Hae Anna.fi-sivustolta

Pojan rippilahja

Viestiketju osiossa 'Kodin juhlat' , käynnistäjänä Jelppivä, 09.06.2005.

  1. Ehdotus Uusi jäsen

    liittynyt:
    09.04.2012
    Viestejä:
    340
    Saadut tykkäykset:
    0
    Asenteessani ei ole mitään vikaa. Tuon äskeisen nimmarin "käyttäjänimesi" viesti kertoo hyvin, minkälainen asenne nykynuorilla on, että muiden pitää aina antaa heille rahaa. Että 30 euroa ei ole mitään, että se on "vain 30 euroa", "käyttäjänimesi" sai 140 euroa kahdelta, ja niin hänen kuuluikin saada. (!?)

    Koska "Kysymyksen" mukaan on ilmeisesti liikaa odottaa, että nuori tekisi tuosta rippirahasta lahjoittajille suht pian jonkin vastapalveluksen, kuten ehdotin, niin ehkä se voi odottaa sitten myöhempiä aikoja. Tai sitten ei.
     
    Last edited: 04.07.2012
  2. tyttis Vierailija

    Itse annan lahjan sen takia, että kyseisellä ihmisellä on joku merkkitapahtuma, synttärit, rippijuhlat, häät, tms. Eli annan lahjan antamisen ilosta.

    En todellakaan odota saavani häneltä minkäänlaista vastapalvelusta.
    En mieti jouluna että nyt laitoin joulukortin 20 ihmiselle, niiden on pakko lähettää myös kortti mulle. Enkä nyt kun mä annan "Matille" 50 euroo synttärilahjaa, "Matin" on annettava vähintään saman verran mun synttärinä.

    Mulle on ihan se ja sama vaikkei ko. ihminen koskaan antaisi minulle mitään. En tosiaankaan anna lahjoja vastalahjan saamiseksi.

    Antamani lahjan arvo on juuri sellainen mihin minulla on varaa. En anna mitään muille näyttämisen pakosta tai sosiaalisista pakosta, tyyliin vähintään tuon verran pitää antaa muuten ne aattelee että mä oon pihi tai luuseri jolla ei ole rahaa.

    Minä annan lahjoja sydämestäni, halusta muistaa juuri tuota ihmistä kivalla jutulla/rahalla, en siksi että saisin siitä korvausta.
    Jos saaja ei lahjaani arvosta, mulle on ihan sama vaikka laittaisi roskikseen.
     
  3. Ehdotus Uusi jäsen

    liittynyt:
    09.04.2012
    Viestejä:
    340
    Saadut tykkäykset:
    0
    Minulla se, pidänkö paljonkin lahjan saajasta, sanelee nykyään täysin sen, kuinka paljon annan rahaa, ostan lahjoja tai tarjoan ruoat. Viimeiset 10 vuotta olemme mieheni kanssa ostaneet sellaisillekin kalliita lahjoja, esim. matkan, kalliit kodinkoneet + tuliaisia, joilta emme ole koskaan juurikaan mitään saaneet, enkä kokenut sitä reiluksi käytökseksi meitä kohtaan. Joku muu ei laske, mitä antaa, mutta minä ja mieheni olemme alkaneet laskea.

    Annan joskus ex tempore lahjoja (ostan joskus kukan jne), ja tarjoamme ruoat yleensä 1 - 2 kertaa kuukaudessa vain sellaisille, jotka ovat oikeasti meidän ystäviä. Kutsumme toisiamme vuorotellen kylään, he tarjoavat myös usein lounaan, antavat maistiaisia yrityksensä tuotteista tai roimat alennukset. Heille tarjoamme ilomielin ruoat, koska se kuuluu hyviin tapoihin, emmekä halua olla velkaa kenellekään.

    En esim. itse voisi olla vain ottavana osapuolena, jolle kaverit vain tarjoaisivat, ja jota ajelutettaisiin ympäri piirikuntaa. Osallistumme aina yhteiskustannuksiin, ja meistä kukaan ei siedä vapaamatkustajia, rahan vippaajia, ilmaisen lounaan mieluusti syöjiä, joita toki tunnemme.

    Rahaa pitää kunnioittaa, ja sen saajaa ja antajaa pitää arvostaa. Jos en koe, että minua arvostetaan, niin jonkun toisen on turha odottaa vastaavaa lahjaa, lounasta, jonka annan yhdelle, joka oikeasti on ystäväni.

