No niin, eli olisi aika varmaan kertoa minun ja poikaystäväni keskustelusta enemmän, jotta saamme tälle jutulle pisteen.
Heti, kun hän tuli kotiin, sanoin poikaystävälleni suoraan, että olen tehnyt jotain typerää, ja lukenut hänen tekstiviestejään. Pyysin tätä anteeksi ja sanoin, että tiedän, että hän on vaihdellut viestejä eksänsä kanssa, ja että he aikovat tavata huomenna.
Poikaystäväni hätääntyi, ja sanoi, että hän ei kulta todellakaan aio tavata eksäänsä huomenna. Hän sanoi, että he eivät ikinä sopineet lopullista tapaamisaikaa tai paikkaa, koska poikaystäväni aikoi tapaamisen perua. Hän tarjoutui näyttämään minulle puhelimensa, jotta vakuuttuisin hänen rehellisyydestään, mutta sanoin, ettei sille ole tarvetta. Poikaystäväni sanoi, että hän oli kyllä mielessään aluksi miettinyt, haluaisiko hän eksänsä nähdä ja sanoa tälle tuttavallisissa merkeissä hei ja vaihtaa kuulumiset. Sen takia hän olikin silloin sanonut tytön tapailuehdotuksille kyllä ja alkanut järjestää tapaamista pikkuhiljaa, mutta oli sitten tullut toisiin ajatuksiin, ja oli päättänyt vältellä tapaamisen järjestämistä, jos vaikka tyttö unohtaisi koko jutun. Hän kertoi minulle rehellisesti, että totta kai häntä olisi vähän kiinnostanut saada selville, millainen hänen eksänsä on näiden monien vuosien jälkeen ja kuulla, mitä tytöllä oli sanottavana. Poikaystäväni sanoi minulle, että ajatteli, että tyttö varmaan haluaisi paikata heidän välinsä, koska hän kuitenkin loukkasi poikaystävääni niin pahasti. Hän kuitenkin kertoi minulle, että hän ei ole kiinnostunut eksästään pätkän vertaa, varsinkaan missään romanttisessa mielessä, ja että minun ja hänen suhteensa on niin paljon parempi kuin heidän koskaan oli, ja että hän rakastaa minua enemmän ja aivan eri lailla kuin ex-tyttöystäväänsä oli joskus rakastanut.
Kysyin sitten tietenkin poikaystävältäni, miksi hän ei ollut kertonut minulle viesteistä hänen ja eksänsä välillä. Poikaystäväni sanoi, että mietti kyllä asiasta kertomista joka päivä, mutta ei kertonut sen takia, että en turhaan tuntisi oloani epävarmaksi. Hän sanoi myös, että jännitti reaktiotani noihin tekstiviesteihin. Hän sanoi, että ei ollut kylläkään vielä tehnyt mitään lopullista päätöstä viesteistä kertomisen suhteen, ja sanoi, että olisi saattanut minulle asiasta kertoakin jossain vaiheessa. Hän ei kuitenkaan nähnyt tätä kovin kiireelliseksi, kun kerran hänen ja eksänsä välillä ei ollut mitään meneillään, ja hän oli muuttanut mielensä heidän tapaamisensa suhteen. Hän myös sanoi, että ei ollut kertonut minulle tai edes välillä muistanut koko asiaa, koska hänen perheellään ei tällä hetkellä mene hyvin, ja poikaystäväni huomio on keskittynyt heihin. Tiesin kyllä tämän, sillä poikaystäväni äiti on soitellut hänelle joka päivä, itkien milloin mistäkin asiasta, mitä lasten kanssa on taas tapahtunut. En lähde kertomaan sen tarkemmin, mitä ongelmia hänen perheellään on tällä hetkellä, mutta riittänee sanoa, että ne ovat hyvin vakavia, ja poikaystäväni on menettänyt välillä yöunensakin niiden takia ja ollut ahdistunut ja masentunut.
Sanoin silti poikaystävälleni, että olisin halunnut, että hän olisi kertonut minulle asiasta heti, ja kysyin, voisimmeko sopia, että hän tekee näin tulevaisuudessa, jos eksä vielä yrittää ottaa häneen yhteyttä. Poikaystäväni sanoi, että totta kai näin voidaan sopia, ja että hän luulee, että tuskinpa eksänsä yrittää edes olla yhteydessä häneen ainakaan vuoteen, kun poikaystäväni oli kuitenkin perunut heidän tapaamisensa.
Totta kai poikaystävääni harmitti, että olin käynyt läpi hänen viestejään, eikä hän voinut millään ymmärtää, miksi olin yhtäkkiä kokenut sen tarpeelliseksi. Sanoin hänelle, että en itsekään ymmärrä, miksi minulle oli tullut semmoinen tunne, että viestit pitää käydä läpi. Esitin hänelle vastakysymyksen - miksi hän silloin vuosia sitten luki itse omat tekstiviestini? Poikaystäväni sanoi, että koska olimme siinä vaiheessa olleet yhdessä vasta vajaan vuoden, suhteemme oli erilainen, ja hänellä oli ehkä siinä vaiheessa jonkinlaisia ongelmia luottaa siihen, että joku ei häntä petä, kun kerran eksänsäkin oli sen tehnyt. Ymmärrän tämän kyllä, mutta olihan se silti väärin. Sanoin poikaystävälleni, että totta kai kadun hirveästi viestien lukemista, mutta ainakin siitä seurasi jotain hyvää, eli tämä avoin keskustelu välillämme, ja se, että minun ei turhaan tarvitse miettiä hänen eksäänsä, kun ei kerran aiemminkaan ole tarvinnut (tosiaan niin kuin sanoin, niin eksä ei ole ajatuksiani vaivannut tätä aiemmin ollenkaan).
Mitäs muuta... Niin, poikaystäväni kysyi myös, että luulenko, että haluan jossain vaiheessa tavata hänen eksänsä, koska eksä varmaan haluaisi tavata minut. Sanoin, että tällä hetkellä en halua tavata häntä, koska en näe sille mitään syytä. Oudoltahan se tuntuisi tämän ihmisen kanssa alkaa kaveerata. Mutta sanoin useita kertoja poikaystävälleni, että ihan oikeasti, jos hän haluaa nähdä eksänsä nyt tai missä vaiheessa vain tulevaisuudessa, niin kertoo vaan minulle. Poikaystäväni sanoi, että olisihan se ihan kiva vaihtaa kuulumiset, mutta että toisaalta hänestä tuntuisi oudolta lähteä tapaamaan eksäänsä kertoen minulle "No niin kulta, lähden nyt eksäni kanssa kahville, mutta nähdään myöhemmin!" Hän sanoi, että on varmaan parempi, että unohdetaan koko juttu, koska häntä ei voisi vähempää kiinnostaa koko tyttö. Että jostain syystä hän on vähän säälinytkin tyttöä, ja sen takia välillä vastaillut hänen viesteihinsä ja yrittänyt olla kohtelias. Hän sitten näytti minulle vielä eksältään saaman viestin, jonka eksä oli lähettänyt sen jälkeen, kun poikaystäväni oli tapaamisen perunnut. Siinä luki jotain sellaista, että "Ymmärrän kyllä. Ehkä olisikin ollut vähän outoa, jos olisimme tavanneet. Olin aikoinani täysi luuseri, ja jotkut asiat on varmaan paras jättää menneisyyteen, minne ne kuuluvatkin. Kaikkea hyvää silti sinulle." Täytyy sanoa, että ihan tyytyväinen olen, että tyttö ei kehittänyt tapaamisesta mitään obsessiota, ja vähän luulen, että hänen tekstiviestinsä tulevaisuudessa vähenevät vain entisestään (vai tekstaakohan enää ollenkaan?)
Tässäpä tämä kai. Totta kai puhuimme monista muistakin asioista, mutta tuossa oli nyt pääpiirteittäin. Keskustelun lopputulos oli siis tosiaan se, että kummatkin pyysimme anteeksi, sovimme, että jos tyttö yrittää ottaa yhteyttä poikaystävääni, hän kertoo siitä minulle, ja että kumpikaan ei enää lue toisen viestejä. Nyt kaikki on siis hyvin, ja jotenkin tuntui hyvältä käydä tuollainen kunnon keskustelu poikaystäväni kanssa. Oikeastaan tämä koko jupakka on vain vahvistanut suhdettamme, ja jotenkin tuntuu, että pystymme olemaan toisillemme taas entistäkin avoimempia.
Kiitos vielä kerran kaikille kommenteistanne ja avustanne, se on auttanut minua paljon. Hauskaa kevättä teille kaikille!
