Hae Anna.fi-sivustolta

psykologian opinnot

Viestiketju osiossa 'Opinnot ja kurssit' , käynnistäjänä hassuhaaveilija, 02.04.2007.

  1. Psylofoni Vierailija

    Osoitteesta löytyy palkkatietoa
    http://www.akava.fi/pages/index.asp?osio=1013&palkka_id=13

    Hajontaa on paljon, parhaimmat palkat ovat henkilöstön kehittämiseen erikoituneissa konsulttiyrityksissä, jopa yli 8000 euroa / kk.

     
  2. Psygologi Vierailija

    Ei pidä paikkansa, koska itse olen psykologi ja teen töitä yksityisella puolella ja palkkani on melkein neljäkertaa enemmän kuin hänen kertoma palkkansa(7200 E) ja teen työtä omaan firmaani.
    Olen kyllä kanssasi samaa mieltä että opiskelu oli tylsää ja kuivaa, mutta mielessäni oli vain että haluan psykologin paperit ja se kannatti sillä olen rakennuttanut 750 000 eurolla talon, ajelen Audi TTS ja Hummerilla.
     
  3. et ole Vierailija



    Et muuten varmasti ole psykologi, tuo paistaa niin läpi. Kukaan psykologi ei ole niin pinnallinen, että leuhkisi keskustelupalstoilla autoillaan ja talollaan niinkuin jotkut vähä-älyiset nousukkaat... Psykologit arvostavat ihan muita juttuja. Tai sitten on koulutus mennyt ihan hukkaan.

     
  4. amygdala Vierailija

    Aloitin itse opiskelemaan psykologian peruskurssia avoimessa, taustalla ainoastaan lukiopohja lähes parinkymmenen vuoden takaa ja nykyinen ammatti ei lähelläkään akateemista- vaan tehdastyötä. Hirveä hinku muutokseen -pois nykyisestä tylsästä ja todella huonosti palkatusta työstä.
    Lähdin yrittämään koska psykologia kiinnostaa, mutta mitä hyötyä oikeasti on avoimen suorituksista? Opiskelu tuntuu aika haasteelliselta ja teoreettiselta kyllä, siihen osasin varautua, mutta tämä on ihan oikeasti mielenkiintoista. Opiskelumetodeissa vain on hiomista- kuinka saisin tiedon uppoamaan "oikein".
    Eksyin jo kysymyksestäni- missä voi hyödyntää esimerkiksi tuota peruskurssin hyväksyttyä suoritusta, kuinka siitä teille on ollut käytännön hyötyä esim. työelämässä (jos ei vaikka jaksa/pysty siitä opintoja jatkamaan)?
     
  5. tuoretta tietoa Vierailija

    Tänä syksynä psykologiliiton tekemän tutkimuksen mukaan kuntasektorilla työskentelevien psykologien keskipalkka on vähän päälle kolmetonnia.
     
  6. No tuo ei pidä paikkaansa. Olen siis psykologi enkä koe joutuvani kohtaamaan jatkuvasti hankalia ihmisiä ja raskaita kohtaloita. Mutta kai se on vähän persoonasta kiinni, ehkä yliempaattisille ja tosi herkille tyypeille perinteinen psykologin työ ei ole oikea duuni. Silloin voi tietty työskennellä vaikka tutkijana tai organisaatiopsykologiassa, kuten muutamat ystäväni tekevät, sillä heitä ei yhtään kiinnosta varsinainen asiakastyö. Kyllä psykologeilla on ihan hyvät mahdollisuudet päästä niihin "yksityisiin firmoihin" mikäli kiinnostusta ja motivaatiota löytyy, riippuu myös siitä mitä sivuaineita on aikanaan opiskellut. Tosin useita psykologeja taitaa sellainen perinteinen psykologin työ kiinnostaa eniten, ei niinkään rahakkaampi työ-ja organisaatiopsykologia vaikka silläkin alalla hommia riittänee.

