O
oulunmartta
Vieras
Pakko avautua jonnekkin, nimittäin avomiehestäni. Ollaan oltu kimpassa nyt kolmatta vuotta ja asuttu niistä kaksi vuotta saman katon alla. Nyt alkaa miehestäni tulla esiin omituisia piirteitä: niistä pahimmat, välinpitämättömyys (joojoojooihansama), itsekkyys (minäminäminä) ja yleinen laiskuus.
Mieheni on ollut hyvinkin reipas ja avulias suhteemme alkuaikoina. Jopa kuljetti minua joskus juhlimaankin, nyt se ei todellakaan tule kyseeseen. Mies on sairaalloisen mustasukkainen, se on ollut tosin tiedossa jo alusta asti. En ole ainakaan kahteen vuoteen käynyt reissussa omien ystävieni kanssa ja koko aikana en ole tavannut miespuolisia ystäviäni, koska mieheltäni sataa vaikka mitä uhkauksia, jos otan asian esille, että haluaisin tavata vanhoja ystäviäni, joista suurin osa on miespuolisia. Onko parempi vaan polttaa sillat takanaan?
Mitään ei voida tehdä yhdessä, viikonloppuina kun lapset ovat poissa, mieheni lähtee heti kavereidensa kanssa juhlimaan ja juhlat jatkuvat koko viikonlopun. Olen tästä yrittänyt puhua, mutta saan vain haukut, että yritän rajoittaa mieheni elämää.
Töistä tullessaan mieheni makaa sohvalla koko illan, hellyydestä tai edes kuulumisien kyselystä ei ole tietoakaan. Seksiä on ehkä vahingossa kerran kahdessa viikossa, jos sitäkään. Mies vannoo kyllä rakkauttaan, tosin vain humalassa. Yöjuoksulta tullessaan huudatetaan olohuoneessa musiikkia nupit kaakossa ( itse olen nukkumassa ja aamulla aikaisin töihin) ja haukut tulee jos pyydän laittamaan hiljemmalle, tai siirtymään ulkotiloihin.
Vinkkejä kaipaan, miten saan hieman kunnioitusta. Vai annanko paskan olla?
Kiitosta vaan jo etukäteen..
Mieheni on ollut hyvinkin reipas ja avulias suhteemme alkuaikoina. Jopa kuljetti minua joskus juhlimaankin, nyt se ei todellakaan tule kyseeseen. Mies on sairaalloisen mustasukkainen, se on ollut tosin tiedossa jo alusta asti. En ole ainakaan kahteen vuoteen käynyt reissussa omien ystävieni kanssa ja koko aikana en ole tavannut miespuolisia ystäviäni, koska mieheltäni sataa vaikka mitä uhkauksia, jos otan asian esille, että haluaisin tavata vanhoja ystäviäni, joista suurin osa on miespuolisia. Onko parempi vaan polttaa sillat takanaan?
Mitään ei voida tehdä yhdessä, viikonloppuina kun lapset ovat poissa, mieheni lähtee heti kavereidensa kanssa juhlimaan ja juhlat jatkuvat koko viikonlopun. Olen tästä yrittänyt puhua, mutta saan vain haukut, että yritän rajoittaa mieheni elämää.
Töistä tullessaan mieheni makaa sohvalla koko illan, hellyydestä tai edes kuulumisien kyselystä ei ole tietoakaan. Seksiä on ehkä vahingossa kerran kahdessa viikossa, jos sitäkään. Mies vannoo kyllä rakkauttaan, tosin vain humalassa. Yöjuoksulta tullessaan huudatetaan olohuoneessa musiikkia nupit kaakossa ( itse olen nukkumassa ja aamulla aikaisin töihin) ja haukut tulee jos pyydän laittamaan hiljemmalle, tai siirtymään ulkotiloihin. Vinkkejä kaipaan, miten saan hieman kunnioitusta. Vai annanko paskan olla?
Kiitosta vaan jo etukäteen..
mutta kun ei tajuu ni ei tajuu