    Jos asenteeni tuntuu joistakin kylmältä ja laskelmoivalta, niin voin kertoa, että nuo, joille emme tarjoa ruokaa, eivät voi mitenkään tietää, mistä jäävät paitsi=kuinka usein olemme tekemisissä niiden kanssa, joille tarjoamme ruokaa. He kun eivät koskaan soita ja kysy, mentäisiinkö ulos syömään tai elokuviin tai luontoon kävelemään. Meitäkään ei huvita soittaa, koska tiedämme, että nämä viihtyvät vain omassa seurassaan, eivätkä siis liiku ihmisten ilmoilla.
     
    Last edited: 04.07.2012
  4. kysymys Vierailija

    (Käytän samaa nimimerkkiä kuin edellisessä viestissä.)

    Huh, olen ihan sanaton tuosta Ehdotuksen asenteesta... Tietysti arkielämässä, kun kyläillään ja ollaan tekemisissä puolin toisin, vapaamatkustajat ärsyttävät ja heidät voi tiputtaa joukosta pois. Se on selvä. Kenellekään ei tarvitse tarjota ruokia ja juomia tai tuoda tuliaisia, jos kokee että toinen istuu pöytään vuosikausia vain ottajana, noudattamatta vastavuoroisuuden periaatetta.

    Mutta tässä oli nyt kysymys merkkipäivinä annettavista lahjoista, erityisesti rippilahjasta. Minusta lahjan olemukseen kuuluu, että se annetaan hyvästä sydämestä, vapaasta tahdosta, antamisen ilosta, vastapalveluksia odottamatta. On lahjan antajan vastuulla, että lahja on sopivan arvoinen kyseiseen juhlaan, mutta ei niin kallis että siitä olisi saatava jotakin takaisin. Ja mikä se sopiva arvo on? Sen määrittelee lahjan antaja itse esimerkiksi varallisuutensa mukaan. Jos kummi katsoo, että hänellä on varaa ja halua antaa rippilahjaksi 100 euroa, se ei velvoita kummilasta kiitoskorttia kummempaan vastapalvelukseen.
     
  5. Ehdotus Uusi jäsen

    liittynyt:
    09.04.2012
    Viestejä:
    340
    Saadut tykkäykset:
    0
    No, mua ei jättänyt sanattomaksi nimmarin "Käyttäjätunnukseni" -asenne. Muut ei sitä olekaan kommentoineet mitenkään, ovat varmaan tottuneet siihen. Eivät näe siinä mitään outoa, että kummilapsi Odottaa, toistan -odottaa - kymmeniä euroja lahjaksi, ja Vaatii toista kirjoittajaa antamaan tahollaan yli 30 euroa.

    Ihmettelen kyllä edelleen, miten mun asenne voi loukata teitä. Lapsethan ei teistä siis voi olla laskelmoivia ollenkaan... Kyllä ripiltä pääsevät ja mm. lukiosta valmistuvat Odottavat niitä suuria summia lahjaksi. Hääparit eivät halua satunnaisia lahjoja, vaan tekevät listoja, ja 50-vuotiaat odottavat rahaa matkakassaan. Miten he siis eroavat näistä nuoremmista?
     
  6. Kummipoikani pääsi juuri ripiltä, annoimme ruusun, 100 euroa + kunnollisen pyyhkeen. Hän ei halunnut ristikorua, mutta säästää rahaa myöhempää tarvetta varten. En ole rikas, mieheni on vieläpä kesät työtön, joten meille tuo on iso summa, mutta ei kuitenkaan sellainen, joka veisi ihan heti meitä katuojaan. Uskoakseni oli arvokkain yksittäinen lahja, muut antoivat 20 - 100 euroa, naapurit lähinnä juuri 20 euroa. Puolitutulle naapurille olisin varmasti minäkin antanut 20 euroa ja ruusun tai vastaavalla summalla ostetun järkevän lahjan. Järkevällä tarkoitan jotakin pyyhettä tms., josta on hyötyä, en esimerkiksi koriste-esinettä.

    Aloittajan ongelmahan on toki ratkennut jo seitsemän vuotta sitten, joten siihen tämä vastaus ei vaikuta. En tiedä, onko rahan arvo muuttunut kuinka paljon tämän kuluneen seitsemän vuoden aikana. Itse pidin aikanaan suurena summana 50 markkaakin, varmasti naapurit antoivat silloin 20 markkaa, joista niistäkin olin iloinen. Siitä nyt on kuitenkin aikaa sellaiset parikymmentä vuotta...
     
  7. Helen Vierailija

    kommentoin Ehdotukselle.

    Hellitä hetkeksi irti materiasta ja keskity siihen mitä aineetonta toiset ihmiset voivat sinulle antaa.

    Itse olen liki 60 vuotias ja asun poissa talvet. Kesäksi tulen kotikonnuille.
    Pidän yleensä kahdet vapaamuotoiset juhlat täällä ollessani. Vieraat ovat sukulaisiani, lapsuudenystäviäni, nuoria ja vanhoja, aikuisia ja heidän lapsiaan. Kustannuksia minulle tulee keskimäärin 800€ per tilaisuus. Minulla on siihen varaa. En koskaan ole ottanut rahaa, enkä edes apua vierailtani. Enkä missään tapauksessa järjestä juhliani vastavuoroisuus- periaatteella.

    Se mitä minä saan näistä tilaisuuksista irti, on mielettömän suuri ilo ja rakkaus, yhteisöllisyys, ihmisten läsnäolo. Minulle tulee tunne siitä, että minä olen osa heitä, heidän elämäänsä. Tulee tunne siitä, että tänne minäkin kuulun. Juuri näitä ihmisiä minä haluan täällä ilahduttaa ja minulla on suuri etuoikeus olla juuri heidän kanssaan, olla osa heidän elämäänsä. Eikä asenteeni ole mitenkään alisteinen tai riippuvainen juhlistani. Kyllä me tapaamme kahden keskenkin. Mutta juhlani mahdollistavat sen yhteisöllisyyden muodostumisen meidän kaikkein kesken. Kun tapaamme yksittäin, siinä ei ole sitä voimaa minkä isoon joukkoon kuuluminen minulle suo. (tiedoksi, olemme tuikitavallisia kantasuomalaisia, emme mitään uskovaisia tms.)

    Tiedän että sukulaiseni odottavat kovasti näitä kesäjuhliani. Ei se ole minusta itsekkyyttä enkä tunne painetta siitä, että nyt ne vaativat minua järjestämään mitään.

    Alkuaikoina vieraani halusivat tuoda tullessaan jotain, mutta kun oikeasti heidän ei tarvitse tuoda mitään. Minulle riittää kun he tulevat ja nauttivat, niin minäkin nautin ja voin hyvin. On aina yhtä ihanaa saada nähdä heitä pitkän talven jälkeen ja olla heidän kanssaan. Lopulta he ymmärsivät tämän pointin ja tulevat paikalle omana itsenään, iloisina nauttimaan minun seurastani ja toisistaan. Hekin osaavat nykyään nauttia siitä, että aina ei tarvitse tuoda konkreettisia asioita tullessaan.

    Toki minua kutsutaan esim. näiden samojen ihmisten perhejuhliin, syntymäpäiville yms. Kesäisin käyn tottakai, lahjaksi annan sitä mitä tiedän merkkihenkilön haluavan, mutta kaikki talveen ajoittuvat juhlat ovat poissuljettuja. Läheisten hautajaisiinkin on erittäin hankala päästä. "Kesäihmiseni" antavat minulle mielettömästi elinvoimaa ja auttavat jaksamaan kaukana pitkän talven yli.

    Ymmärrätkö sinä sitä mitä tarkoittaa käsite pyyteetön rakkaus ja ystävyys?

    Enkä tosiaankaan tarkoita sitä, että sinä ryhtyisit rahaa tai tavaroita jakamaan ympäri kyliä.
    Läsnä voi olla, myötäelää ja rakastaa muita ihmisiä vaikkei siihen käyttäisi euroakaan.
     
  8. Ehdotus Uusi jäsen

    liittynyt:
    09.04.2012
    Viestejä:
    340
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tiedän, mitä tarkoittaa rakkaus ja ystävyys, olen naimisissa, meillä on suht sopivan kokoinen tuttavapiiri, ja sukulaisetkin kutsuu kylään. Kuten jo edellä sanoin, vietämme usein viikonloppuna aikaa ystäviemme kanssa.

    Euroja on pakko käyttää viikonloppunakin ystävien luona: matkat maksaa, ja vaikka kuinka kahvittelisimme toistemme luona, ei se tarjonta ole kenellekään mitään ilmaista, kyllä se pakosti maksaa kokkaajalle. En voi syödä toisten kahvipullia ilman, että tarjoan seuraavan hetken tullen, tai vien mukanani jotain. Tykkäämme mennä eri paikkoihin syömään lauantaisin, juttelemaan jne.

