psykiatrinen avo osasto, apua!!!!

[efexsoria myös]

Eli minulla tuli vuonna 2005 paha raskauden jälkeinen masennus enkä ole siitä vielä parantunut. Minulle on kokeiltu aiemmin citalobrami (laihduin 10kg,oksentelin,menin ylikierroksilla yms), optipar (huono olo, oksentelu, yöunet meni, ahdistus), Remeron (sopi parhaiten mutta keräsi nestettä) ja Azona viimeisin kokeilu. (siitä tuli tokkurainen olo, oksentelu, ruuan hajukin oksetti, huimaus). Eli ei helppoa ole ollut lääkkeen etsiminen.

Nyt sitten Joulukuusta olen ilman masennuslääkettä ollut ja Efexoria pitäisi kokeilla. Apua! Lääkäri ehdotti että menen viikoksi avo osastolle tarkkailuun kun saan niin helposti sivuoireita jne. Itsellä kun 3 pientä lasta niin olisi siellä helpompi kärsiä oireista. En tiedä uskallanko mennä. Mutta haluisinkin kyllä lääkkeen löytää ja saada elämäni takaisin. Eli kuulisin mielelläni lääkkeestä kokemuksia ja tietenkin psyk puolen avo sairaalasta!!!!

Eli uskallanko mennä? Ja minkäköhänlaista toiminta siellä on??? Ja onko enään toivoa lääkkeiden kanssa kun ei edellisetkään toimineet?

Olen nyt ollut todella pohjalla ja tiedän että lääkkeen tarvitsen mutta en tosiaan sairaalaan haluisi mennä. Lääkäri ei edes oikein uskalla minulle enään lääkkeitä määrätä kun viimeisimmästä jouduin tiputukseen oksentelun takia. Että näin... Se sairaala on visiin ainoa mahdollisuus...

 

[taustalla]

Itse en osaa sanoja mutta voimia :hug:

 

[kata]

Mene ihmeessä. Voi olla ihan mukava paikka ja ehkä saat sieltä myös vertaistukea!
Tsemppiä!

 

[minä]

Mene ihmeessä.

Itse olin suljetulla ja "viihdyin" kyllä - jos niin voi sanoa. =) Hoito hirveän asiantuntevaa, vaikkakin "kovaa". Avo-osastolla on "lempeämpää" , saat tulla ja mennä, kaikki ovet ovat auki.

 

[humbe]

tottakai uskallat mennä! mitäs pelättävää siinä olisi. itsekin olen ollut päivystysosastolla joitakin vuorakausia juurikin siinä vaiheesa, kun lääkitystä aloitettiin. loppujen lopuksi suurin osa ihmisistä siellä oli elämäntilanteensa uhreja, ei "hulluja"; kuten mä etukäteen tosi paljon pelkäsin. siellä oli äitejä ja isiä, nuoria ja vanhoja, ihan kaikenlaisia. ja ainkin mulle se oli hyvä "vierailu"

 

[Lila]

mä olin 5 kk. päiväosastolla.eli yöksi tulin aina kotiin.siel oli kaikenlaista terapia toimintaa.tykkäsin kovasti ,vaik tuntu siltä et olis käynny töissä.olin kamalan väsynyt.mulla ei oo lääkkeet vieläkään olleet parhaat mahdolliset oon sairastunu v.2000.mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö

 

[efeksoria myös]

Niin tuntuu vain kamalalta jättää lapset ja mies kotiin. Siis tuntuu ihan siltä kuin heidät hylkäisin. Tuttuni oli siellä ja hänellä ei ollut kovinkaa hyviä kokemuksia. Olivat olleet siellä kamalan holhoovia ja sairaalareissu oli venynyt 2kk mittaiseksi.....

Ja sitten jos minulla taas uudesta lääkkeestä tulee huonompi olo niin juuri pelkään että sairaalareissu venyy loputtomiin.... Tai että minusta ei ole enään äidiksi sen jälkeen. Minulla on myös todella paljon fyysiä oireita mille ei löydy selitystä niin pelkään että minua ei uskota tai niitä oteta huomioon....

Minua huimaa jatkuvasti ja rukahalu on kadonnut kokonaan. Olen laihtunut lyhyessä ajassa 5kg ja olen todella heikossa kunnossa, kun jo alumperin olin hoikka. Minulla on alaselkäsärkyä ja joka säteilee jalkoihin ja puutumisia. Tuntuu myös että voimat loppuvat kesken kun lapsia nostelee yms. Unohtelen myös jatkuvasti asioita ja tunnen olevani ihan pihalla. Puen väärälle lapselle toisen vaatteet ja teen hölmöjä virheitä. Nukun yössä vain 4-5 tuntia pätkissä ja olen välillä todella ahdistunut. Mieliala myös pomppii kokoajan....

Tekisin mitä vain että voisin olla taas se normaali jaksava äiti. Mutta en todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä!

 

[humbe]

hyvin pitkälti tuo fyysinen oireilu kuulostaa kuitenkin ahdistuksen ilmenemisletä, mä jopa oksensin silloin kun olin tosi huonossa jamassa. ei se, että sä hoidat itseäsi ja hoidatat siellä osastolla - koska tilanne kuulostaa vahvasti siltä, että avun tarpeessa olet - tee susta millään tapaa huonoa tai hylkäävää äitiä, päinvastoin: vastuuntuntoinen äiti hoitaa itseään, jotta jaksaa olla äiti lapsilleen.

 

[taustalla]

Oletko kuullut ÄIMÄstä, eli äidit irti synnytysmasennuksesta? Ite masennuin kolmennen jälkeen ja ÄIMÄän liittyminen ja vertaistuki on olleet iso asia toipumisessa.

Efexorista olen kuullut pelkkää hyvää; auttaa usein, vaikka mikään muu lääkitys ei ole auttanut. Estrogeenihoito nosti mut ylös suosta, oletko sitä kokeillut, onko arvosi mitattu?!

Älä jää yksin märehtimään asioita, käypä vaikka tuolla ÄIMÄN sivuilla, siellä on keskustelupalsta Linkkeja-osion alla.

Jaksamisia, päivä kerrallaan!!!

 

[efeksoria myös]

Ptää käydä siellä äimä ry sivuilla. On vain aika toivoton olo :$ Kun tästäkin vielä selviäisi

 

[äimäläinen]

Suosittelen kyllä tuota Äimään liittymistä.. suljettu keskustelupalsta on ainakin minulle ollut todella tärkeä paikka purkaa tuntojani.

 

[zisilisko]

Täällä kans yksi masennusta sairastava pienen tytön äiskä.. sairastuin odotusaikana vakavaan masennukseen johon kuului pakkoajatukset, paniikkikohtaukset,itkin montakuukautta..pelkäsin yms.. mulla oli silloin Sepram 20mg,ja kun vauva syntyi annos nostettiin 30mg... ei siitä lääkkeestä sitten loppupeleissä ollut apua,mutta onneksi poisti pahat pakkoajatukset ja paniikkikohtaukset!

Kokeiltiin myöhemmin Cymbaltaa 60mg..siitä tuli huono olo ja kova päänsärky..joten kokeiltiin efexoria 75mg... siitäkään ei juuri ollut apua,joten annos nostettiin 150mg.NYT VIHDOIN JA VIIMEIN TÄMÄ ANNOS TOIMII, JA OLEN ENERGINEN, ILOINEN, SEKSI MAISTUU..IHANAA!!

Minulle efexor auttoi todella,ja kiitos kuuluu lääkärille joka antoi minulle uuden lääkkeen.Käyn myös terapiassa.

Voimia, ja haleja.

 

[efeksoria myös]

Jos sinne avo osastolle päädyn niin voi olla että jotain muuta kun efeksoria määrätään... Siellä kun eri lääkärit.... Mutta ei auta kun nyt päättää minne mennä.... Mutta tuntuu tosi vaikealta olla kotonakin, kun lapset näkevät itseni tässä kunnossa.

Eniten ehkä siellä avo osastolla pelkään muita potilaita... Siis jos siellä on todella "hullua" porukkaa. Ehkä minulla väärä mielikuva tai jotain.... En siis millään pahalla tarkoita...

 

[Lila]

no hätä :hug: avo-osastoilla on yleensä hyväkuntoista porukkaa.masentuneita jne.oon ite töissä mielisairaalassa laitoshuoltajana.oon siis nähny kaikenlaista ja kaikenlaisia potilaita ja osastoja.ja oon ite ollu päiväosastolla missä oli masentuneita myös. tukea ja ymmärrystä sain toisilta potilailta sekä hoitajilta.ihana lääkäri oli myös.hoitohenkilökunnas on kovasti eroja.siellä toisten kanssa huomasi ettei todellakaan ole yksin sairauden kanssa.myös lääke muutos asioissa sai sanoa oman mielipiteensä.tsemppiä :hug:

 

[äimäläinen]

Ei avo-osastolla tarvitse toisia potilaita pelätä. Siellä saattaa olla jopa samankokeneita äitejä, saat heti vertaistukea.

 

[efekxoria myös]

Eli nyt asia päätetty... Osastolla lääkevaihdos tehdään... Kyllä nyt pelottaa... Onneksi on aikaa tottua ajatukseen kun vasta viikon päästä aikasintaan sinne menen...

Eli efexor tai cymbalta kokeillaan. Jos jollain on vielä kokemuksia niin mieliisti kuulisin...

 

[Lila]

tsemppiä sulle :hug: