V
Vieläkin järkyttynyt
Vieras
Mitä mieltä olette? Kerron teille erään henkilön tilanteen. Nainen täytti tänä vuonna 39v. Hänellä ei ole perhettä, eikä miesystävää. Lapsuudenperhettäkään ei ole. Hänellä on joitakin ystäviä, jotka ovat tunteneet hänet kauan. Nainen on opiskellut yliopistossa reilut 15 vuotta, eikä ole saanut tehtyä edes alempaa korkeakoulututkintoa. Hän on välillä tehnyt pieniä "hanttihommia" opiskelun ohella, mutta ei enää vuosiin, eivätkä työt siis ole olleet este opiskelulle. Nyt hän on muutaman vuoden kärsinyt pahoista univaikeuksista. Pari vuotta hän on käyttänyt (erään ystävän mukaan) unilääkkeitä aika paljon, lisäksi mukaan on tullut alkoholin nauttiminen unilääkkeiden kanssa. En tiennyt tästä hänen ongelmastaan, vaikka muuten olen hänet tuntenutkin vuosikausia. Lähdin viime viikolla hänen kanssaan matkalle. Matka meni ihan hyvin, kunnes viimeisenä iltana hän otti unilääkkeensä ja sen jälkeen oli alkanut juomaan tuliaislikööriään (en ollut tuolloin paikalla, koska olin mennyt hotellin ravintolaan syömään). Kun tulin paikalle, hän oli ihan sekaisin. Pyysin häntä lopettamaan, mutta hän ei kuunnellut. Hän joi koko yön (en uskaltanut ottaa pulloa pois, koska oikeasti pelkäsin häntä) ja otti myös pari unilääkettä lisää. Hän ei nukkunut koko yönä vaan vaelsin kuin sekopäinen vessan ja sängyn väliä. Aamulla lähdimme pois ja hän nukkui koko matkan bussissa. Bussimatkan jälkeen hän alkoi syyttelemään minua, lopulta hän löi minua täysillä kasvoihin kun sanoin häntä paskanpuhujaksi ja sairaaksi (sen jälkeen kun hän oli sanonut, että unilääke teki hänelle kaiken sen ja ettei hän tiennyt mitä teki). Menetin kuuloni hetkeksi. Hän meni paikalta ja itse lähdin järkyttyneenä pois. Olin kuin jossain painajaisessa. Tapasin onneksi eräät ystävälliset ihmiset, joille kerroin tilanteeni ja sain viettää heidän kanssaan laivamatkan. Ystäväni soitti n. tunti lyönnin jälkeen ja sanoi, että meidän pitäisi selvittää asia. Sanoin, että selvitetään puhelimessa, koska en uskaltanut tavata häntä enää. Hän sanoi, että olin huutanut hänelle kaksi kertaa, että hän on sairas, sairas. Hän tulkitsi itse asian niin, että sanoin häntä hulluksi (vaikka tarkoitin että on SAIRAS). Enkä todellakaan ollut huutanut, vaan sanoin kyllä tiukasti. Hän myös sanoi, että sanomalla häntä sairaaksi (=hulluksi), kirosin oman mieheni ja lapseni ja että sellaiset joutuvat helvetin tuleen...Ja että olin kuulemma ansainnut lyönnin. Jotta sain "pelin vihellettyä poikki" pyysin häneltä anteeksi, että olin sanonut häntä sairaaksi. Hänkin sanoi, että "on pahoillaan mitä on tehnyt"...Okei asia periaatteessa selvitettiin, mutta en halunnut nähdä häntä enää. Onneksi en nähnytkään. Soitin eräällä ihmiselle, jonka tiedän tuntevan tämän henkilön ja kerroin kaiken tapahtuneen. Tämä henkilö sanoi, että sinänsä tilanne ei ole yllätys hänelle, mutta että yleensä henkilö ei ole kyllä löynyt (tosin on saattanut olla aggressiivinen muuten), eikä hän kuulemma niin paljon koskaan yleensä ole käyttänyt alkoholia unilääkkeitten kanssa. Mielestäni tämä henkilö on oikeasti psyykkisesti sairastunut. Onneksi minun ei tarvitse olla hänen kanssaan enää tekemisissä. Yksinkertaisesti en pysty, sellaisen järkytyksen hän minulle aiheutti tekemisillään.