    Valitettava tosiseikka on, että rahoja on pakko laskea, ja mitä kenellekin ostelee. Jos esim. kaveri on ed. lauantaina tarjonnut ruoat, niin en voi ehdottaa mitään ilmaista kävelyä luonnossa korvikkeena, kyllä me halutaan vastaavasti ruoat tarjota, vaikka siellä puiston ravintolassa. Ja minusta on ihan upeeta, että mun ja mun miehellä on sellaisia ystäviä, jotka tarjoaa ja joille me halutaan tarjota.
     
  9. hetkonen Vierailija

    ei ole sulle Ehdotus tullut koskaan mieleen, että jokainen teistä maksaisi ihan itse omat ruokansa/kahvinsa ulkona ollessanne?

    Ei meilläkään opiskeluaikoina ei ollut kellään rahaa. Jokainen osti sitä mihin itsellä oli varaa eikä jää kiitollisuuden velkaan kellekään.
    Jos joku toiselle joskus (kerran vuodessa) kahvin ja pullan tarjoaa kahvilassa, niin ei se kenenkään taloutta kaada. Ja kyllä siinä vastavuoroisuus on toiminut automaattisesti.

    Jos me mennään kaveriporukalla ulos syömään, jokainen maksaa itse sen mitä syö/juo. Ei meidän tartte miettiä kuka tarjosi viimeksi ja minkä rahamäärän edestä.

    Jos mennään kimpassa esim. mökille, jokainen laittaa yhteiseen rahapottiin yhdessä sovitun summan ja sillä rahalla ostetaan kimpassa lähikaupasta ruokaa ja juomaa kaikille. Ja syödään ja juodaan ne pois myös yhdessä. Jos yli jää, porukka jakaa keskenään kuka mitäkin ottaa. Ei ole tullut riitaa niistä ikinä.

    Jos joku kahvikupillisen kotonaan tarjoaa mulle, niin ei se minusta mitään muuta tarkoita kuin sitä, että sitten kun tämä kaveri tulee minun luokseni kylään, niin minä vastavuoroisesti tarjoan hänelle kahvikupposen. Ei yhtään muuta.

    Jos jollakin on synttärit tms. kyllä minä ostan hänelle sellaisen lahjan josta tiedän hänen olevan iloinen, enkä aattele, että helvetti sehän on mulle niin ja niin monta safkaa pystyssä, joten en mä sille mitään kunnollista osta.
     
  10. Ehdotus Uusi jäsen

    liittynyt:
    09.04.2012
    Viestejä:
    340
    Saadut tykkäykset:
    0
    Suurimmaksi osaksi on tarjottu vuorotellen, välillä on syöty ihan omin rahoin; viimeistä vaihtoehtoa aika harvoin.

    Me mentäisiin mieheni kanssa henk.koht. konkkaan, jos ostettaisiin yhdelle tietylle kaverille sellainen lahja aina, josta tietäisimme hänen olevan iloinen, tällä kun sattuu olemaan aika kallis maku...

    Viimeisestä 10 vuodesta me ollaan mieheni kanssa aika monta tonnia miinuksella eräiden sukulaisten suhteen. Tehtiin ilmaista työtä näiden firmassa, ostettiin vielä parikin kertaa kalliit kimppalahjat. Totta, omaa tyhmää kiltteyttä. Mitään ei ole saatu tästä vastineeksi, ja minusta muutamat heidän tarjoamat kotiateriat eivät korvaa näitä. Mutta loppui meiltäkin se auttaminen pari vuotta sitten, nyt saavat yksin ratkoa ongelmiaan.. Soittoja on heiltä toki välillä tullut.
     
  11. kysymys Vierailija

    Tietysti on tyylitöntä VAATIA lahjaksi isoa rahasummaa tai kallista tavaraa, mutta vielä tyylittömämpää on olettaa saavansa saman arvoinen vastapalvelus merkkipäivänä annetusta lahjasta. Olet, Ehdotus, lähtenyt sujuvasti sivuraiteille, mutta kovin laskelmoivan ja kylmän kuvan annat itsestäsi.
     
  12. Ehdotus Uusi jäsen

    liittynyt:
    09.04.2012
    Viestejä:
    340
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tuosta merkkipäivänä annetusta lahjasta ja siitä odotettavasta vastapalveluksesta.

