kysyn huolestuneena, millainen käytäntö on muissa neuvoloissa...meidän poikamme on 2 v 4 kk, ja ei puhu sanaakaan vielä. Ei yhtään ymmärrettävää sanaa, omaa kieltä kyllä tulee, mutta ei yritäkään matkia oikeita sanoja. Neuvolassa sanottiin, että katsotaan sitten 3-vuotiaana. Niinkö kauan odotellaan? Poika kyllä ymmärtää kaiken, kuulee myös normaalisti, passiivinen sanavarasto on valtava, mutta ei yhtään tunnistettavaa tavuakaan ole. Tietyt äänteet, esim. i puuttuvat kokonaan, paloauto on paa-paa. Hän ei myöskään toista pii-paa, vaan aina pyydettäessä toistamaan hän sanoo paa-paa. Ihan niin kuin häntä ei edes huvittaisi yrittää. Mitä voisi tehdä, että tilanne muuttuisi, vai odotellaanko tässä rauhassa ensi kesään...Onko neuvoja muilla vastaavassa tilanteessa olevilla huolestuneilla vanhemmilla?
puheen kehitys
- Viestiketjun aloittaja äiskä
- Ensimmäinen viesti
Meillä oli puheenkehityksen takia kontrolli neuvolassa 2v6kk, silloin ei kuitenkaan tehty vielä mitään, kun oli puhe hieman edistynyt... sanoja tuli, mutta aika epäselvää kuitenkin. 2v 9kk sai sitten lähetteen puheterapiaan.. jonne on 8kk jonot.. eli näillä näkymin pääsemme sinne, kun poika on lähemmäs 3,5v. Nyt hän on 3v ja on ihan viime kuukausina alkanut oppimaan sitä puhettakin.. Sanoo jo välillä muutaman sanan lauseita, mutta paljon vieläkin sanat lyhenevät. Sanoo usein vain sanan eka tavun.
Me olemme vain yrittäneet kovasti lukea hänelle ja toistaa samoja sanoja aivan kyllästymiseen asti... Sinuna varmaan ottaisin kuitenkin neuvolaan yhteyttä, että pääsisitte kontrolliin aiemmin... Jonot puheterapiaan ovat varmaan eripituiset eri paikkakunnilla.. mutta eiköhän ne neuvolassa osaa neuvoa eteenpäin.
Enpä tiedä osasinko hirveästi auttaa, mutta aika samantapaiselta tilanteenne vaikuttaa kuin meilläkin. Eli sitä passiivista sanavarastoa on paljon, mutta lapsi ei vain itse välitä puhua... Lukekaa paljon! Enpä oikeen muuta neuvoa osaa antaa... Kertokaahan muutkin vinkkejä, minäkin mielelläni otan niitä vastaan!
Me olemme vain yrittäneet kovasti lukea hänelle ja toistaa samoja sanoja aivan kyllästymiseen asti... Sinuna varmaan ottaisin kuitenkin neuvolaan yhteyttä, että pääsisitte kontrolliin aiemmin... Jonot puheterapiaan ovat varmaan eripituiset eri paikkakunnilla.. mutta eiköhän ne neuvolassa osaa neuvoa eteenpäin.
Enpä tiedä osasinko hirveästi auttaa, mutta aika samantapaiselta tilanteenne vaikuttaa kuin meilläkin. Eli sitä passiivista sanavarastoa on paljon, mutta lapsi ei vain itse välitä puhua... Lukekaa paljon! Enpä oikeen muuta neuvoa osaa antaa... Kertokaahan muutkin vinkkejä, minäkin mielelläni otan niitä vastaan!
V
Vieras myös
Vieras
Mä olen kuullut, että käsien koordinaatiolla on yhteys puheen kehitykseen. Eli kun lasta ohjaa palikoilla rakenteluun yms. niin se treenaa samoja aivojen osia kuin missä puhealue sijaitsee. Omaa kokemusta ei ole, mutta kannattaa varmasti yrittää 
V
Vieras myös
Vieras
\
Niin enkä tarkoita ettei teillä leikittäisi, vain sitä että leikkiminen kannattaa ottaa ihan lapsen työnä
Sitä ne kai tekee puheterapiassakin paljon, vai...?
Alkuperäinen kirjoittaja 05.11.2005 klo 18:53 Vieras myös kirjoitti:Mä olen kuullut, että käsien koordinaatiolla on yhteys puheen kehitykseen. Eli kun lasta ohjaa palikoilla rakenteluun yms. niin se treenaa samoja aivojen osia kuin missä puhealue sijaitsee. Omaa kokemusta ei ole, mutta kannattaa varmasti yrittää
Niin enkä tarkoita ettei teillä leikittäisi, vain sitä että leikkiminen kannattaa ottaa ihan lapsen työnä
Sitä ne kai tekee puheterapiassakin paljon, vai...?Meillä oli kans puheen kans ongelmia. Joten soitin perheneuvolaan mis on puheterapeutteja ja puhuin puhelimes puheterapeutin kans ja kysyin mitä tehdä. Tyttömme oli silloin 2.v. Pääsin jonoon ja tyttömme ollessa 2 1/2 vuotta pääsimme puheterapiaan jossa käymme vieläkin. Nyt tyttömme on jo 3 1/2 vuotta. Joten pikaisesti vaan soittamaan ITSE puheterapeutille ja jonoon vaan. Asiat ei hoidu, jos ei itse ota ohjia käteen!!!
\
Tuntuu mustakin, ettei mikään etene noissa hoidoissa ja jonotuksissa ellei itse lyö nyrkkiä pöytään ja vaadi äänekkäästi... :/
Voisitko kertoa mitä siellä puheterapiassa tehdään? Annettiinko sulle jotain kotiohjeita kuinka toimia? Onko jotain mitä voi itse äitinä harjoituttaa? Onko terapia tehonnu hyvin?
Alkuperäinen kirjoittaja 05.11.2005 klo 22:58 Vieras kirjoitti:
Tuntuu mustakin, ettei mikään etene noissa hoidoissa ja jonotuksissa ellei itse lyö nyrkkiä pöytään ja vaadi äänekkäästi... :/
Voisitko kertoa mitä siellä puheterapiassa tehdään? Annettiinko sulle jotain kotiohjeita kuinka toimia? Onko jotain mitä voi itse äitinä harjoituttaa? Onko terapia tehonnu hyvin?
Puheterapeutti leikkii tytön kanssa. Esim. pelaa pelejä, lukee kirjaa ja leikkii jotain. Leikin varjolla näin pieniä ohjataan. Eli samalla käskee tyttöämme kertomaan kuvista jotain ym. tekee. Nyt osaa puhua mutta sanajärjestys on väärä ja R-,L,-K,-kirjaimet tuntuu vaikealta tytöllemme. Joten toisaalta tuntuu "välillä" et miten puheterapeutti pystyy opettamaan vaan leikin varjolla nuo ongelmat pois? Eli ei mitään kotiohjeita olla saatu! Mut eiköhän ajan kanssa. Eli ota vaan itse ohjat käsiin niin asiat hoituu=)
\
Kiitos! :flower:
Otetaan mallia noista leikkivirikkeistä ja yhteyksiä terapeuttiin =)
Alkuperäinen kirjoittaja 06.11.2005 klo 21:32 Vieras kirjoitti:
Kiitos! :flower:
Otetaan mallia noista leikkivirikkeistä ja yhteyksiä terapeuttiin =)
Laitetaanpa vielä lisää kokemuksia... Meillä oli lähtötilanne aivan sama kuin tässä tapauksessa. Neuvolassa oli puhekontrolli 2,5v, jolloin laitettiin lähete puheterapiaan. Ja ne jonot ovat tosiaan eripituisia... kävimme erityisneuvolassa ja tutkimuksissa jos jonkinlaisissa. Pääsimme puheterapiaan pojan ollessa 4v. Siihen mennessä sanavarasto oli jo jonkin verran kehittynyt.
Nyt olemme käyneet puheterapiassa kohta puoli vuotta ja pääsimme elokuussa myös integroituun päiväkotiin, jossa osa lapsista on näitä "puhehäiriöisiä" ja osa normaalipuhujia. Se on ollut nyt kolmen kuukauden kokemuksella todella positiivista!
Siellä käytetään paljon tukiviittomia ja keskitytään muutenkin näiden lasten erityistarpeeseen puheen kehittämisessä.
Se näissä puhehäiriöissä on kurjaa, että alusta asti pitäisi vanhempien itse tietää mitä vaatia ja mistä. Tai ainakin meistä tuntui siltä... Sain kotiin myös listan puheterapeuteista joita sitten voi soittaa läpi - kun sitä soittaa neljättä kertaa ja saa pelkkää ei oota, tulee aika voipunut olo.
Leikkiminen on yksi iso osa tuota työtä ja kirjastosta kannattaa kysellä näitä tukiviittomamateriaaleja. Se ei tarkoita että lapsesta tulisi viittomakielinen, niinkuin me tyhmät ensin luultiin!
Paljon puhetta lapselle katsekontaktin kera ja kuvat käyttöön! Visualisointi auttaa lasta ymmärtämään mistä puhutaan...
Jaksamista asian tiimoilla kamppaileville!! :hug:
Nyt olemme käyneet puheterapiassa kohta puoli vuotta ja pääsimme elokuussa myös integroituun päiväkotiin, jossa osa lapsista on näitä "puhehäiriöisiä" ja osa normaalipuhujia. Se on ollut nyt kolmen kuukauden kokemuksella todella positiivista!
Siellä käytetään paljon tukiviittomia ja keskitytään muutenkin näiden lasten erityistarpeeseen puheen kehittämisessä.
Se näissä puhehäiriöissä on kurjaa, että alusta asti pitäisi vanhempien itse tietää mitä vaatia ja mistä. Tai ainakin meistä tuntui siltä... Sain kotiin myös listan puheterapeuteista joita sitten voi soittaa läpi - kun sitä soittaa neljättä kertaa ja saa pelkkää ei oota, tulee aika voipunut olo.
Leikkiminen on yksi iso osa tuota työtä ja kirjastosta kannattaa kysellä näitä tukiviittomamateriaaleja. Se ei tarkoita että lapsesta tulisi viittomakielinen, niinkuin me tyhmät ensin luultiin!
Paljon puhetta lapselle katsekontaktin kera ja kuvat käyttöön! Visualisointi auttaa lasta ymmärtämään mistä puhutaan...
Jaksamista asian tiimoilla kamppaileville!! :hug:
Poika on 2 v ja me aloitimme just puheterapian, koska puhuu vain muutamia sanoja. Otin itse yhteyttä puheterapeuttiin ja pääsimme noin kuukauden päästä puh.soitosta, olisi kait aikaisemminkin, mutta mulle ei käy työn takia kuin aamuajat.
Poika puhuu vain yksittäisiä sanoja, ei käytä niitä arjessa eikä vuorovaikutuksessa. Ei puhu lauseita.
Saimme suu- ja kielijumppaohjeita. Dysfasia-sivuilla on samantapaisia ohjeita.
pillipäivä, puhaltelua, kloksutteleua, kielellä kaikenlaista liikettä suussa, huulten lipomista, voisi yrittää myös että laitat esim. pehmeäksi keitetyn pikkuporkkanan palan (tai vast,.) lapsen suuhun, poskeen, ja lapsi kaivaa sen sieltä kielellä. Meillä ei onnistunut, siirsi poskilihaksillaan kielen päälle
Saimme myös oheita toimintaan ja leikkiin, niin hullulta kuin se kuulostikin. Katsekontaktilla tarkoitettiin myös sitä, että molemmat katsovat samaa kohdetta ja samaan aikaan, mistä puhutaan. Eli katse ja kohde ja sana yhdistyvät. Kädet ja kehon hahmottaminen tulevat mukaan myös. Kovin pitkälle ei olla vielä päästy, pitäisi kait tehdä joku ohjelma, jota noudatetaan. Ongelmana on, että koen olevani hiivatin yksin tämän kanssa. Mies ei koe asiaa tärkeäksi.
Esim. isommat sisaret leikkivät tämän 2 vuotiaan kanssa niin, että kun pieni leikkii lelulla X, hän siis tekee siitä leikkiä tai touhuaa X-leikissä / tavaroissa, toinen sisko tulee ja sanoo: katso mikä täällä - ja haluaa pienen leikkivän ja huomioivan hänen leikkinsä Y. Samaan aikaan toiselle puolelle ilmestyy toinen sisko, joka vaatii huomiota hänen omaan touhuunsa, leikkiin Z.
Lapsi "hajoaa" täysin.
Ongelma on, että nämä mainitut siskot ovat kouluikäisiä, käyvät meillä vain harvakseltaan tapaamisella, enkä haluaisi heille selittää tätä puheterapia-asiaa, muttei tuolla tavalla kukaan "normaalikaan" onnistu leikkimään, ei varsinkaan kun leikin pitäisi tukea puheen kehitystä.
Jotta leikki menisi normaalisti tai toisella tavalla, pitäisi minun olla vahtimassa koko ajan, eivät nämä kouluikäiset muista tai halua muistaa koska eivät asu meillä vakituiseen.
Pitäisikö kieltää leikkimästä kokonaan?
Poika puhuu vain yksittäisiä sanoja, ei käytä niitä arjessa eikä vuorovaikutuksessa. Ei puhu lauseita.
Saimme suu- ja kielijumppaohjeita. Dysfasia-sivuilla on samantapaisia ohjeita.
pillipäivä, puhaltelua, kloksutteleua, kielellä kaikenlaista liikettä suussa, huulten lipomista, voisi yrittää myös että laitat esim. pehmeäksi keitetyn pikkuporkkanan palan (tai vast,.) lapsen suuhun, poskeen, ja lapsi kaivaa sen sieltä kielellä. Meillä ei onnistunut, siirsi poskilihaksillaan kielen päälle
Saimme myös oheita toimintaan ja leikkiin, niin hullulta kuin se kuulostikin. Katsekontaktilla tarkoitettiin myös sitä, että molemmat katsovat samaa kohdetta ja samaan aikaan, mistä puhutaan. Eli katse ja kohde ja sana yhdistyvät. Kädet ja kehon hahmottaminen tulevat mukaan myös. Kovin pitkälle ei olla vielä päästy, pitäisi kait tehdä joku ohjelma, jota noudatetaan. Ongelmana on, että koen olevani hiivatin yksin tämän kanssa. Mies ei koe asiaa tärkeäksi.
Esim. isommat sisaret leikkivät tämän 2 vuotiaan kanssa niin, että kun pieni leikkii lelulla X, hän siis tekee siitä leikkiä tai touhuaa X-leikissä / tavaroissa, toinen sisko tulee ja sanoo: katso mikä täällä - ja haluaa pienen leikkivän ja huomioivan hänen leikkinsä Y. Samaan aikaan toiselle puolelle ilmestyy toinen sisko, joka vaatii huomiota hänen omaan touhuunsa, leikkiin Z.
Lapsi "hajoaa" täysin.
Ongelma on, että nämä mainitut siskot ovat kouluikäisiä, käyvät meillä vain harvakseltaan tapaamisella, enkä haluaisi heille selittää tätä puheterapia-asiaa, muttei tuolla tavalla kukaan "normaalikaan" onnistu leikkimään, ei varsinkaan kun leikin pitäisi tukea puheen kehitystä.
Jotta leikki menisi normaalisti tai toisella tavalla, pitäisi minun olla vahtimassa koko ajan, eivät nämä kouluikäiset muista tai halua muistaa koska eivät asu meillä vakituiseen.
Pitäisikö kieltää leikkimästä kokonaan?