    Sitten psykologina on tietysti mahdollisuus toimia yksityisenä ammatinharjoittajana joko päätoimisesti tai virkatyön jälkeen iltavastaanotoilla. Asiakkaita riittää kyllä (ainakin pk-seudulla)! Esim. eräs ex-kollegani siirtyi taannoin kunnalta pois ja alkoi täysipäiväiseksi ammatinharjoitajaksi. Hänen palkkansa tuplaantui vaikka työaika väheni kolmanneksella :) Itsekin aion tehdä saman tempun, kunhan työkokemusta on karttunut vähän enemmän.
     
  7. Samassa tilanteessa Vierailija

    Itse olen apron avoimessa suorittanut mutten ole siitä konkreettista hyötyä kokenut työn saannissa olevan. Toki se aina kannattaa työhaastatteluissa mainita, sillä omalla ajalla opiskelu osoittaa ihmisestä jo positiivisia asioita työnantajan mielestä. Ja voi mainita että opiskelu on avartanut omaa katsantoa ja kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
    Kaikissa työhaastatteluissa on sitten kysytty aionko psykologiksi ja miksi sitten haen tätä vaikka nyt leipurin paikkaa. Siinä vähän joutuu selittelemään ammattinsa ja mielenkiintonsa ristiriitaa.
     
  8. palkat Vierailija

    Psykologit ihmettelevät, mistä psykologiliitto taikoo noita suuria keskipalkkoja. Meidän työpaikalla on yli 30 psykologia, eikä edes kohta eläkkeelle lähtevillä ole yli 3000 euroa... Mutta jos keskipalkkaan otetaan kaikki johtavat psykologit ym, niin ehkä just tollainen luku tulee. Täällä aloitteleva saa noin 2670 egee ja kokeneet konkarit 2900. Nää on aika yleisiä lukuja kuntapuolella. Eli surkeita koulutukseen nähden. Ei se ole niin itsestään selvää, että pääsee yrityksiin töihin tai voi perustaa oman.
     
  9. samaa mieltä Vierailija

    Ainakin täällä pääkaupunki seudulla psykologien kaikki palkat kunnallisella puolella ovat vaan noin 2600-2700 euron luokkaa. Kokemuslisiä tulee kaksi: 5 prossaa viiden vuoden päästä ja toiset 5 prossaa 10 vuoden päästä. Tästä voi jokainen päätellä, että edes kokeneet psykologit eivät pääse kolmeen tonniin. En tosiaan tiedä, miten psykologiliitto vetää ton kolmen tonnin keskipalkaksi??? TOnko sitten jossain pohjosessa suuret palkat, jotta saadaan väkeä houkuteltua töihin, vai ketkä kunnallisella puolella muka tienaa yli 3000?
     
  10. eri mieltä Vierailija

    Täh? Siis itse olen ollut reilun vuoden psykologin töissä (valmistuin 07) ja mulla palkka on vähän vajaat kolme tonnia! Ja se on selvästi huonoin palkka meidän työpaikan psykologeista, muilla on koulutus- ja ikälisiä. Niin ja kunnallisella olen ja pääkaupunkiseudulla. Mut surkee palkkahan se on silti, eipä voi kiistää.
     
  11. kerrotko vähän Vierailija

    Nimimerkki eri mieltä, kerrot saavasi pk seudulla lähes 3000 palkkaa ilman lisiä. Millä sektorilla työskentelet. Tiedän Hki, Espoo ja Vantaan tilanteesta, että ainakin koulupsykologit, terveyskeskuspsykologit ja sairaalan psykologit saavat alkupalkkana 2600-2780 euroa. Perheneuvolassa saa hieman enemmän, mutta sinne täytyy olla lisäkoulutusta. Millä ihmeen sektorilla siis työskentelet vai oletko jossain muualla kun näissä kolmessa kaupungissa?
     