    Olen toki sanonut, että merkkipäivänä annetusta lahjasta pitäisi antaa saman arvoinen vastapalvelus, ja sitä ehdotin nimmari "Käyttäjänimelle", joka kertoi, kuinka paljon rahaa hän oli saanut konfirmaation jälkeen. Minua harmitti hänen asenteensa, jossa hän pöyristyneenä tyrmäsi ajatuksen 30 euron lahjasta liian pienenä summana.

    Kun ehdotin vastapalvelusta hänelle eli konkreettista kiittämistä tuosta lahjasta, sitä pidettiin kerrassaan kamalana ajatuksena. Korttia pidettiin riittävänä hänelle, ja niinhän se yleensä onkin: kummilapsi muistaa tätiä tai setää kortilla.

    Olette kuitenkin ehkä unohtaneet aika tärkeän seikan: Hänen Vanhempansa erittäin suurella todennäköisyydellä pitivät Juhlat tämän kunniaksi, olivat tilanneet pitopalvelun ennen kuin saivat mitään lahjoja, eli minun tulkintani mukaan nämä juhlat olivat ne kiitos eli "vastapalvelus" niistä tulevista lahjoista.

    On kohteliasta pitää juhlat, jos odottaa saavansa jotain lahjoja. Muksut ja vanhemmat haluavat 1. tietenkin juhlistaa tapahtumaa, (on se sitten 1v-, 5-v tai 15-v-päivä), mutta 2. ajatuksena on, että vieraille pitää tarjota ruokaa ja juomaa.

    Aikuisten juhlissa voi toki kieltää, ettei lahjoja saa tuoda, ja siinäkin on siis oletuksena se, että lahjoja kuuluu tuoda. Ne pitää erikseen kieltää. Kaikki, ovat sitten tuoneet lahjoja tai ei, odottavat, että isäntä ja emäntä tarjoavat parasta, mihin kykenevät, ne juhlat ovat se kiitos=vastapalvelus lahjoista ja läsnäolosta.

    Te järjestätte juhlia ihmisille joista pidätte. Miettikää syitä, miksi kutsutte tietyt tyypit kahville, kotiinne, mökille, ravintolaan?

    He ovat ehkä auttaneet teitä joskus jollakin tavalla, huoltaneet autonne alennuksella, rempanneet mökkinne tuttavahintaan tai talkoolla, ovat vahtineet koiraanne, lapsianne, tai tulette heidän kanssa muuten juttuun, tai kutsuneet juhliinne, ja juhlat teiltä ovat nyt kiitos teiltä. Te olette auttaneet heitä vastaavasti.
    Jokainen teistä on tehnyt "vastapalveluksia" ystävilleen, aivan kuten minä ja mieheni.

    Kukaan ei kai ole ystävä kauaa sellaisen kanssa, joka ei muista sinua, joka ei auta sinua, joka ei välitä sinusta ?
     
    Last edited: 06.07.2012
  13. outoa Vierailija

    kyllä minä olen pelkästä hyvästä sydämestä mukana vanhusten ja lasten ystäväpalvelussa koirani kanssa. En odota saavani minkänlaista vastapalvelusta näiltä ihmisiltä.

    Menen myös esim. työkavereitteni, ystävieni ja sukulaisteni luokse auttamaan ilman vastapalvelusoletusta. Olen ollut rakentamassa veljelleni uutta saunaa viime kesänä 4 päivää Entinen paloi salaman iskusta kuukausi aiemmin ja heidän perheensä kaikki pesumahdollisuudet olivat siinä saunarakennuksessa.
    Olen ollut iäkkään enoni kodin huopakattotalkoissa muutama vuosi sitten.
    Olen ollut kotipaikkakuntani kylätoimikunnan hommissa kymmeniä ja kymmeniä kertoja siistimässä yleisiä alueita vaikken edes asu siellä enää. Se on vaan kivaa. Saa tavata lapsuuden kavereita ja niitä vanhempia ihmisiä joita kersana näki. Siitä tulee hyvälle mielelle.
    Palkaksi olen saanut kesätapahtumassa paistaa mukanani tuomia omia makkaroita. Kahvit ja muurinpohjaletut hillolla on ollut kyllä kylätoimikunnan puolesta.

    Ei kukaan näistä ihmisistä ole auttanut minua minun henk.koht. jutuissa. Toki ruokaa olen saanut syödäkseni ja kahvikupin pullan kanssa veljeni ja enoni luona.
    Mutta olisin saanut vaikken olisi auttanutkaan.

    Vapaaehtoistyö on aivan eri asia kuin palkkatyö.
    Vapaaehtoistyöstä ei odoteta saavan mitään etua itselle eikä edes vastapalvelusta.

