Onpa aikamoista yleistystä, että ETUNIMI olisi enne, sillä olisi aika yksioikoista vetää johtopäätöksiä vanhempien kasvatusmetodeista tai isän ja äidin puolelta tulevista geeneistä vain sillä perusteella, että mikä etunimi on valittu lapselle.
Eiköhän murrosiässä melkein jokainen lapsi ole melkoinen haaste. Pojat juttelevat tunneilla ja uhoavat, tytöt hihittää kihertävät jne, jos yleistämään halutaan ryhtyä.
Sitä paitsi moni nykyinen muotinimi on suhteellisen uusi nimi eli esimerkiksi vaikkapa poikien nimet Jere ja Miko ovat varsin uusia, joten en oikein usko, että kukaan juurikaan tuntee papparaisia, joiden nimenä on Jere tai Miko. Niinpä näiden nimien omistajat ovat nimenomaan niitä nuoria, jotka eivät vielä ole oikein ehtineet näyttämään kunnollisuuttaan (opintomenestys aikuisena, työura, perhe). Poikani jalkapalloseurassa on esimerkiksi 4 Jere-nimistä poikaa tällä hetkellä. Ovat urheilullisia, mutta muuten ihan eri tyyppisiä kukin.
Meillä Suomessa on tyypillistä se, että halutaan erityisesti pojille helppo ja napakka nimi, joka on helppo lausua. Monissa maissa valitaan miehelle nimi, joka sitten automaattisesti lyhennetään puhekielessä (esim. saksankielisissä maissa Andreas > Andy, englanninkielissä maissa William > Bill, Alexander > Alex).
Voihan Suomessakin valita tarkoituksella pitkiä nimiä esim. Johannes, Aleksanteri, Valtteri, Verneri, Pietari jne, mutta ainakin omaan korvaani suurin osa noista nimistä kuulostaa aikamoisen mahtipontiselta. Suomessa kuitenkin yleensä vaatimattomuus on hyve ja itse vierastan sitä, että lapsella on joku "jumalallisen upea" nimilitania, kun minusta tavallisten vanhempien tavalliselle lapselle käy parhaiten tavallinen nimi.
