Puhutaanko masennukseen liittyvästä minäpuheesta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Lähdin tätä projektia viemään alulle pari vuotta sitten. Aloin käymään kaupungin terveyskeskuksen mielenterveysneuvojalla. Mainitsin ihan suoraan, että taidan olla masentunut. Kävin sitten useamman kerran, mutta en kokenut tuota millään lailla hyödylliseksi. Otin sitten toisenlaisen lähestymistavan, joka tarkoitti tukinet- sivustoa, jossa voi anonyymisti jutella vähän kaikesta. Olin ns tukisuhteessa, jossa mulla oli viesteihin vastaajana koulutettu kriisityöntekijä.

Näiden kokemusten jälkeen olen vasta ymmärtänyt, että minun pitää itse korjata asioita. Minäpuhe on ihan pielessä, joka ruokkii huonoa mielenterveyttä ja itsetuntoa. Olen tähän mennessä olettanut, että muut voivat sen korjata ja minun ei tarvitse kuin kuunnella.

En ole pitkään aikaan ollut aidosti iloinen tai nauranut kunnolla. Olen tosiaan vähän yli kolmekymppinen, ja en ole tainnut olla vielä tähän mennessä koskaan itsevarma. Eipä tuo kyllä taida olla tämän takia edes mahdollsista.

Ei tämä itsestään lähde pois, mutta itsehän tämä pitää jotenkin korjata? Te, joilla on terve minäpuhe, niin mikä siinä on, että ette ruoski itseänne (näin kuvainnollisesti)?
 
Mä en osaa kertoa mutta jotenkin se liittynee siihen, mitä antaa itsensä ajatella.

Siis mä en jää miettimän kurjia asioita joihin en voi vaikuttaa. Teen jotain muuta. Lähden lenkille. Meen metsään. Kopsuttelen pihalla. Kylvän siemeniä. Luen.

Ja sit jo onkin parempi olo.


Itseasiassa luin talven alussa kirjan jonka kirjoittaja kanssa toimin hieman samaan tyyliin. Kannattaa uhrata jokunen euro jotta voi ton lukea.

 
Olen ihan normaalisti työelämässä, mutta mulla ei ole käytännössä kavereita. Onko tämäkin sitten yksi negatiivisesti vaikuttava seikka.

Mutta tähän aloitukseen, niin ei tämä sormia napsauttamalla muutu, tai vaan ajattelemalla heti "erilalailla".

t: aloittaja
 
Lähdin tätä projektia viemään alulle pari vuotta sitten. Aloin käymään kaupungin terveyskeskuksen mielenterveysneuvojalla. Mainitsin ihan suoraan, että taidan olla masentunut. Kävin sitten useamman kerran, mutta en kokenut tuota millään lailla hyödylliseksi. Otin sitten toisenlaisen lähestymistavan, joka tarkoitti tukinet- sivustoa, jossa voi anonyymisti jutella vähän kaikesta. Olin ns tukisuhteessa, jossa mulla oli viesteihin vastaajana koulutettu kriisityöntekijä.

Näiden kokemusten jälkeen olen vasta ymmärtänyt, että minun pitää itse korjata asioita. Minäpuhe on ihan pielessä, joka ruokkii huonoa mielenterveyttä ja itsetuntoa. Olen tähän mennessä olettanut, että muut voivat sen korjata ja minun ei tarvitse kuin kuunnella.

En ole pitkään aikaan ollut aidosti iloinen tai nauranut kunnolla. Olen tosiaan vähän yli kolmekymppinen, ja en ole tainnut olla vielä tähän mennessä koskaan itsevarma. Eipä tuo kyllä taida olla tämän takia edes mahdollsista.

Ei tämä itsestään lähde pois, mutta itsehän tämä pitää jotenkin korjata? Te, joilla on terve minäpuhe, niin mikä siinä on, että ette ruoski itseänne (näin kuvainnollisesti)?
Henkilökohtaisesti oivalsin asian kun pappi sanoi minulle kuka sinua oikein piiskaa? Vastaus sinä itse ja vain sinä itse voit olla itsellesi armollisempi. Sen jälkeen olen lopettanut itseltäni vaatimukset täydellisyydestä. Suosittelen.
 
  • Tykkää
Reactions: Johnny Appleseed
Ymmärrän, mutta ihan konkreettisesti miten toteutetaan?

t: aloittaja


Kokeile nyt ihan heti.

Nouse nopsaan seisomaan ja hyökkää, ryntää, pakene, toimi! Siis liiku kuin olisit jäämässä auton alle tai susilauma hyökkäisi kimppuusi. Sit ku syke ehtii nousta niin istu ja rentoudu ja mieti hetki ja sit kirjoita taas tänne.

Vie noin kaksi minuuttia elämästäsi.
 
Ymmärrän, mutta ihan konkreettisesti miten toteutetaan?

t: aloittaja
Heikkoa itsetuntoa täytyy ruokkia paremmaksi. Käytännössä se tapahtuu niin, että laadit paperille 10 sellaista asiaa/luonteenpiirrettä, jotka haluat itsellesi. Teippaa paperi peiliin ja aina kun menet peilin eteen kehu itseäsi noista listaamistasi asioista ja ensin ääneen. Toista päivittäin.
Aivot on rakennettu sellaisiksi, että ne alkavat pikkuhiljaa uskoa hokemaasi. Voi kuulostaa oudolta mutta perustuu samaan kun tavoitekartta, johonka keräät haluamiasi asioita ja pikkuhiljaa huomaat että alat saavuttaa toiveitasi.
Opettele poistumaan mukavuusalueelta pienin askelin ts osallistumalla elämään.
 
Mä ajattelen että kaikki on arvokkaita, vaan toisiin kohdistuvat pahat teot on sellaisia että niiden tekijän olisi syytä hävetä ja sellaista ihmistä en arvosta. Mutta tavallinen ihminen, joka ei tee mitään pahaa, on itsessään arvokas. Ei minkään suorituksen kautta. Olen itsekin siis arvokas ja myös itseni puolella. En siis itsekkäästi, otan muut huomioon tietenkin ja kohtelen heitä hyvin mutta ymmärrän itseäni. Jos teen jonkun virheen, en ajattele että minä olen huono. Saatan harmitella että hitto kun tein äsken noin, tai olla epävarma jossain tilanteessa mutta en ajattele olevani huono. Eikä ole muutkaan jos ei tahallaan satuta toisia.
 

Yhteistyössä