota ilman ollaan pulassa.

Pojallani taas on liuta kavereita ja aina sen/niiden kanssa leikitään, joilla sattuu olemaan aikaa.
Tuokin muuten on pitkälle aikuisten aiheuttamaa. Jo ihan pieniltä tytöiltä tivataan jatkuvasti, "kuka on sinun paras kaverisi" ja kehutaan kun on löytänyt parhaan kaverin ja voivotellaan, jos jollakulla tytöllä ei ole sitä parasta kaveria. Kun jatkuvasti tätä asiaa lapsille toitotetaan, oppii ajattelemaan, että tytöllä pitää olla se yksi paras kaveri.
 
Mun pojalla laajeni kaveripiiri koulun alettua, ja alle kouluiän paras kaveri tyttö on nyt vain yksi luokan tytöistä. Molemmilla on omat kaveripiirit eivätkä ole vapaa-ajalla tekemisissä.
 

Yhteistyössä