R
ruptura tubae gravidae :-)B( )>-
Vieras
Naistentautien puolelle on viime vuosina, ilmeisesti tehostamisen myötä, syntynyt eräissä sairaaloissa käytännöksi se, että leikkauksien neuvonnat hoidetaan poliklinikalla. No, sinänsä on aivan sama, mikä neuvonnan paikka on - kunhan neuvonta sujuu.
Poliklinikalla työskentelevien on osallistuttava työnkiertoon, mikä tämäkin kuulostaa järkevältä. Työnkierto tapahtuu kuitenkin vain itse poliklinikan sisällä.
Tällä hetkellä esim. neuvonnasta lähisairaalassani vastaa 80-luvulla koulutuksena saanut sairaanhoitaja. Joka viimeiset noin 10 vuotta on pääasiallisesti tehnyt toimistotöitä (ilmeisesti vieläkin kauemmin) eli tehnyt työtä lähetteiden ja ajanvarauksien parissa. Tämän hoitajan luo mennään ennen leikkausta saamaan ohjeet leikkausta varten. Ennen leikkausta on toki myös lääkärin pikatapaaminen 10 - 15 min, mutta pääasiallinen neuvonta on siis hoitajan vastuulla, joka hoitaja ei ole työskennellyt leikkausosastolla viime aikoina lainkaan. Toki leikkausosaston hoitotyö on aivan eri lukunsa, mutta jospa kävisi vaikka "kuunteluoppilaana" edes joskus..
Mielestäni neuvonta on valitettavasti huonontunut niistä ajoista, jolloin neuvonta annettiin kussakin toimenpidepisteessä asiansa monipuolisesti hallitsevien hoitajien toimesta jo etukäteen. Tämän uudistetun neuvonnan myötä olen osallistunut neuvontaan, jossa minulle sisälukuna luettiin tyhjennysohjetta ääneen. Yrittäessäni tehdä lisäkysymyksiä, ei hoitaja osannut niihin vastata. Omat vastaukseni sain sitten soittamalla leikkausosaston ylihoitajalle, jota en välttämättä olisi halunnut häiritä, mutta keskuksesta eivät muuallekaan osanneet yhdistää. Leikkausosastolla ollessani minulle kerrottiin, että neuvojahoitajalla on pitkäaikainen neuvonta- ja paperityötausta. Niin pitkä, ettei enää osaa neuvoakaan?? Tällä hetkellä potilas tapaa kyllä omahoitajan leikkauspäivän aamuna, joka omahoitaja voi selvittää epäselviä asioita potilaalle. Mielestäni tämä on kuitenkin liian myöhään. Useampiin leikkauksiin mennään niin, että aamulla ei juurikaan saa syödä. Tämä aiheuttaa ainakin osalla potilaista heikotusta ja huonovointisuuden kokemusta jo ennen leikkausta. Silloin ei ehkä ole ihan terävimmillään kuulemaan hoitajan ohjeita leikkauspäivän aamuna. Turhat pelot ja jännitykset poistuisivat kun potilas saisi todellista tietoa jo ennen leikkausta eikä vasta leikkauspäivän aamuna. Oma ratkaisuni asiaan näin maallikkona asiaa katseltuani olisi se, että työnkierto tapahtuisi myös poliklinikoiden ja eri osastojen välillä. Tällöin hoitajan oma ammattitaito pysyisi sellaisella tasolla, että hän todellakin osaisi neuvoa (eikä sisälukea) potilasta ennen leikkausta. Ehkä osaamisen nykyinen taso riittää vähään tyytyväisille potilaille, mutta nykyään kun moni tieto on myös tavallisen lukijan saatavilla, voidaan joutua tilanteisiin, jossa hoitajan antamat tiedot voivat olla jopa virheellisiä ja vanhoja. Siinä ei paljon auta sitten, kerran syksyllä ja kerran keväällä järjestyt auditorioluennot uusimmista asioista. Parempi sekin tietysti kuin ei mitään. Omakohtaista kokemusta hoitotyöstä ei saa pelkällä luennolla istumisella!! Täydennyskoulutuksen pitäisi olla kestoltaan pidempiaikaista. Lääkäreiden tehtäviä ollaan kyllä siirtämässä sairaanhoitajille, mutta onko hoitajien täydennyskoulutus todella ajantasalla. Onko siihen varattu rahaa? Paljon Tukholmassa matkustavana olen huomannut, että monenlaista lääkäriryhmää on jatkuvasti liikenteessä tutustumassa ja oppia saamassa Karoliinisessa sairaalassa. Harvemmin siellä hoitajia on mukana näkynyt.
Voi myös kysyä, onko poliklinikoiden työnjaot oikeita. Tarvitaanko paperitöitä tekemään sairaanhoitaja? Tyhjennysohjeen sisäluvun osaa hoitaa myös osastosihteeri, kun kerran hoitajakaan ei parempia lisäohjeita osannut antaa. Sisäluvun voisi myös nauhoittaa ja halukkaat huononäköiset ja huonosti lukevat voisivat käydä kuuntelemassa sen vaikka kuuntelukopissa. Vai onko niin, että vanhasta virkarakenteesta johtuen osalle hoitajista ei olekaan enää löytynyt hoidollisia tehtäviä, niin heille on vuosikausiksi sälytetty neuvojan tehtäviä. Ja sillä ei todellisuudessa olekaan niin väliä, että ammattitaito ruostuu, kun se on jo itseasiassa pahasti ruostunut.. Koulutetaan mieluummin nuorista vaativiin tehtäviin tarvittavat hoitajat. Mutta kuka neuvoisi neuvojaa. Voisiko näitä neuvojia edes poliklinikan sisäisesti välillä kierrättää ellei osastojen välinen kierto ole mahdollista. ..
Poliklinikalla työskentelevien on osallistuttava työnkiertoon, mikä tämäkin kuulostaa järkevältä. Työnkierto tapahtuu kuitenkin vain itse poliklinikan sisällä.
Tällä hetkellä esim. neuvonnasta lähisairaalassani vastaa 80-luvulla koulutuksena saanut sairaanhoitaja. Joka viimeiset noin 10 vuotta on pääasiallisesti tehnyt toimistotöitä (ilmeisesti vieläkin kauemmin) eli tehnyt työtä lähetteiden ja ajanvarauksien parissa. Tämän hoitajan luo mennään ennen leikkausta saamaan ohjeet leikkausta varten. Ennen leikkausta on toki myös lääkärin pikatapaaminen 10 - 15 min, mutta pääasiallinen neuvonta on siis hoitajan vastuulla, joka hoitaja ei ole työskennellyt leikkausosastolla viime aikoina lainkaan. Toki leikkausosaston hoitotyö on aivan eri lukunsa, mutta jospa kävisi vaikka "kuunteluoppilaana" edes joskus..
Mielestäni neuvonta on valitettavasti huonontunut niistä ajoista, jolloin neuvonta annettiin kussakin toimenpidepisteessä asiansa monipuolisesti hallitsevien hoitajien toimesta jo etukäteen. Tämän uudistetun neuvonnan myötä olen osallistunut neuvontaan, jossa minulle sisälukuna luettiin tyhjennysohjetta ääneen. Yrittäessäni tehdä lisäkysymyksiä, ei hoitaja osannut niihin vastata. Omat vastaukseni sain sitten soittamalla leikkausosaston ylihoitajalle, jota en välttämättä olisi halunnut häiritä, mutta keskuksesta eivät muuallekaan osanneet yhdistää. Leikkausosastolla ollessani minulle kerrottiin, että neuvojahoitajalla on pitkäaikainen neuvonta- ja paperityötausta. Niin pitkä, ettei enää osaa neuvoakaan?? Tällä hetkellä potilas tapaa kyllä omahoitajan leikkauspäivän aamuna, joka omahoitaja voi selvittää epäselviä asioita potilaalle. Mielestäni tämä on kuitenkin liian myöhään. Useampiin leikkauksiin mennään niin, että aamulla ei juurikaan saa syödä. Tämä aiheuttaa ainakin osalla potilaista heikotusta ja huonovointisuuden kokemusta jo ennen leikkausta. Silloin ei ehkä ole ihan terävimmillään kuulemaan hoitajan ohjeita leikkauspäivän aamuna. Turhat pelot ja jännitykset poistuisivat kun potilas saisi todellista tietoa jo ennen leikkausta eikä vasta leikkauspäivän aamuna. Oma ratkaisuni asiaan näin maallikkona asiaa katseltuani olisi se, että työnkierto tapahtuisi myös poliklinikoiden ja eri osastojen välillä. Tällöin hoitajan oma ammattitaito pysyisi sellaisella tasolla, että hän todellakin osaisi neuvoa (eikä sisälukea) potilasta ennen leikkausta. Ehkä osaamisen nykyinen taso riittää vähään tyytyväisille potilaille, mutta nykyään kun moni tieto on myös tavallisen lukijan saatavilla, voidaan joutua tilanteisiin, jossa hoitajan antamat tiedot voivat olla jopa virheellisiä ja vanhoja. Siinä ei paljon auta sitten, kerran syksyllä ja kerran keväällä järjestyt auditorioluennot uusimmista asioista. Parempi sekin tietysti kuin ei mitään. Omakohtaista kokemusta hoitotyöstä ei saa pelkällä luennolla istumisella!! Täydennyskoulutuksen pitäisi olla kestoltaan pidempiaikaista. Lääkäreiden tehtäviä ollaan kyllä siirtämässä sairaanhoitajille, mutta onko hoitajien täydennyskoulutus todella ajantasalla. Onko siihen varattu rahaa? Paljon Tukholmassa matkustavana olen huomannut, että monenlaista lääkäriryhmää on jatkuvasti liikenteessä tutustumassa ja oppia saamassa Karoliinisessa sairaalassa. Harvemmin siellä hoitajia on mukana näkynyt.
Voi myös kysyä, onko poliklinikoiden työnjaot oikeita. Tarvitaanko paperitöitä tekemään sairaanhoitaja? Tyhjennysohjeen sisäluvun osaa hoitaa myös osastosihteeri, kun kerran hoitajakaan ei parempia lisäohjeita osannut antaa. Sisäluvun voisi myös nauhoittaa ja halukkaat huononäköiset ja huonosti lukevat voisivat käydä kuuntelemassa sen vaikka kuuntelukopissa. Vai onko niin, että vanhasta virkarakenteesta johtuen osalle hoitajista ei olekaan enää löytynyt hoidollisia tehtäviä, niin heille on vuosikausiksi sälytetty neuvojan tehtäviä. Ja sillä ei todellisuudessa olekaan niin väliä, että ammattitaito ruostuu, kun se on jo itseasiassa pahasti ruostunut.. Koulutetaan mieluummin nuorista vaativiin tehtäviin tarvittavat hoitajat. Mutta kuka neuvoisi neuvojaa. Voisiko näitä neuvojia edes poliklinikan sisäisesti välillä kierrättää ellei osastojen välinen kierto ole mahdollista. ..