V
vierailija
Vieras
Lähdin tätä projektia viemään alulle pari vuotta sitten. Aloin käymään kaupungin terveyskeskuksen mielenterveysneuvojalla. Mainitsin ihan suoraan, että taidan olla masentunut. Kävin sitten useamman kerran, mutta en kokenut tuota millään lailla hyödylliseksi. Otin sitten toisenlaisen lähestymistavan, joka tarkoitti tukinet- sivustoa, jossa voi anonyymisti jutella vähän kaikesta. Olin ns tukisuhteessa, jossa mulla oli viesteihin vastaajana koulutettu kriisityöntekijä.
Näiden kokemusten jälkeen olen vasta ymmärtänyt, että minun pitää itse korjata asioita. Minäpuhe on ihan pielessä, joka ruokkii huonoa mielenterveyttä ja itsetuntoa. Olen tähän mennessä olettanut, että muut voivat sen korjata ja minun ei tarvitse kuin kuunnella.
En ole pitkään aikaan ollut aidosti iloinen tai nauranut kunnolla. Olen tosiaan vähän yli kolmekymppinen, ja en ole tainnut olla vielä tähän mennessä koskaan itsevarma. Eipä tuo kyllä taida olla tämän takia edes mahdollsista.
Ei tämä itsestään lähde pois, mutta itsehän tämä pitää jotenkin korjata? Te, joilla on terve minäpuhe, niin mikä siinä on, että ette ruoski itseänne (näin kuvainnollisesti)?
Näiden kokemusten jälkeen olen vasta ymmärtänyt, että minun pitää itse korjata asioita. Minäpuhe on ihan pielessä, joka ruokkii huonoa mielenterveyttä ja itsetuntoa. Olen tähän mennessä olettanut, että muut voivat sen korjata ja minun ei tarvitse kuin kuunnella.
En ole pitkään aikaan ollut aidosti iloinen tai nauranut kunnolla. Olen tosiaan vähän yli kolmekymppinen, ja en ole tainnut olla vielä tähän mennessä koskaan itsevarma. Eipä tuo kyllä taida olla tämän takia edes mahdollsista.
Ei tämä itsestään lähde pois, mutta itsehän tämä pitää jotenkin korjata? Te, joilla on terve minäpuhe, niin mikä siinä on, että ette ruoski itseänne (näin kuvainnollisesti)?