Pojille ei olekaan tosi kivoja nimiä = /

Esikoisvauva on syntynyt, ja luulin että nimi vain loksahtaa paikoilleen, vauva näyttää selvästi "joltain". Mutta tytölle olisi hyviä nimiä mielessä, tälle pienelle pojalle ei yhtään tosi hyvää! Miten poikien nimet on joko niin tylsiä, latteita tai aina jotain, ei innosta.. Mitkä teidän mielestä _todella hyviä_ pojan/miehennimiä? Onko sellaisia teidänkään mielestä?

 

Samaa mieltä, mutta onneksi yhdestä pojan nimestä olen aina tykännyt, joten siitä omani sai nimensä. Jos joskus toinen poika tulisi niin sitten olisi jo ongelma edessä nimen kanssa. Tytöille tosiaan olisi montakin hyvää vaihtoehtoa.

 

Samaa mieltä! Meille tosin tuli tyttö, joten ongelmaa ei tullut. En kyllä tähän päivään mennessä ole törmännyt TOSI kivaan pojannimeen. Siksipä nimi tulisi varmaan suvusta, joku vanhempi suomalainen nimi. Ilman mitään c- tai w-kirjaimia.

 

pitää olla niin erikoista?
Mieti vaikka nuoruuden ihastuksia tai ala/yläasteelta sitä tosi kivaa poikaa, minkä nimisiä he olivat. Sellaiset nime kuulostaa kivoilta, jotka yhdistää johonkin kivaan ihmiseen.

Itse tykkään perinteisistä, poikamaisista nimistä. Ei mistään eunukkimaisista nykylasten nimistä.
Vanhat kunnon jarkot, tommit, teemut, tomit, jussit, mikot, matit, mikaelit kunniaan!

 

Mä tykkään nimistä: Benjamin, Sebastian, Nooa, Joa, Anton, Alexander

 

Ainako: mäkin tykkään kyllä perinteisemmistä nimistä. En ehkä noita sun ehdottamia antaisi, mutta jotain muuta tyyliin Eero, Onni, Eeli tms. Nuo "onhan näitä"-nimimerkin suosikit eivät miellytä ollenkaan. Mutta meitä on niin moneen junaan!

 

Jotenkin suorastaan ällöttää tämä nykyinen "Oliver"-buumi, anteeksi nyt vain kaikki Oliverien äidit (joita on paljon!). Benjamin Virtanen, Sebastian Ylä-Rääkkänä, Alexander Mähönen, Oliver Koskela...

Muistan sitäpaitsi lukeneeni joskus taannoin tehdystä tutkimuksesta, että nuorena rikoksen polulle harhautuneilla on keskimääräistä useammin edellä kuvatun kaltainen, "omaleimainen", "erikoinen", "persoonallinen" tai "kansainvälinen" nimi. Jaa-a, tuskin nimi miestä pahentaa (tai ehkä vähän sekin, jos vaikka koulussa sitten sen takia kiusataan), mutta varmasti jotain vaikutusta on keskenkasvuisella, erikoisuudentavoittelussaan säälittävällä tai curling-meiningissään sokeutuneella vanhemmalla, mitä ominaisuuksia typerät nimivalinnat valitettavan usein tuntuvat indikoivan.

Mutta tätä älköön yleistettäkö kaikkia "erikoisen" nimen valinneita koskemaan.

 

jaa-a minusta nuo Oliverit ja muut tuntuvat jo ihan perusnimiltä.
Äitini löysi setänsä vanhan nimipäiväkalenterin 40-luvulta.
Siellä oli paljon sellaisiakin nimiä, joita nykyisin taas laitetaan. esim. Okko
Jonkun mielestä erikoisuuden tavoittelua, mutta oikeasti siinä niitä tosiaan v a n h o j a nimiä.
Itse pidän monenlaisista nimistä. Jostain syystä enemmän vokaalilla alkavista.
Heitetään nyt lonkalta joitakin kivoja: Elias, Iiro, Olli, Oiva, Alvar, Ilari, Lauri, Oskari, Topias, Jussi. Nämä on ainakin ihan tällaisia "tavallisen" kuuloisia.

 

Meidän poika on Roope On ns. tavallinen nimi, mutta ei kuitenkaan kovin yleinen, ainakaan nykypäivänä. Halusin lapsilleni nimet jotka eivät ole mitään kovin erikoisia (itselläni suht erikoinen nimi ja olen sitä joutunut koko elämäni selittelemään). Ja sitten en kuitenkaan halua että lasten mennessä kouluun, luokalla on 10 samannimistä...

 

Perusnimet kunniaan:
Onko tullut mieleen, että osa Benjamin Virtasista ovat kaksikielisestä perheestä?

Meidän lasten etunimet kirjoitetaan "ruotsalaisittain" eli lyhyillä vokaaleilla. Näin heidän kaksikielisyytensä (suomi/ruotsi) näkyy myös nimessä, sillä sukunimi on suomenkielinen. Oli myös tärkeää että nimi on tuttu ja helppokäyttöinen sekä suomen- että ruotsinkielisille. Kansainvälisyys tuli siinä ohessa.

Täysin suomenkielisen, Suomessa elävän perheen lapsille suomenkielinen nimi on minustakin parempi - vaalikaa omaa kieltänne ja nimikulttuurianne!

 

Muistan sitäpaitsi lukeneeni joskus taannoin tehdystä tutkimuksesta, että nuorena rikoksen polulle harhautuneilla on keskimääräistä useammin edellä kuvatun kaltainen, "omaleimainen", "erikoinen", "persoonallinen" tai "kansainvälinen" nimi. Jaa-a, tuskin nimi miestä pahentaa (tai ehkä vähän sekin, jos vaikka koulussa sitten sen takia kiusataan), mutta varmasti jotain vaikutusta on keskenkasvuisella, erikoisuudentavoittelussaan säälittävällä tai curling-meiningissään sokeutuneella vanhemmalla, mitä ominaisuuksia typerät nimivalinnat valitettavan usein tuntuvat indikoivan.

Vai että rikoksen poluille muka joutuneet omaleimaisen nimen omaavat nuoret?!?!?!?!?!?! Todella naurettava väite. Tuskin tuollaista tutkimusta on edes tehty missään. Eihän se nimestä johdu jos pojasta tulee hulttio, vaan kasvatuksesta ja geeneistä ja olosuhteista ja myöskin nuoren omista valinnoista jne.

Minusta on mukavaa jos ihmiset antavat lapsilleen erilaisia nimiä. Omilla lapsillani on hyvin erikoiset nimet, ja ovat olleet itse tyytyväisiä nimistään. Itselläni on niin perussuomalainen nimi kuin olla vaan voi, myös miehelläni.

 

Minulla on kaksi tyttöä ja molemmille oli enemmän poika-nimiä valmiina. Tässä muutamia: Lenni Topias, Aatu Matias, Eeli Luukas,

 

Mäkin olen jotenkin niin kyllästynyt näihin Daniel, Niklas, Topias, Eliel, Benjamin - nimiin, saatika Veetiin, Leeviin, Nikoon, Jimiin jne.. Sitten taas Mikot ja Teemut tuntuvat tylsiltä, omassa ikäluokassa on heitä kavereina niin paljon. Eli todella vaikea olisi keksiä pojalle nimeä!

Meillä perussuomalainen sukunimi, joku Felix ei siihen missään nimessä sopisi, toisaalta en tahtoisi vaikkapa Aapoa, jolloin täysnimikaimoja olisi valtavasti. Summa summarun minustakin: pojalle on vaikea keksiä nimeä!

 

Aatu Mikael , Teemu Anton, Ukko Tapio, Onni Aatos, Ville Juhana,
Joona x:npoika, Luka Joonatan, Otto Valtteri, Urho Petteri, Lassi Matias,
.....tässä pari heti mieleen juolahtanutta.

 

Nostin tuohon edellisen keskustelun tästä aiheesta,
josko löytyisi hyviä vinkkejä ;o)

 

Jos on kyllästynyt nykynimiin, ulkomaalaisiin nimiin sekä oman puolison ikäluokan nimiin, niin sitten pitää kaivaa vaarien aikakaudelta sopivia nimiä. Tosin vaatii ehkä rohkeutta ja vähän totuttelua, että laittaa vauvansa nimeksi esimerkiksi Aarre (tosin vastaava nimi Onni on hyvinkin suosittu). Entisaikana oli erittäin paljon näitä kuvaavia nimiä esim. Taisto, Voima, Tarmo, kun taas nykyään nuo kuvaavat nimet ovat vähän lempeämpiä esim. Pyry.

Mielestäni seitsemässä veljeksessä on yhä edelleen käyttökelpoisia suomalaisnimiä. Eli kertauksena: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Kirja on kuitenkin kirjoitettu reilusti 1800-luvun puolella, joten kyse ei todellakaan ole mistään hetken muotinimistä.

Jos kerta kaikkiaan mikään ei käy, niin sitten vain vääntelemään nimiä oman maun mukaisiksi esim. Jere -> Jero, Jiro, Jeri jne.

 

On niitä! Kaivelin aikoinaan vanhan perheraamatun, joka oli täynnä aivan ihania nimiä. Lopulta valitsimme kalenterista nimen, joka on ollut suomalainen nimi jo 1600-luvulta ja suosittu pojan nimi vielä 1900-luvun alussa. Yhtään saman nimistä ei ole vielä tullut vastaan.

Nimiasiat ovat puhtaasti mielipidekysymyksiä, joten ei saa loukkaantua. Minun mielestäni yksi kauheimpia nimiä on Oliver, en myöskään ole törmännyt yhteenkään hyvään itse keksittyyn nimeen. Vanhat suomalaiset nimet ovat parhaimpia. Etunimen pitäisi myöskin joten kuten sointua sukunimeen ja joku Alexander Virtanen ei mielestäni vaan kulosta hyvältä.

 

Minusta taas pojille löytyy kivoja nimiä, mutta joskus kun olen huvikseni miettinyt tytölle nimeä, niin yhtään kivaa ei ole tullut vastaan. Mikään ei ole vain iseknyt.
Omalle pojalle tuli nimi, jonka kuulin ekaa kertaa pari vuotta ennen hänen syntymäänsä. Koskaan en ollut sitä aiemmin kuullut, vaikka onkin ihan suomalainen nimi. Toinenkin pojan nimi olisi jo valmiina... ehkä joskus sillekin olisi käyttöä...

 

Minäkin pidän ihan perusnimistä. En ehkä edes niistä uudelleen muotiin tulleista/tulossa olevista vanhoista nimistä. Vähän jo naurattaa kun ei voi kuulemistaan nimistä päätellä, onko tullut hiekkalaatikolle vai palvelutalon kahvituokioon: Aulis, Olavi, Väinö, Vilho, Helmi, Kerttu, Selma, Aune...

 

pakko kommentoidan tähän ketjuun vähän, näistä "oudoista" pojan nimistä.

yhdellä tuttavaperheellä on poika, Felix - heillä on suomalainen sukunimi, mutta senverran erikoinen että sopii etunimen kanssa hyvin.

tunnen erään Shemeikan (joo, totta on), jonka sukunimi on eräs suuri lintu.. aika kamala yhdistelmä!!

naapurin pojan toinen nimi on Napoleon........ järkkyä!! on häntä siitä kiusattukin..

eräs kauhea netuimi on tällä jääkiekkomaalivahdilla, Sinuhe...... jaiks..

Mä kans henk'koht en pidä näistä nykynimistä, joissa on viljelty c:tä ja X:ää.. esim. Niko on paljon perempi nimi kuin Nico. Aleksi on parempi kuin Alex.

mutta nää on vain mun mielipiteitä tytölle mullakin olis ollut paaaaljon enempi nimiehdotuksia, mutta poikahan meillekin tuli. kyllä hänellekin hyvä nimi löytyi, Tuukka. on ihan nimensä näköinen ;o)

 

Vähän jo naurattaa kun ei voi kuulemistaan nimistä päätellä, onko tullut hiekkalaatikolle vai palvelutalon kahvituokioon: Aulis, Olavi, Väinö, Vilho, Helmi, Kerttu, Selma, Aune...

=0) hauskaa! Ajatelkaapa, kohta ovat varmaan taas muotia nimet Ritva, Keijo, Pirjo...

 

Luulen, että nimiin kuin nimiin tottuu ja yhtäkkiä ne kuulostavat hyviltä. Pari vuotta vuotta serkun lapsen kastajaisissa koko suku ryki, kun pappi kajautti lapsen nimen Reinon, mutta tänä päivänä pari vuotiaalle Reino-pojalle ei parempaa nimeä olisi voitu antaa. Nimi sopii kuin valettu kantajalleen.

Samoin kun kuulen jonkun olevan vaikka Kivi... Siis ekaksi mietin, että täh, mutta jonkin ajan kuluttua tuo nimi on ihan normi nimi. Siihen tottuu.

 

minustakin tuntuu että pojille ei ole hyviä nimiä. Jotenkin kaikista tulee mieleen joku luokkakaveri tai ärsyttävä kaverin veli tms. Uudet nico yms. on mielestäni kans kauheita. Mielenkiintoisin pojan nimi minkä olen kuullut viime aikoina on Altti (pojan tarhassa). Esikoispojalle keksittiin nimi (perinteinen suomalainen mutta ei tällä hetkellä kai yleinen) mutta toista odotellaan. Tytölle nimi valmiina mutta pojasta tulee ongelmia Luin kans viime kesänä mummoni suvun sukupuuta ja sielläkin kaikennäköisiä mielenkiintoisia nimiä. Esim monia ruotsinkielisiä kirjoitettu suomalaisittain, ei nyt tuu esimerkkiä mieleen.

Tällä hetkellä pojalle olen miettinyt nimeä Otto Eerik (otto tosin nyt aika yleinen) mutta mies ei vielä ihan lämmennyt. Toivottavasti sitten hänen kouluaikanaan ei enää ole otto lonkeroa

 

kaksplussassa tms. oli sumu niminen vauva, luulin heti että tyttö mutta olikin poika. Ihan mielenkiintoinen sekin. Tulee vaan mieleen että jos on itkuinen niin huutaa kuin sumusireeni

 

Minäkin luulin sitä Sumua tytön nimeksi =)

Minäkin olen lukenut siitä "perusnimet kunniaan" nimimerkin mainitsemasta tutkimuksesta, kyllä jonkinsortin tutkimus siitä oli. Ei se oo keksitty juttu.