    Jos huollatan autoni tutulla kaverilla, maksan siitä korjaamotaksan. Vaikka käynkin ystäväni luona kampaajalla hänen omassa kampaamossaan, maksan kampaamon taksan, kuitilla.
    En pyydä sähköasentajaystävääni tekemään minulle sähköjä pimeästi. Hän tekee ne kuten muutkin työnsä, kuittia vastaan. Saan kyllä 15% alennusta tarvikkeista, mutta esim työstä maksan tasan saman verran kuin muutkin hänen asiakkaansa. En edes suostuisi pienempään hintaan.

    Samaten ystäväni ja sukulaiseni (poislukien äitini, isäni ja veljeni) maksavat minulle fysioterapeutin työstä saman taksan kuin muutkin asiakkaani maksavat. Toki vartin kauemmin hoidan kuin tavallista asiakasta, mutta en tee ansiotyötäni ilmaiseksi.

    Ei mun kaveripiirissä kukaan pyydä kampaajaystävältä, että viitsitkö laittaa mun hiukset tai multa että viitsitkö katsoa mun selkää/jalkaa. Täytyy olla tosi kovat kivut jos he pyytävät vapaa-ajallani työsuoritetta.

    Mehän emme muuta kerkeäisikään tekemään kuin ilmaiseksi töitä ystävillemme, jos tuohon olisimme lähteneet. Eikä taatusti menisi työsuoritteet tasan. Sähkömies ja kampaajakaverimme olisivat helisemässä. Ehkä minäkin. Mutta esim. kirjaston hoitajana, bussikuskina, kuorma-autokuskina olevat kaverit pääsisivät tosi helpolla.

    Työ on työtä. Siitä saadulla tulolla maksetaan laskut ja taataan itselle päivittäinen toimeentulo.
    Mun kaveripiirille ja sukulaisille tämä on ollut päivänselvä juttu koko ajan.

    Jos sinä menet auttamaan sukulaistasi hänen firmansa jutuissa, olisi kannattanut sopia korvaus jo ennen työn aloittamista. Sukulaisesi voi aivan hyvin uskoa, että te autoitte häntä hyvän hyvyyttänne ettekä vastapalveluksen toivossa.

    Meillä ystävyyden pohjan luovat aivan muut asiat kuin työsuoritteet tai lahjojen arvo tai niiden vertailu. Minä tapaan kavereitani sen vuoksi kun tykkään olla heidän kanssaan. En sen vuoksi tarjoaako joku mulle samantasoista ruokaa tai työsuoritteita vastapalvelukseksi jostain.

    Koiralleni muuten löytyy hoitopaikkoja yli 10 heti jos tarvetta olisi. Ei sen vuoksi, että joku tekisi minulle vastapalveluksen vaan sen vuoksi kun koirani on oikeasti maailman ihanin ja viisain elukka.
     
  14. Ehdotus Uusi jäsen

    liittynyt:
    09.04.2012
    Viestejä:
    340
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hyvä, että olet löytänyt keinoja auttaa ystäviäsi ja tuttavia.

    Valitan, jos olen luonut sellaisen käsityksen itsestäni, mutta en ole ystävä jonkun kanssa ainoastaan sen takia, että hän tekee vastapalveluksia minulle ja miehelleni.

    Olemme ystäviä, koska ajattelemme asioista samalla tavalla, ja vaikka ajattelisimme joistakin asioista eri tavalla ja eläisimme eri tavalla, niin tulemme silti hyvin juttuun.

    Koska tuntemaamme piiriin voi luottaa, olemme se turvaverkko toisillemme. Minä voin luottaa ystäviini, ja he vuorostaan minuun. Kaikkiin läheisiin ystävyys- ja tuttavuussuhteisiin kuuluu auttaminen jossakin muodossa: kuunteleminen, keskustelu, konkreettinen apu; on se sitten hauvan vahtimista, talovahtina oloa, muuttokuorman kuskaamista.

    Pelkkänä raha-automaattina ja apu-automaattina olo ei ole ystävyyttä, ilman sitä toisen kuuntelua, juttelua, muuten vaan yhdessä oloa. En sitä silloin 10 vuotta sitten tajunnut, mutta olen tajunnut sen nyt.

    Kummitätikään ei voi olla mikään raha-automaatti, jos hänelle ei muuta roolia siinä perheessä suoda.
     
  15. kasvun paikka Vierailija

    ei tosiaan kummitäti ei ole mikään raha-automaatti.

    Itse olen kasvanut yhteen kummilasteni kanssa pienestä pitäen.

    Yksi kummilapsistani asuu ulkomailla, on entisen työkaverini lapsi. Välimatkasta huolimatta olen ollut yhteyksissä nimenomaan lapsen kanssa, käynyt vierailuilla jne. Eli olen huomioinut lapsen olemassa olon vauvasta saakka.
    Toki samalla juttelen/tapaan hyvää ystävääni eli entistä duunikaveriani, mutta aina ensin puhun kummilapsen kanssa, vasta sitten ystäväni.

    Olen kummi myös kummankin veljeni vanhimmille lapsillle.

    Ajan lisäksi annan lahjojakin.
    Ulkomailla olevalle kummilapselle ostin 18 vuotislahjaksi kaulakorun, 145€. Sellaisen hän toivoi saavansa ja sai. Hänestä tuli täysi-ikäinen ja nyt ei enää synttärilahjoja anneta.
    Vanhimmalle kummilapselle maksoin harjoitusleirin (260€) rippilahjaksi, nuorimman veljen esikoisen kanssa käytiin kaksisteen viikon kestävällä ulkomaan reissulla.

    Minun kummilapseni eivät pidä minua raha-automaattina. Enemmän nuo näkyvät tarvitsevan aikaani kuin rahaa. Veljen pojat piipahtavat kylässä harva se viikko. Ystäväni lapsen kanssa skypetetään kuukausittain pari tuntia.
     
  16. peikko Vierailija

    Että tälläistä keskustelua...vuosien takaisia asioita liipaten.

    Muistaakseni annoin kummilapselleni juurikin sen 30 euroa lahjaksi. Saattoi se olla myös enemmäm, en muista enää.

    Eniten kummilasta ilahdutti kuitenkin läsnäoloni hänelle tärkeässä tilaisuudessa. Oli kuulemme ollut erityisen huolissaan pääsenkö paikalle vai en.

    Jotenkin jäi sellainen kuva, että läsnäoloni + se antamani rahasumma oli erittäin toivottu lahja. YO-lahjaksi tsisin antaa 50 euroa. Ei sillä varmaan irronnut sitä merkkikelloakaan :)

    Minä en näe mitään kummallista tai laskelmoivaa Ehdotuksen ajatusmaailmassa sinällään. Itse en kuitenkaan millään muotoa oleta että tälläisiä velvollisuuslahjoja, joiksi juur ikummilasten lahjonnan heidän merkkipäivinään, koen, saavani takaisin mitenkään.

    Toki minut on hyvin juhlapäivinä kestitty, joten eiköhän se tullut jo siinä.
     
  17. joku vaan Vierailija

    mutta hei, kysehän on ihan oikeesti, lapsen rippijuhlista, tottakai nykyään suurin osa nuorista menee ripille vain sen takia että saisi lahjoja ja rahaa, JA näkisi myös pitkästä aikaa tai muuten vaan kaikki läheisensä. Kuinkakohan moni nykyään nuorista enään uskoo... Sitä pohtien.
    Mielestäni rippilahja kummilta pitäisi olla ainakin se perus risti+jokin summa rahaa, jos lapsi sen haluaa, mutta jos hän ei ristiä toivo, niin mielestäni 50-100 euroa on kohtuu hinta, en usko että nuori sitä heti käyttää kerrallaan johonkin turhaan, vaan vanhemmat pistää sen tilille odottamaan järkevää käyttöä. Kuten esim opiskeluihin, tai tuonhan ikäisena voi moponkin jo ostaa.
    Hellitä elämässäs, *pihi, Ehdotus*
     
  18. kysymys (se sama) Vierailija


    No niin! Tämä Ehdotus se tosiaan osaa sotkea asioita... Jos olisit kyennyt ilmaisemaan lainauksessa olevan ajatuksen heti, kaikki olisivat säästyneet asian vääntämiseltä.
     
  19. helevata Vierailija

    en minä koe että juhlissa olevat tarjoomukset ovat vastapalvelus saaduista lahjoista!

    Minä annan päivänsankarille lahjoja vaikka olen estynyt käymästä juhlissa.
    Esim. pelkästään tänä vuonna on töiden takia jäänyt käymättä kahdet rippijuhlat, yhdet häät ja yhdet 60 vuotissynttärit.

    Siitä huolimatta olen vienyt jokaiselle päivänsankarille lahjan etu- tai jälkikäteen.
    Kiitokseksi olen saanut kupin kahvia, kaupan pullaa ja keksin tai pari.
    En ole kertaakaan näet ennakkoon toitottanut, että hei mä tuo nyt sulle satasen lahjan samalla, varaapa pötyä pöytään ainakin sen edestä.

    En tosiaan mieti että p***kele kun tuli kalliiksi!
    Päinvastoin olen antanut heille lahjat sen vilpittömällä mielellä ilman minkäänlaisia korvausvaateita.
     
  20. sipsu Vierailija

    Jos on oma kummilapsi tai sukulainen, niin riipus yms. voisi olla hyvä. Itse ostin kummipojalleni jalkapalloriipuksen, kun nuori harrasti jalkapalloa. Tiesin myös, että hän aikoi käyttää sitä. Muuten ruusu on paras. Jos on tutumpi, niin rahalahjakin käy. Ja tosiaankaan, ei rahaa ainakaan kroisoksien lapsille!
     
  21. sipsu Vierailija

    Joku kertoi tässä ketjussa ostaneensa pojalle rippilahjaksi horoskooppikorun kultasepänliikkeestä. Se oli kyllä mauttominta mitä koskaan olen lukenut. En tunne henkilökohtaisesti yhtään poikaa (oma poika ja pojan kaverin mukaan lukien), joka haluaisi sellaisen rippilahjaksi. Mutta täällä saatiin makeat naurut. Ja mitä tekemistä horoskoopilla on rippijuhlien kanssa. Risti tietenkin olisi sopivampi.
     
  22. MANI Vierailija


    Kuule, ei se ole tarkoitettukaan viikonlopun viettoon, paras on nyt laittaa jäitä hattuun tuolle röyhkeydelle ja mua ei paljon naurata sun jutut
     
  23. Matti 82 Vierailija

    Valikoima kunnon RISTEJÄ

    ebay.com ja hakusanoilla gold cross necklace tai silver cross necklace. Tai google.com ja käyttää kuvahakua ja samoilla hakusanoilla, ja klikkailee sieltä sitten liikkeen kotisivuille ja visalla maksaa tulee postissa yleensä Amerikasta missä kaikki on hienompaa. Suomesta ei löydy kun mummojen kaulaan Ristejä lyhyt ketju jaa tyyliton risti kuka noita muka pitäs.
     
  24. Naapuri Vierailija

    Minä ostin naapurin lapselle rippilahjaksi raamatun henkilöt -pelikortit. Niillä oli sellaiset kortit rippikoulussa käytössä joten kortit ovat samalla sekä muisto rippikoulusta että 'käyttöesine'. Vaikutti mieluisalta lahjalta eikä ollut kallis. Korttien nimi oli Etsi Galileasta ja niitä saa ainakin tilattua netistä.
     
  25. juupeli Vierailija

    Vanha ketju, mutta tuli mieleen, että käyttääkö nykynuoret enää rannekelloja? Meillä ei olla kukaan perheestä käyttänyt sellaisia enää vuosikausiin. Kaikilla on kännykät, nuorethan ne on melkein niihin kasvaneet kiinni, joten siinä niillä on ajannäyttäjä käsissä koko ajan.

    Ja aika outoa vaatia vastalahjoja tai -palveluksia lahjasta! Onhan se nyt eri asia, jos tarjoillaan ruokia tai kahveja ystäville ihan muuten vaan, silloin asiaan kuuluu vastavuoroisuus, mutta merkkipäivien lahjat on ihan toinen juttu!

    Onhan se totta, että esim. lapseton ihminen tai pariskunta joutuu enemmän maksumiehen rooliin näissä asioissa. Meillä esim. on ostettu lahjoja vauvoja saaneille, ristiäislahjoja, synttärilahjoja, rippilahjoja, yo-lahjoja yms. pilvin pimein ja tämähän on se rahavirta, joka ei koskaan käänny meille päin. Toki meitä itseämme on muistettu merkkipäivinä, mutta niinhän mekin olemme muistaneet näitä lasten vanhempia. Eli siinä mielessä "saamapuolella" ollaan, mutta eipä tuo ole meitä konkkaan vienyt. Joskus vain tulee ajatelleeksi, että mitenkähän paljon sitä onkaan tullut laitetuksi rahaa menemään toisten lapsiin, mutta me itse tulemme näille lasten vanhemmille paljon halvemmaksi. No, se on maailman laki, minkäs tälle mahtaa.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti