Puolison alkoholinkäyttö ajaa eron partaalle

Olemme melkein nelikymppinen, lapseton pariskunta. Yhteistä elämää on takana yhdeksän vuotta. Muutamaa viime vuotta on varjostanut oma työttömyyteni ja työelämässä loppuunpalamiseni sekä miehen alkoholinkäyttö.
Itse en käytä alkoholia. Minusta on alkanut tuntua, että en jaksa enää mieheni ryyppäämistä. Joka viikonloppu hän juo enemmän tai vähemmän. Nytkin heräsin siihen, kun hän humalapäissään laulaa kotonamme. Kun hän on lomalla, hän juo. Viikonloppuisin hän juo. Satunnaisesti saattaa arkisin ottaa muutaman. Aikuisella ihmisellä on kuulemma siihen oikeus. Ja onhan se noinkin, mutta yhtälailla aikuisella ihmisellä on oikeus raittiiseen kotiin.
Suhteemme alkuaikoina mieheni ei juonut kuin yhden oluen viikossa, enkä ensimmäiseen pariin vuoteen nähnyt häntä humalassakaan. Totuus paljastui (tai juominen lähti käsistä) vasta muutettuamme yhteen.
Miehessäni ja yhteisessä elämässämme on paljon hyvää. Tämä yksi huono asia on vaan aivan järjettömän huono, ja koen olevani umpikujassa. Pelkään, että oma terveyteni ei kestä jäädä tähän suhteeseen. Pelkään, että terveyteni ei kestä eroamistakaan. Olen puhunut asiasta hänelle ensimmäisen kerran jo joitakin vuosia sitten. Hän mukamas ymmärtää, on hetken juomatta ja sitten taas alkaa pullo kallistumaan. Eikä koe, että hänen juomisessaan olisi ongelmaa, joskin moralisoi toisten alkoholinkäyttöä. Tavallinen tarina siis.
Jotenkin koen, että on aivan hyödytöntä puhua hänelle asiasta, kun mikään ei muutu. Tiedostan kyllä, että lopulta ainoa ihminen jota voin muuttaa olen minä itse. Itseni tuntien veikkaan, että juomista en koskaan pysty hyväksymään... Joten ainoana vaihtoehtona mielessäni pyörii ero. En vaan käsitä mistä revin voimavarat siihen, ja miksi en pysty lopullista päätöstä tekemään. Suhteessa ja miehessä olevat hyvät asiat painavat vaakakupissa paljon, mutta juominen on nakertanut pohjaa pois kaikelta muulta. Esimerkiksi asuntolainan hankkiminen ja perheen perustaminen eivät enää tunnu mielekkäiltä vaihtoehdoilta. Kuitenkin ajatus erosta saa niin voimakkaan ahdistuksen pintaan, että pelkään ettei terveyteni kestä eroa.

 

Yritä miehesi saada katkaisuhoitoon . Ensin pitää ottaa yhteyttä A-klinikkaan ja saada lähete, ehkä terveyskeskuslääkärikin voi kirjoittaa lähetteen. Jos juopottelu jatkuu kauan, se on terveysriski, sydänkohtaus voi tulla yht´äkkiä. Olisi hyvä muutenkin tutkituttaa terveytensä.

 

ONNEKSI teillä ei ole lapsia. Siksi sinulla on suhteellisen helppo (!) tilanne.
Juomisen historia kertoo minulle sen, että tilanne ei sen suhteen tule muuttumaan, ennemminkin pahenemaan.

Tiedän kokemuksesta, miltä sinusta tuntuu. Tuota rataa se meilläkin meni, mutta tilannetta vaikeutti se, että teimme 2 lasta. Tällä järjellä ja kokemuksella vastaavaan tilanteeseen joutuessani läksisin hyvin pian omilleni, sillä lisäkseni kärsijöiksi joutuivat myös lapset.

Riippuvuussuhteessa olevat ovat mestareita valehtelemaan niin muille kuin ennen kaikkea itselleen, jotta homma on heidän hallinnassaan ja voivat lopettaa koska vain, jos tahtovat. Ei se niin mene.

Sinulla on ilman omantunnon tuskia oikeus ajatella itsekkäästi. Vaikka olet nyt työtön, toimeentulo ja muutkin asiat järjestyvät kyllä, kun topakasti toimeen ryhdyt. Eroaminen on aina kivuliasta, mutta siitä selviää kyllä. Etukäteen tuntuu paljon vaikeammalta kuin mitä se lopulta on.

Oman kokemukseni sekä muutaman muunkin tutun tapauksen vuoksi haluan varoittaa sinua uskomasta toisen vakuutteluihin, että hän kyllä muuttuu. Ei se niin mene. Jos hän muuttuu, hän tekee sen yksin itsensä kanssa. Muut eivät voi siinä asiassa auttaa, se työ on jokaisen itse tehtävä, sillä siinä pitää olla vakavissaan ja hyvin tosissaan, takaportteja ei voi olla.

 

On olemassa alkoholiongelmaisten omaisten ryhmä

Al Anon Etsi tarkempaa tietoa netistä.

 

On olemassa alkoholiongelmaisten omaisten ryhmä

Al Anon Etsi tarkempaa tietoa netistä.

=on paikka, josta sain ymmärryksen tilanteeseen ja vapautuksen etten ole syyllinen, enkä voi toista muuttaa ja lopulta voimat eroon.

 

Eroa ei kannata pelätä. Ehkä terapia voisi auttaa, voi olla että ahdistut esim enemmän 'epäonnistumisen' tunteesta kuin erosta. Alkoholistin kanssa menetät terveytesi ja olet lopulta mielenterveyspotilaan omaishoitaja.

Alkoholistin kanssa myös oma elämäsi pyörii koko ajan alkoholin ympärillä, koska kiinnität siihen koko ajan niin paljon huomiota ja se on sinulle ihan fyysinen painolasti.

Itselle ero alkoholista oli hyvin vapauttava ja siitä tuli kevyt olo heti kun pääsi irti ajatuksesta että eroaminen olisi jotenkin luovuttamista ja ns väärin. Kyllä ihan jokaisen meistä kuuluukin laittaa oma terveys etusijalle.

 

Eroa "hyvissä" ajoin, ennen kuin alkoholi sairastuttaa puolison myös fyysisesti ja jumiudut omaishoitajaksi säälistä! Itse en tajunnut erota ajoissa ja nyt en pysty jättämään myös fyysisesti sairasta puolisoa lapseni vastuulle, kun muita läheisiä ei ole! Toista ei voi muuttaa ellei hän itse halua!

 

Ihan kuin omasta elämästä lukisi, tosin olen reilu 5-kymppinen nainen. Tismalleen samoin ajatuksin olen pähkäillyt tätä avoliittoani. Kävin jo psykologilla, mutta hän katsoi, etten kuulu hänen hoidettavakseen, vaan kehotti menemään perheasiainneuvottelukeskukseen. No-mitä hittoa minä siellä yksin teen, kun mieheni ei suostu lähtemään mihinkään hakemaan apua. Ja hän myöskin kieltää tilanteen vakavuuden, mutta huomaa toisten alkoholiongelmat.Ymmärrän täysin ajatuksesi siitä, ettet oikein kestä eroa, muttet kestä yhdessä-oloakaan. Sietämätöntä. Olen pahoillani niin sinun kuin itsenikin puolesta!

 

Kuulostaa kovin tutulta, ja niin kovin surulliselta. Täällä olen kotonani valvonut koko yön, kun mies pelaa tietokoneella, kittaa viskiä ja mekastaa kännipäissään.
Olen niin ahdistunut. Olen lisäksi fyysisesti sairas, ja ollut jonkin aikaa siksi pois työelämästä. Läheisyys on kuollut väliltämme, seksiä ei ole ollut aikoihin.
Haluaisin rakastamani ihmisen takaisin. En tiedä mitä tehdä.