Puhdas rotu vai sekarotuinen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Mitä olette mieltä koiran hankintaan liittyen, valitakko puhdas rotu vai sekarotuinen.
Ongelma on siis seuraavanlainen:
En haluaisi mitenkään erityisen haastavaa rotua, siksi kultainennoutaja sopisi meille erityisen hyvin (haastavuudella tarkoitan koulutusta) ja kultsi on aika perusvarma rotu.
Mies taas kannattaa sekarotuista, koska ovat kuulemma terveempiä.
Itseäni sekarotuisessa hirvittää, ettei luonteesta osaa yhtään sanoa, mitä olisi kenties tulossa... Vai onko kaikki koulutuksesta kiinni?

Mitä jos valitsisin sekarotuisen jossa olisi mm. labradoria tai kultaista noutajaa?

Mielellään asiallisia vastauksia vain kiitos!
 
Sekarotuisesta ei ole mitään takeita terveyden, luonteen ja ulkonäön suhteen. Puhasrotuisesta tiedät mitä saat ja jos kunnon kasvattajalta koiran hankit niin saat vielä tuen ja neuvonnan koiran loppuelämäksi. Vihoviimeinen virhe mielestäni on hankkia puhdasrotuinen rekisteröimätön koira ja näin tukea pentutehtailua. Sellaisen koiran luonteesta ja terveydestäkään ei ole tietoa.
 
Sekarotuiset EIVÄT ole yhtään sen terveempiä! Niitten terveyttä ei vaan ole kirajttu ylös niinku puhdasrotuisten. Eikä ne perinnölliset sairaudet häviä, jos kaksi sairasta rotua risteytetään...
Itse osstan vain puhdasrotuisen, rekatun koiran hyvältä kasvattajalta. Näin varmistan itselleni mahdollisimman terveen ja tervepäisen koiran.
sekarotuisissa saa ihan mitä sattuu hyvin usein.
 
Sekarotuisissa kahden "helpon" ja tasaisen rotuisen koiran pennuistakin luultavasti tulee vanhempiensa kaltaisia. Ja perinnollisten sairauksien osalta varmasti tuleekin terveempiä koiria, mutta ei se silti takaa terveyttä pennulle että on erirotuiset vanhemmat. En ole kovin perehtynyt sekarotuisiin koiriin tai sairauksien periytymiseen niillä, mutta voisin näin maalaisjärjellä ajatella, että jos molemmilla vanhemmilla on geenivirhe joka aiheuttaa esim. lonkkavikaa, niin voi se periytyä myös pennulle, vaikka vanhemmat eivät olisikaan samaa rotua. Pisteen rotukoiralle mielestäni kuitenkin tuo se, että hyvä ja vastuuntuntoinen kasvattaja tekee työtä rodun terveyden eteen ja on valinnut jalostukseen terveet yksilöt. Rotukoirien rekisteroinnin ehtona on usein tiettyjen sairauksien tutkiminen, mutta sekarotuisia pentuja teettävä ei ehkä ole tutkinut koiransa terveyttä tai ainakaan kumpikin vanhemmista ei ole tutkittu. Eli terveyden suhteen on aina kysymys myös onnesta kun geenejä jaetaan elämän arpajaisissa...
 
rotukoirissa on jalostettu sairauksiin asti tieetyjä piirteitä, esim näyttäkää minulle lonkkaviaton saksanpaimenkoira niin tarjoan siiderin.

Sekarotuinen on terveellisempi valinta keskimäärin koska sisäsiittoisuutta ei ole niissä määrin.
 
Mulla on sekarotuinen, jonka luonne, treveys ja ulkonäkö oli pitkälti määriteltävissä jo etukäteen. Toki se on sellaista arpapeliä, mutta jos mä tiedän minkärotuinen isä ja emä koirallani on, niin kyllä mulla aika hyvä suunta on siitä, että mitä siitä omasta koirastani tulee.

Miksi mun sekarotuiseni treveys ei voisi olla samalla tapaa tiedossa, kuin jos olisin ottanut puhdasrotuisen pennun? Ihan samalla tapaa ne sekarotuiseni vanhemmat oltiin kuvattu ja silmäpeilattu, eli tiesin tasan tarkkaan mitä tuleman siltä osin on odotettavissa.

Puhdasrotuisesta EI tiedä varmaksi mitä saa. Voi vain olettaa ja toivoa, aivan kuten sekarotuisenkin kohdalla. Kaverin kanssa meillä on tismalleen samanikäiset pennut samasta rodusta, eikä kaverini tosiaankaan kuvitellut saavansa "kasallista paskaa", vaikka niin siinä sitten kävi.

Kyllä se koiran, kun koiran ottaminen on loppupelissä valitettavalla tavalla arpomista. Vaikka kuinka PITÄISI saada hyvä, terve ja kaikinpuolin kiva koira niiden papereiden osalta, ei sitä silti välttämättä saa.

Ap:tä kehottaisin ottamaan joko harkitunrotuisen puhdasrotuisen, tai harkitunrotuisen sekarotuisen. Eli juurikin sellaisen risteytyksen, jossa kaikki pennun sisältämät rodut ovat perheen mieleen.

Itse jouduin tällaista sekarotuista etsimään saman aikaa, kuin mitä etsin rotukoiraakin, joten ei ole välttämättä ihan helppoa.

Koulutuksesta on moni asia kiinni, muttei suinkaan kaikki. Mikäli koiralla ei ole kapasitettiiä, niin sitä ei sillä ole ja piste. Siksi on äärimmäisen tärkeää katsoa minkälaisesta yhdistelmästä pennun ottaa. Ei se takaa riittävää kapasitettiiä, mutta se mahdollistaa sen.
 
rotukoirissa on jalostettu sairauksiin asti tieetyjä piirteitä, esim näyttäkää minulle lonkkaviaton saksanpaimenkoira niin tarjoan siiderin.

Sekarotuinen on terveellisempi valinta keskimäärin koska sisäsiittoisuutta ei ole niissä määrin.

Eihän ole pakko valita rotua, jossa on menty äärimmäisyyksiin. On terveempiäkin vaihtoehtoja joista voi valita yhdistelmän jossa käytetty terveitä, tutkittuja vanhempia. Näin todennäköisyys sairastua perinnöllisiin sairauksiin joita ko. rodulla on, pienenee. Kaikkeahan ei voida etukäteen tietää, kuten ei millään eläimellä, eikä ihmiselläkään.
Sekarotuisen koiran valitessa, mistä tiedät ettei molemmat vanhemmat ole sisäsiittoisia ja lonkkavikaisia?? Et mistään, sillä eihän vanhempia ole edes välttämättä testattu.
 
rotukoirissa on jalostettu sairauksiin asti tieetyjä piirteitä, esim näyttäkää minulle lonkkaviaton saksanpaimenkoira niin tarjoan siiderin.

Sekarotuinen on terveellisempi valinta keskimäärin koska sisäsiittoisuutta ei ole niissä määrin.

Montako siideriä lupaat tarjota?

Jos yksi per koira, niin mä saan melkosen monet kännit.

KoiraNet-jalostustietojärjestelmä

KoiraNet-jalostustietojärjestelmä

KoiraNet-jalostustietojärjestelmä

KoiraNet-jalostustietojärjestelmä

KoiraNet-jalostustietojärjestelmä

Kyllähän näitä on jos vaikka ja kuinka paljon...tästä vaan sitten plaraamaan:

KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme;24923830:
Montakohan sekarotuista koiraa on lonkkakuvattu?

Tuhansia. Ainakin suomessa.

Ei tule ihan heti mieleen yhtäkään kaveria, kenellä olisi sekarotuinen koira, jota EI oltaisi kuvattu lonkkien, kyynärien ja useimmat vielä jopa selän osalta. Polvetkin on monelta tutkittu.

Tai no joo...en tiedä onko naapuri kuvauttanut sekarotuistaan, mutta jos ei vielä ole, niin sen todennäköisesti kuitenkin tekee.
 
[QUOTE="vierailija";24923645]Sekarotuisesta ei ole mitään takeita terveyden, luonteen ja ulkonäön suhteen. Puhasrotuisesta tiedät mitä saat ja jos kunnon kasvattajalta koiran hankit niin saat vielä tuen ja neuvonnan koiran loppuelämäksi. Vihoviimeinen virhe mielestäni on hankkia puhdasrotuinen rekisteröimätön koira ja näin tukea pentutehtailua. Sellaisen koiran luonteesta ja terveydestäkään ei ole tietoa.[/QUOTE]

Tai rotuyhdistys tekee niin hyvää työtä, että piilottaa kaikki ongelmat. Cottonien kanssa näyttää aikalailla tuolta...

Itse ottaisin hallitusti sekarotuisen ja niin teinkin.
 
Tuhansia. Ainakin suomessa.

Ei tule ihan heti mieleen yhtäkään kaveria, kenellä olisi sekarotuinen koira, jota EI oltaisi kuvattu lonkkien, kyynärien ja useimmat vielä jopa selän osalta. Polvetkin on monelta tutkittu.

Tai no joo...en tiedä onko naapuri kuvauttanut sekarotuistaan, mutta jos ei vielä ole, niin sen todennäköisesti kuitenkin tekee.

Ai, ja mä taas en tiedä yhtään seropin omistajaa joka olis kuvauttanu.
 
itse en teilaisi kaikkia kasvattajia yhden mädän takia, kuten Cottoneilla on tapahtunut. Koiran jalostuksen miellän niin, että seuraava sukupolvi on tarkoitettu joltakin halutuilta ominaisuuksilta paremmaksi kuin edellinen, ja tähän kasvattaja pyrkii. Jos siis hyvä kasvattaja. Perinteisesti sekarotuisen pentueen miellän vahinkopennuiksi, muutoin pistää miettimään pennuttajan motiivit; rahastus, pentutehtailu..
 
Ai, ja mä taas en tiedä yhtään seropin omistajaa joka olis kuvauttanu.

Hei, olen Chef ja sekarotuinen koirani on kuvattu.

Noin, nyt tiedät :)

Ei niitä kotipihoilla makaavia sessejä varmaan kukaan kuvaakkaan. Mitä järkeä niiden kuvaamisessa edes olisi? Sillä tiedolla kun ei tee siinä kohtaa yhtikäs mitään.

Mutta jos koiralla on jokin sellainen funktio, johon sitä tietoa tarvitaan, on tilanne eri. Meillä (ja tuttavapiirini koirilla) funktiona on laji, jota ei voi harrastaa koiran kanssa, joka ei ole luustoltaan terve. Ja siksi ne koirat on kuvattava huolimatta siitä, ovatko koirat puhdasrotuisia, vai sekarotuisia.

Vastaavasti jos koira loukkaa, pitää se kuvata huolimatta siitä, onko se koira puhdasrotuinen vai ei.

Tai jos koiraa pennuttaa...pakkohan ei ole kuvata (ei kaikkia rotukoiriakaan kuvata, vaikka niillä tehdään pentuja) mutta moni kuvaa myös niitä sekarotuisiaan, joilla jatkavat sukua.
 
rotukoirissa on jalostettu sairauksiin asti tieetyjä piirteitä, esim näyttäkää minulle lonkkaviaton saksanpaimenkoira niin tarjoan siiderin.

Sekarotuinen on terveellisempi valinta keskimäärin koska sisäsiittoisuutta ei ole niissä määrin.

Mulla ollut viisi saksanpaimenkoiraa, kaikki täysin terveitä. Tuttavapiirissä paljon ko. rotua, vain yhdellä todettu lonkkavika alta vuoteisena. Luulisin että vikaa esiintyy enemmänkin näyttelylinjaisilla koirilla.
 
Täällä ei nyt vissiin kyselty kuinka moni on koiransa kuvauttanut. Minun mielipide on se, että seropit ovat terveempiä. Meillä on sekarotunen ja ollut pieniä juttuja joita voi tulla ihan kenelle tahansa, hotspottia, korvahiivaa, tassunpohjat verestää, närästystä yms. Itse sanoisin että seropi kannattaa hankkia, vaikka luonteesta ei ole takuuta niin yleensä ne seropit on niitä hyvä luontoisia jos on kunnolla koulutettu. Ja yleensä jos seropin ottaa niin ei niitä varailla ennen syntymää, eli voit valita mielestäsi parhaimman näköisen syntymän jälkeen !
 
Tuhansia. Ainakin suomessa.

Ei tule ihan heti mieleen yhtäkään kaveria, kenellä olisi sekarotuinen koira, jota EI oltaisi kuvattu lonkkien, kyynärien ja useimmat vielä jopa selän osalta. Polvetkin on monelta tutkittu.

Tai no joo...en tiedä onko naapuri kuvauttanut sekarotuistaan, mutta jos ei vielä ole, niin sen todennäköisesti kuitenkin tekee.

Mä en tiedä yhtään.
Mullakin on ollut seropi, enkä kuvauttanut sitä, koska ei ollut mitäänsyytä. Ei oireita liikunnassa (eli 14 vuotta) ja ei käytetty astutukseen.

Mistäköhän niiden kuvaustuloksia voisi lukea?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme;24924209:
Mä en tiedä yhtään.
Mullakin on ollut seropi, enkä kuvauttanut sitä, koska ei ollut mitäänsyytä. Ei oireita liikunnassa (eli 14 vuotta) ja ei käytetty astutukseen.

Mistäköhän niiden kuvaustuloksia voisi lukea?

Ei niitä tarvitsekaan kuvata, jos ei ole mitään syytä. Ei niitä rotukoiriakaan kaikkia kuvata, kun ei ole mitään syytä. Mutta jalostus ja harrasttuskäyttöset kuvataan melko usein.

Kuvaustuloksia ei voitane lukea mistään. Tämä siksi, ettei mikään taho kirjaa niitä ylös. Rotukoirien kuvatulokset listaa kennelliitto, mutei se tee samaa työtä sakeroituisille, koska se on puhdasrotuisten koirien asioita ajava pulju.

Sekarotuisille ei siis saa ns. virallisia tuloksia jotka luettaisiin kennelliitossa, vaan tulokset lukee eläinlääkäri joka kertoo sen suusanallisesti omistajalle ja se on sitten siinä.
 
Ja mitähän järkeä on kuvauttaa sekarotuisten koirien lonkat ja polvet, kun niillä tiedoilla ei tee yhtään mitään. Rotukoiratkin kuvataan jalostusta ajatellen, kun jalostuskoira on pakko kuvauttaa ja kasvattajat haluavat saada tietoa kasvatustyönsä tuloksista. Sekarotuisia ei ole mikään tarve kuvauttaa ellei sitten koira oirehdi ja tulee epäilys esim. lonkkaviasta.
 
[QUOTE="vieras";24924257]Ja mitähän järkeä on kuvauttaa sekarotuisten koirien lonkat ja polvet, kun niillä tiedoilla ei tee yhtään mitään. Rotukoiratkin kuvataan jalostusta ajatellen, kun jalostuskoira on pakko kuvauttaa ja kasvattajat haluavat saada tietoa kasvatustyönsä tuloksista. Sekarotuisia ei ole mikään tarve kuvauttaa ellei sitten koira oirehdi ja tulee epäilys esim. lonkkaviasta.[/QUOTE]

No mä kyllä tuossa yllä jo kerroin ne syyt.

Kyllä niitä sekarotuisiakin käytetään jalostukseen (vai mistä sä luulet niiden monenrodun risteytyksien syntyneen?) ja ihan yhtä tärkää on testata näiden koirien terveys. Paskalonkkasia koiria kun ei kannata jalostukseen käyttää, jos ei haluta paskalonkkasia pentuja.

Ja se harrastuspuoli on se toinen syy, mikä kaiketi on useimman sekarotuisen koiran kuvaamisen syy. Ihan yhtäläillä sen sekarotuisen tulee olla terveeksi todettu, kuin rotukoirankin, jos sen kanssa harrastetaan fyysisesti vaativaa lajia, jota ei voi luustoltaan sairaan koiran aknssa tehdä.
 

Yhteistyössä