Poikani on homo

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "AaPee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"AaPee"

Vieras
Kävin eilen koneella poikani jälkeen ja huomasin että hänellä oli jäänyt keskustelu päälle. Painoin keskustelusta sulkeakseni sen mutta huomasin että keskustelussa oli juttuja tyyliin: rakastan sua, nähdään huomenna kulta jne. Sitten huomasin että se kenelle poika ol puhunut oli myös poika. Totta kai se on pieni shokki kun oma poika on homo. Otin asian keskusteluun ja poikani myönsi että hänellä on poikaystävä. Olin kuulemma ensimmäinen perheenjäsen joka tietää. Ongelma on että miten suhtautua tähän? Miten te palstamammat suhtauruisitte? Poikani on siis 14 ja poikaystävänsä on kuulemma samanikäinen ja ovat seurustelleet jo pariviikkoa..
 
Eipä se mitään sen kummallisempaa suhtautumista tarvitse. Sanot, että kiva juttu, että olet löytänyt poikakaverin. Yöksi en toistensa luokse päästäisi 14-vuotiaita seurustelevia nuoria, en tytttöjä tai poikia.
 
No eipä yllättänyt, että kukaan ei tunnustanut edes hetkeäkään tätä asiaa ihmettelevänsä tai jopa kiroavansa. Minä kuitenkin tiedän että näitäkin vanhempia on. Mutta kaksplussan mammat tottakai ovat tässä tapauksessa suvaitsevaisia.
 
[QUOTE="kaino";24628818]No eipä yllättänyt, että kukaan ei tunnustanut edes hetkeäkään tätä asiaa ihmettelevänsä tai jopa kiroavansa. Minä kuitenkin tiedän että näitäkin vanhempia on. Mutta kaksplussan mammat tottakai ovat tässä tapauksessa suvaitsevaisia.[/QUOTE]

Minut taas yllätti, että vasta viesti nro 10 oli homofoninen. Olen kuvitellut palstalla pyörivän enemmänkin suvaitsemattomia älykääpiöitä.
 
Minulla ei ole mitään homoja vastaan, tuo viestini ei tarkoittanut sitä. Lähinnä ihmettelin, kun kaikille se on ok. Jos minulla olisi jotain homoja vastaan, niin olisi myös itseäni :)
 
[QUOTE="kaino";24628818]No eipä yllättänyt, että kukaan ei tunnustanut edes hetkeäkään tätä asiaa ihmettelevänsä tai jopa kiroavansa. Minä kuitenkin tiedän että näitäkin vanhempia on. Mutta kaksplussan mammat tottakai ovat tässä tapauksessa suvaitsevaisia.[/QUOTE]

Mä ymmärrän niitäkin, jotka aluksi hämmentyvät tuossa tilanteessa, mutta uskoisin itse suhtautuvani ihan samoin kuin, jos kyseessä olisi tyttöystävä.
 
Minä kuvittelin olevani suvaitsevainen, mutta kyllä järkytyin, kun poikani kertoi seurustelevansa pojan kanssa. Aiemmin oli ollut muutama tyttöystävä kuvioissa. Poikaa en tietenkään soimannut, mutta meni minulla muutama kuukausi ennen kuin olin ihan sinut asian kanssa. Mies hyväksyi asian huomattavasti minua paremmin, sisarukset vaihtelevasti. Poika oli muuttanut vähän aiemmin jo pois kotoa.

Nyt olemme tavanneet jo pojan seurustelukumppanin ja koko asia tuntuu ihan luonnolliselta. Lapsi on ihan yhtä rakas kuin ennenkin. Minua surettaa, kun lapseni tiesi olevansa bi jo vuosien ajan, mutta syystä tai toisesta ei uskaltanut sitä meille sanoa.

Erityisen hienoa tässä on se, että kukaan poikani kavereista ei häntä hyljännyt. Kyllä nykynuoret ovat upeita. Isovanhempien suhteen emme ota riskiä, joten he eivät tiedä asiasta.
 
[QUOTE="vieras";24629306]Minä kuvittelin olevani suvaitsevainen, mutta kyllä järkytyin, kun poikani kertoi seurustelevansa pojan kanssa. Aiemmin oli ollut muutama tyttöystävä kuvioissa. Poikaa en tietenkään soimannut, mutta meni minulla muutama kuukausi ennen kuin olin ihan sinut asian kanssa. Mies hyväksyi asian huomattavasti minua paremmin, sisarukset vaihtelevasti. Poika oli muuttanut vähän aiemmin jo pois kotoa.

Nyt olemme tavanneet jo pojan seurustelukumppanin ja koko asia tuntuu ihan luonnolliselta. Lapsi on ihan yhtä rakas kuin ennenkin. Minua surettaa, kun lapseni tiesi olevansa bi jo vuosien ajan, mutta syystä tai toisesta ei uskaltanut sitä meille sanoa.

Erityisen hienoa tässä on se, että kukaan poikani kavereista ei häntä hyljännyt. Kyllä nykynuoret ovat upeita. Isovanhempien suhteen emme ota riskiä, joten he eivät tiedä asiasta.[/QUOTE]
Ymmärrän sinänsä tuon pointin isovanhemmista, muttamutta. Se olisi kyllä hyvä heidänkin tietää, jos ei muun niin sen takia, että se "ei ainakaan meidän perheessä" -suhtautuminen ja homojen kauhistelu ikäihmistenkin keskuudessa vähän vähenisi.

Äänioikeus se on heilläkin; Jos ikäihmisillä ei ole mitään kontaktia homoihin, he todennäköisesti pysyvät hautaan asti kannassaan homojen vääryydestä. Ja samalla äänestävät ihmisiä, jotka tekevät homojen elämästä vaikeaa.
 
Mulla on kaksi teinipoikaa, enkä usko että mahdollisiin poikakavereihin aluksi suhtautuisin ihan yhtä neutraalisti, kuin tyttökavereihin. Kyllä se hetkeksi pysäyttäisi asiaa pohtimaan, mutta hyväksyisin asian kyllä. :) Ja hetken asiaa tuumailtuani asia olisi minulle ihan täysin luonnollinen. Tunnen monta homoa/lesboa ja olen monesti miettinyt miten reagoisin, jos oma poikani homoksi paljastuisi. Mutta kuten sanottu, pieni "yllätys" voisi aluksi olla ja lopulta ihan ok. Tärkeintä on, että lapseni on onnellinen.
 
Hyvä juttu, että selvisi asia, poika tunnusti, ja tuet häntä silti? Kyllä se vähän hämmentää, mutta ei siitä mitään outoa pitäisi tehdä

ota muuten huomioon, että tuossa iässä kokeilut ja itsensä etsiminen on normaalia. Voi hyvinkin vielä "muuttua" heteroksi, mutta ei tiedä.

(en siis tarkoita tätä sillä, että mula olisi homoja vastaan jotain)
 
Tukekaa lapsianne tollaisessa tilanteessa parhaanne mukaan vaikka oma ymmärrys ja ajatusmaailma ei ihan täysin hyväiksyiskään nuoren suuntautumista. Itse olen joutunut tähän tilanteeseen nuoren näkökulmasta ja ei ole helppoa kuulla vanhempansa suusta että jossei samaa sukupuolta oleva kumppani katoa elämästäni heti niin sitten ei ole enää kotiin tulemista.. sarjasamme asioita joita en koskaan pysty antamaan anteeksi.
 
Mun olisi helppo hyväksyä lapseni homoseksuaalisuus. Mua äitinä pelottaisi se, miten muut ihmiset suhtautuisivat lapseeni. Hylkäisikö tai kiusausiko joku, tämä maailma kun on edelleen niin suvaitsematon.
 
[QUOTE="AaPee";24628719]Kävin eilen koneella poikani jälkeen ja huomasin että hänellä oli jäänyt keskustelu päälle. Painoin keskustelusta sulkeakseni sen mutta huomasin että keskustelussa oli juttuja tyyliin: rakastan sua, nähdään huomenna kulta jne. Sitten huomasin että se kenelle poika ol puhunut oli myös poika. Totta kai se on pieni shokki kun oma poika on homo. Otin asian keskusteluun ja poikani myönsi että hänellä on poikaystävä. Olin kuulemma ensimmäinen perheenjäsen joka tietää. Ongelma on että miten suhtautua tähän? Miten te palstamammat suhtauruisitte? Poikani on siis 14 ja poikaystävänsä on kuulemma samanikäinen ja ovat seurustelleet jo pariviikkoa..[/QUOTE]

Hyvä että tuli ilmi että on poika ystävä. Hienointahan on jos lapsi itse tulee kertomaan että on poika tai tyttöystäviä.
Me ollaan yritetty pienestä pitäen lapsille korostaa avoimmuutta. Lapset kertovatkin
mielellään asioistaan. Tietenkin seurauksia kertomisilla voi olla, esim meidän tyttö ei pääse yökylään kaverinsa luo sillä on jotakin säpinää kaverin veljen kanssa:D

Meillä ei ihmetellä sitä onko tyttö tai poika ystäviä. Shokkina se tulee jos on liian nuori olemaan tyttö tai poika ystävän kanssa.
 
Suhteuta asia vaikka siihen, että poika olisi narkomaani, rikollinen tai pedofiili tai koulusurmaaja. Homous on huomattavasti vähemmän vanhempia ja sukua rasittava asia.
 

Similar threads

H
Viestiä
6
Luettu
2K
V
J
Viestiä
17
Luettu
8K
Aihe vapaa
vierailija
V
V
Viestiä
3
Luettu
503
Aihe vapaa
vierailija
V
F
Viestiä
22
Luettu
5K
Aihe vapaa
vierailija
V
S
Viestiä
50
Luettu
15K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä