V
vierailija
Vieras
Vanhemmuus on hukassa, lapset oireilevat ja Suomessa tehdään turhia ADHD-diagnooseja, uskoo lasten kanssa pitkään työskennellyt ammattilainen.
Huomattavan suuri osa tarkkaavuushäiriöistä ja levottomuudesta onkin kotitaustaan ja kotona tapahtuvaan vuorovaikutukseen liittyvää eikä aivoperäistä, väittää lasten kanssa työskentelevä psykologi ja psykoterapeutti Risto Lappeteläinen.
Lappeteläinen puhui aiheesta ensin Ylen haastattelussa. Hän sanoo Ilta-Sanomille, että prosenttiosuus, kuinka paljon esimerkiksi ADHD-tyyppisistä oireista onkin kotoa johtuvaa, riippuu siitä, keneltä kysytään.
– Neurologi varmasti vastaa, että aivoperäistä on 80 prosenttia. Psykoterapiaan suuntautuneet taas, että viisi prosenttia on aivoperäistä ja 95 prosenttia liittyy elettyyn elämään, hän vertaa.
Väitteensä tueksi Lappeteläinen ihmettelee, miten nykyään niin suuri osa lapsista diagnosoidaan tarkkaavuushäiriöstä kärsiviksi. 20 vuotta sitten levottomia oli vain murto-osa, nyt luokasta jopa kolmasosalla voi olla jonkinlainen diagnoosi levottomuudesta, tarkkaavuuden ongelmista tai häilyvyydestä.
– Jos ongelma on moninkertaistunut, ei voi olla niin, että aivojen rakenne olisi rappeutunut 20 vuoden aikana niin isolla osalla lapsista, hän sanoo.
– 20 vuoden takaiseen verrattuna lääketiede on kehittynyt ja samoin ravintoasiat. Jos asiat olisivat kiinni vain aivoista, lasten pitäisi olla aina vaan kehittyneempiä ja paremmin voivia. Onkin päinvastoin.
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art...campaign=tf-IS&utm_term=5&utm_source=tf-other
Huomattavan suuri osa tarkkaavuushäiriöistä ja levottomuudesta onkin kotitaustaan ja kotona tapahtuvaan vuorovaikutukseen liittyvää eikä aivoperäistä, väittää lasten kanssa työskentelevä psykologi ja psykoterapeutti Risto Lappeteläinen.
Lappeteläinen puhui aiheesta ensin Ylen haastattelussa. Hän sanoo Ilta-Sanomille, että prosenttiosuus, kuinka paljon esimerkiksi ADHD-tyyppisistä oireista onkin kotoa johtuvaa, riippuu siitä, keneltä kysytään.
– Neurologi varmasti vastaa, että aivoperäistä on 80 prosenttia. Psykoterapiaan suuntautuneet taas, että viisi prosenttia on aivoperäistä ja 95 prosenttia liittyy elettyyn elämään, hän vertaa.
Väitteensä tueksi Lappeteläinen ihmettelee, miten nykyään niin suuri osa lapsista diagnosoidaan tarkkaavuushäiriöstä kärsiviksi. 20 vuotta sitten levottomia oli vain murto-osa, nyt luokasta jopa kolmasosalla voi olla jonkinlainen diagnoosi levottomuudesta, tarkkaavuuden ongelmista tai häilyvyydestä.
– Jos ongelma on moninkertaistunut, ei voi olla niin, että aivojen rakenne olisi rappeutunut 20 vuoden aikana niin isolla osalla lapsista, hän sanoo.
– 20 vuoden takaiseen verrattuna lääketiede on kehittynyt ja samoin ravintoasiat. Jos asiat olisivat kiinni vain aivoista, lasten pitäisi olla aina vaan kehittyneempiä ja paremmin voivia. Onkin päinvastoin.
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art...campaign=tf-IS&utm_term=5&utm_source=tf-other