  12. Harkitsija Vierailija

    Kaikkihan meistä muistaa sen, että nuo keski arvot on aika lailla puppua..

    jos ajatellaan, että 100 psygologia tienaa 2000€, 75 psygologia 2500€, 50 psygologia 2700€, 25 psygologia 2900€, 20 psygologia 3100€ ja 5 psygologia 8000€

    k.a. n. 2500€ Ja niin moni tienaa vain 2000...
    Jos taas mukaan eksyy, yksikin, psygologi joka on omassa firmassaan johtaja ja optioita ja muuta sellaista ja kuvitellaan hänen kuukausituloikseen laskennallisesti 100 000€ (1.2miljoona vuodessa) Nousee k.a. 2900€

    Keskiarvo yleensä mielletään, sellaisena, mitä kaverit ympärillä tienaa etc.
    esim. joskus markka aikana DI k.a. palkka 28 000 mk ja kumminkin 14 400mk Monilla palkat..
     
  13. Nykytilanne Vierailija

    Ei mene yksityiselläkään nyt hyvin. Osa niistä harvoista, jotka on päässy yksityiselle, hakee nyt hattu kourassa kunnalliselle puolelle duuniin. Ei yksityisellä tarvita nyt juurikaan psykologeja ainakaan rekryfirmoissa, kun ei firmat palkkaa ketään. Avo psykologin hommiin on nyt paljon tunkua yllättäin.
     
  14. Ihmettelijä Vierailija

    Jos oikeasti psyk. opinnot kiinnostaa, se että olet kiinnostunut alasta ja tykkäät hommasta, ei palkalla ole niin paljon väliä. Itse koin täydellisen vittuuntumisen edelliseen alaani ja nyt alkaa opiskelut. Paremmalla palkalla voi nollata olotilaa kun työnjälkeen olo tuntuu paskalta, mutta jos teet oikeesti sitä työtä mistä tykkäät, jää energiaa paljon muuhunkin. Mulle ainakin elämän laatu on kaikista tärkein ja se että olen onnellinen. Mieluummin kuitenkin otan pienempää palkkaa kun sen että pulssi hakkaa tuhatta ja sataa. Mutta tämä on vain mun mielipide ja tämä on miten minä tallaan maanpäällä. Tee niin miten susta itsestä parhaimmalta tuntuu ja mieti mitä elämältä haluat. Tsemppiä jatkoon :)
     
  15. Ulkopuolinen Vierailija

    En todellakaan ajatellut psykan uraa, mutta mielenkiintoiseksi nousi palkkaus. Olen eri alan pienyrittäjä, myös tulojen suhteen. Itse unohtaisin ne huippupalkat, sillä jos niiden vuoksi opiskelee on pahasti hakoteillä. Toki saattavat edesauttaa opiskelu motivaatiota(menestykkäästi? kuinka moni on oikeesti ajatellut opiskelun takkuitua ajatella et kun tästä saa pirun hyvän palkan)
    Joka tapauksessa vain pieni osa pääsee todella hyville palkoille. Itse toivoisin HYVIN työnsä tehnelle psykologille hyvää palkkaa, pitkä koulutus ja ei aina niin pikku juttuja tehtävänä. Varsinkin jos tekee työnsä hyvin.
    Ikävä vielä näin lopuksi todeta, että osa näistä keskusteluun osallistujista ei vaikuta psykologilta kommentiensa valossa, sorry. Toki voivat olle hemmetin hyvä työssään.
    Kaikille ei niin palkan ahneille (silti arvonsa tunteville) menneille, tuleville ja oleville psykologeille jaksamisia! Ja uhrauksiin nähden oikeutettua palkkaa!
     
  16. Stroboliini Vierailija

    35v:nä perheellisenä ktm:nä voin sanoa, että yrityspuoli on myös aika raadollinen työnantaja. Kaikki eivät etene, on syynä sitten oma haluttomuus tai huono tuuri, mutta ei palkka tavallisella asiantuntijalla välttämättä huikeasti nouse 3500e yli/astikaan. Viime vuosi on ollut yhtä yt:n ja lomautuksen pelkoa. Ikä- ja sukupuolirasismi myös jyllää, moniin paikkoihin 35v on jo kehäraakki.

    Asun pienemmällä paikkakunnalla ja käyn kauempana töissä. Työmatkat vie päivittäin yht. n. 3 tuntia. Monesti tulee mieleen, että jos mulla olis jokin ns. "kunnallinen" ammatti, voisin saada töitä myös pikkupaikkakunnalta. Liksa laskisi, mutta myös päivittäinen vapaa-aika lisääntyisi. Lasten kanssa olisi iltaisin enemmän aikaa jne.

    Kunnallisella puolella siis mielestäni myös hyvät puolensa: mahdollisuus työllistyä pienemmilläkin paikkakunnilla, säännölliset työajat, ei niin turbulenttia maailmantalouden kanssa, irtisanomisuhka ei kovinkaan läsnä jne. Siinä mielestäni hiukan kompensaatiota heikommalle palkkakehitykselle.
     
  17. Sisukas Vierailija

    Tässä on tullut mietittyä koko kevään psykologian opintoja, hieman vain hirvittää onko musta siihen. Ja opiskelun ja työelämän yhteensovittaminen, onko teillä kuinka näistä kokemusta?

    Koulutuspohjana itselläni on luonnonvara-alan ammattikoulu ja AMK-linja. Nyt tuntuu todella tökkivän nykyinen työni ja ajatuksissa uusi ammatti.
    Matematiikka lähinnä tässä mietityttää eniten, sillä en siinä mikään nero ole koskaan ollut. Mistähän saisi apua tilastomatematiikan opiskeluun? Auttaisikohan lukion tilastomatematiikan opiskelu vai onko jollakin muulla parempaa ehdotusta/apukeinoa? Ensi talven aikana olen ajatellut hieman parantaa englannin kielentaitoani. Jonkin verran sitä osaan, mutta kirjoittamiseen tarvitsen treeniä vielä, samoin sanaston kartuttamiseen. Olen hieman alle 30-vuotias eli mahtaako olla mahdotontakaan sitten sijoittautua psykologin ammattiin, kun olen karvaa vaille 40 kun valmistuisin?
     
  18. psykologi Vierailija


    Hei Sisukas! Kyselit psykologin opinnoista. En arastelisi ollenkaan opintojen aloittamista. Niistä kyllä selviää jos on riittävästi motivaatiota. Pääsykokeet ovat tiukat ja niihin kannattaa lukea kunnolla.

    Tilastotiede ei ole kaikille herkkua, mutta kyllä vaikeistakin kursseista lopulta läpi pääsee. Jos ei ensimmäisellä yrittämällä, niin myöhemmin. Jos yritystä on, niin ei valmistuminen varmasti jää kiinni matematiikasta/tilastotieteestä. Yliopistot saavat rahaa valmistuneista, joten siellä kyllä löytyy halua joustaa jos näyttää ettet pääse jotain kurssia läpi. :)

    Työelämän ja opintojen yhteensovittaminen onnistuu. Minäkin tein sitä vuosia. Se toisaalta viivästytti valmistumista, koska en panostanut aina opintoihin täysillä, mutta tärkeää työkokemusta alalta kertyi kuitenkin koko ajan. Psykan opinnoissa on hyvä mahdollisuus työllistyä psykologin tehtäviin jo työharjoittelun jälkeen, parhaimmillaan jo neljännellä vuosikurssilla, mikäli asut alueella jossa on psykologipula. Pulaa on niillä alueilla, joissa ei kouluteta psykologeja.

    Psyka on siitä mahtava ala, että ikä ei todellakaan ole este työllistymiselle. Tiedän psykologeja, jotka ovat valmistuneet lähemmäs kuuskymppisenä ja saaneet helposti alan töitä. Psykologin työssä kun ei ole lainkaan haitaksi, että näyttää siltä, että elämänkokemusta on jo karttunut. :)

    Psykologin koulutus antaa erinomaiset valmiudet paitsi psykologin tehtäviin, niin myös monenlaisiin suunnittelu-, koulutus- ja johtotehtäviin. Psykologian sisällä on mahdollista erikoistua esim. kliiniseen psykologiaan (häiriöiden tutkiminen/hoito lapsilla/aikuisilla), tutkijan uralle, työterveyshuoltoon, kuntoutukseen, opintopsykologiksi, neuropsykologiaan, työ- ja organisaatiopsykologiaan. Erilaisia työmahdollisuuksia on siis todella runsaasti ja vielä opiskeluvaiheessa ei pidä tietää, mitä haluaa tehdä sitten "isona". Vaikka painottaisi opinnoissa esim. kliinistä psykologiaa, on täysin mahdollista tehdä loikkaus myöhemmin esim. työ- ja organisaatiopsykologian pariin.

    Psykologin palkkauksesta on ollut puhetta tässä ketjussa aiemmin ja nykytilanne on, että jos "tyytyy" ns. peruspsykologin työhön tesveyskeskuksessa, sairaalassa, jne. on palkkaus usein ~3000 €/kk. Tavallisena sairaalapsykologina on mahdollista saada myös yli 3500 €, mutta harvemmin. Valtiolla työskentelevien psykologien keskipalkka on 3700 €/kk.

    Yksityisen puolen psykologien keskipalkka on hieman päälle 4000 €/kk. Esim. yksityisessä kuntoutuslaitoksessa kuntoutuspsykologi voi tienata tuon neljä tonnia, kun taas rekrytoinnin puolella konsultti-psykologit tienaavat keskimäärin 4700 €/kk. Mahdollisuuksia on kovasti parempiinkin tuloihin, sillä palkka johtavissa tehtävissä toimivalla psykologilla voi olla yli 13000 € ja konsulteilla 8000 €.

    Yrittäjänä toimiminen on psykologina melko varmaa, pienen riskin toimintaa. "Tuote" on pääasiassa omassa päässä olevaa osaamista, eli kustannukset ovat pienet ja vastaavasti kysyntää palveluille on runsaasti. Yrittäjänä voi myydä esim. psykoterapiaa (vaatii erillisen terapiakoulutuksen), luentoja/valmennuksia tai tutkimuksia lapsille/aikuisille/rekrytointiin. Yrittäjäksi on myös luontevaa siirtyä ottamalla asteittain leipätyön ohella enemmän ja enemmän asiakkaita yksityisesti. Yrittäjinä toimivien psykologien keskiansio on hieman yli 5000 €/kk (kulujen jälkeen, mutta ennen veroja, eli vastaa ansiotyön bruttopalkkaa). Yrittäjänä toimimisessa palkkioon vaikuttaa toki ratkaisevasti se, miten paljon on valmis tekemään töitä. Jos toimii terapeuttina ja vastaanottaa potilaita esim. 8 per työpäivä, voi laskutusta tulla esim. 13000 €/kk.

    Yleisesti ottaen psykologien palkkaus on kehittynyt kovasti viime vuosina ja syystäkin. Koulutuksen ja työn vaativuuteen nähden psykologit ovat olleet ja ovat edelleen palkkakuopassa.

    Minä olen 32-vuotias psykologi ja palkka on vähän alle 4000 €/kk. Työtehtäviin nähden koen olevani hieman palkkakuopassa, mikä toivottavasti korjaantuu syksyyn mennessä.
     
  19. Sisukas Vierailija


    Kiitos viestistäsi :) Suositteletko suoraan pyrkimään tiedekuntaan sisällle? Itse olen ajatellut että teksisin appron avoimessa ja sitten vasta pyrkisin sisään tiedekuntaan. Sillä sen suorittaminen maantieteellisesti olisi helppoa, kun asun yhden opiston lähellä.

    Mitä mieltä olet siitä, kuinka henkisesti raskasta psykologin työ on?
    Itsellä olisi tavoitteena saada työ missä viihtyy ja joka ei kuitenkaan kuormita liikaa, kuten nykyinen työni tekee.
     
  20. psykologi Vierailija

    Pyrkisin suoraan yliopistoon varsinaiseksi opiskelijaksi, sillä pääsykokeita ei välttämättä läpäise ensimmäisellä kerralla. Sillon kun minä hain opiskelemaan, sai vain 7 % pääsykokeisiin osallistuneista opiskelupaikan. Tiesin kovan karsinnan ja tankkasin kirjat neljä kertaa kannesta kanteen.

    Sanoit että tilastotiede on sinulle vaikeampaa, joten voisi olla hyvää valmistautumista pääsykokeisiin suorittaa tilastotieteen perusopintoja. Hukkaan ne eivät mene, sillä kun saat opiskelupaikan, voi ne tilastotieteen kurssit sisällyttää osaksi maisteritutkintoa.

    Jos taas tulee heti valituksi, voi tästä huolimatta suorittaa appron avoimessa yliopistossa etänä, eikä varsinaisella opiskelupaikkakunnalla tarvitse suorittaa kursseja lainkaan. Yliopiston varsinaisena opiskelijana saa vieläpä alennuksia avoimen yliopiston kursseista.

    Minä en pidä psykologin töitä erityisen raskaana. Vain kerran olen selvästi murehtinut potilaan tilannetta kotona, kun tuli rankempi tapaus vastaan ja olin vielä opiskelija.

    Toki kun psykologin työssä ollaan usein tekemisissä ihmisen hyvinvointiin voimakkaasti vaikuttavien asioiden kanssa, eikä koulutettu ammattilainenkaan toki aina osaa sanoa varmuudella mistä tilanteessa on kyse tai mitkä olisivat parhaat jatkotoimenpiteet, voi tällaisen epävarmuuden sietämiseen oppiminen vaatia totuttelua. Lisäksi jos työssä on aikapaineita (kuten psykologin työssä usein on, ja epäilemättä myös muualla työelämässä) eikä kaikkea ehdi tehdä mitä muut odottavat tekevän, käy se kovin tunnolliselle ihmiselle kuormittavaksi. Silloin pitää osata itse tehdä jämäkästi rajauksia työhön.

    Millainen psykologin työ tuntuu sinusta tässä vaiheessa kiinnostavalta? Mikäli huomaa, että mielenterveysongelmien kanssa työskentely on itselle raskasta, on vaihtoehtoja onneksi todella paljon.
     
  21. Aglaia Vierailija

    Itsekin nyt ihmettelen kovasti sitä, miten moni täällä puhuu vain siitä rahasta. Palkasta.

    Ensinnäkin, palkankorotus motivoi keskimäärin 3kk. Jos palkka on ainoa motiivisi työlle, niin ei hyvin mene minun mielestäni. Onko hienoa tienata paljon, mutta joka aamu heräät töihin vittuuntuneena? "Ei taas... no, rahaa pitää saada..." Itse otan mieluusti vaikka vain 2000 e kuukaudessa, jos sillä saan työn jota teen mielelläni! Työtä tehdään kymmeniä vuosia. Millainen on elämänlaatu jos ei voi työssäolostaan nauttia? Eikö ole parempi lähtökohta kartoittaa itselleen omat kiinnostuksensa kohteet, ja pyrkiä töihin joka niitä sisältää? Valitkaa sitten NIISTÄ vaihtoehdoista se kovapalkkaisin vaihtoehto, eikä vain kaikista ammateista kovapalkkaisinta vaihtoehtoa. Rahalla saa, hevosella pääsee, mutta kyllä sitä tulee toimeen ilman kummoista "kärvistelyä" vaikka sillä 2000 eurolla tai vähemmälläkin, kaupan päälle vielä tyytyväisyys elämään. Toki jollekin sen tyytyväisyyden edellytys voi olla kallis talo, kallis auto, kalliit lomat kauko-Itään, tai vastaavaa.
     
  22. Sisukas Vierailija

    Työpsykologian kiinnostaa ainakin, tai taitaa tällä hetkellä kaikki vaihtoehdot kiinnostaa. Olisi todella hienoa pystyä auttamaan ihmisiä jaksamaan työssä! Pitää tutkia vielä enemmän vaihtoehtoja. Oletko itse suoraan työssä mielenterveyspotilaiden kanssa?

    Aika paljon on tosiaan keskustelua tässä ketjussa palkasta. Pääasia kuitenkin on, että työ olisi mielekästä ja sitä nimenomaan jaksaisi tehdä monia vuosia (-kymmeniäkin) ja löytää uusia ulottuvuuksia ja vaikuttamisen mahdollisuuksia.
     
  23. psykologi Vierailija

    Mikäli työssä jaksamisen kysymykset kiinnostavat, ovat ammatillisen kuntoutuksen psykologin tai työterveyspsykologin tehtävät hyviä vaihtoehtoja. Niissä pääsee yksilökäyntien lisäksi vetämään keskusteluryhmiä esim. työyhteisöille ja pitämään luentoja.

    Olen tehnyt kliinisellä puolella suoraa mielenterveystyötä sekä tutkimusnäkökulmasta (eli tehdään tutkimuksia siitä mistä ihmisen tilanteessa on kyse, joka ei ehkä ole niin kuormittavaa kuin terapia), että myös terapeuttisesta näkökulmasta. Työskentelen tällä hetkellä työ- ja organisaatiopsykologian alalla, jossa päätähtäin on organisaatioiden toiminnan tehostamisessa ihmisten hyvinvoinnin edistämisen lisäksi.

    Yleisenä kommenttina kaikille psykan opintoja harkitseville sanon (ei siis erityisesti nimimerkille Sisukas), että mielestäni tärkein psykologiksi opiskelun motiivi on tutkiva halu ymmärtää ihmisen mielen toimintaa. Jos psykologilla on sekä halu auttaa ihmisiä että tutkiva ote psyykeen toimintaan, on se omiaan moneen eri psykologin työhön, esim. terapiatyyppiseen työskentelyyn. Mikäli psykologilla ei ole erityistä halua auttaa ihmisiä, mutta on kuitenkin tutkiva kiinnostus psyyken toimintaan, löytää hänkin monia sopivia työmahdollisuuksia psykologian kentältä, esim. rekrytoinnin, johtamisen tai yliopiston tutkijan uran saralta.

    Jos on kuitenkin lähinnä halu auttaa ihmisiä, ilman analyyttisempaa, tutkivaa kiinnostusta ihmisen mieleen, saattaa tilanne olla haastavampi. Psykologiassa ihmisen auttaminen kun tapahtuu analyyttisemman työskentelyn kautta, jossa psykologi muodostaa mielessään hypoteeseja/arvauksia siitä, mistä tämän ihmisen tilanteessa voisi olla kyse, testaa tätä hypoteesia ja palaa jälleen käytettävissä olevan tiedon perusteella pohtimaan, missä se punainen lanka sijaitsee. Mikäli ei ole kärsivällisyyttä tällaiseen pohtimiseen, mutta halu auttaa on silti voimakas, voi kokea neuvottomuutta, koska haluaisi auttaa enemmän kuin mihin kokee kykenevänsä. Mitä voimakkaampi on halu auttaa, sitä kuormittavampia ovat ne tilanteet, joissa kykenee auttamaan potilasta vain vähän.
     
  24. tina Vierailija


    Psykologeissa on paljon miehiä eli ei ole naisvaltaisuudesta kyse.
     
  25. Netta Vierailija

    Psykologeilla on tarve tehdä omaa "parannustyötään" työn kautta.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti