Meillä on juuri 6 kk täyttänyt poika ja hänen nukuttamisensa on tosi hankalaa riippumatta siitä onko kyseessä päivä- vai yöunet.
Poika on oppinut konttaamaan parisen viikkoa sitten ja se hankaloittaa unille menoa. Homma menee siis jotakuinkin näin: laitan selvästi väsyneen pojan sänkyyn, hän rauhoittuu hetkeksi ja sitten täytyykin kääntyä ja nousta konttausasentoon. Sitten minä käännän pojan takaisin kyljelleen ja taas hän vääntää itsensä konttausasentoon. Usein poistun itse huoneesta kun olen kääntänyt hänet takaisin kyljelleen ja sanottuani hyviä unia. Kun menen takaisin huoneeseen on poika joko kontillaan tai polviseisonnassa sängyn reunaa vasten. Tätä jatkuu loputtomiin.
Lopulta poika kuitenkin nukahtaa, useimmiten itsekseen, mutta joskus myös tissille, jos minulta on mennyt hermot jatkuvaan kääntelyyn ja vääntelyyn.
Öisinkin poika on lähes aina kontallaan, kun herään häntä syöttämään.
Olisiko vinkkiä, miten nukuttaminen sujuisi helpommin? Onhan tämä vain ohimenevä vaihe? Onko kokemuksia, kuinka kauan tällainen konttausintoilu kestää?
Poika on oppinut konttaamaan parisen viikkoa sitten ja se hankaloittaa unille menoa. Homma menee siis jotakuinkin näin: laitan selvästi väsyneen pojan sänkyyn, hän rauhoittuu hetkeksi ja sitten täytyykin kääntyä ja nousta konttausasentoon. Sitten minä käännän pojan takaisin kyljelleen ja taas hän vääntää itsensä konttausasentoon. Usein poistun itse huoneesta kun olen kääntänyt hänet takaisin kyljelleen ja sanottuani hyviä unia. Kun menen takaisin huoneeseen on poika joko kontillaan tai polviseisonnassa sängyn reunaa vasten. Tätä jatkuu loputtomiin.
Lopulta poika kuitenkin nukahtaa, useimmiten itsekseen, mutta joskus myös tissille, jos minulta on mennyt hermot jatkuvaan kääntelyyn ja vääntelyyn.
Öisinkin poika on lähes aina kontallaan, kun herään häntä syöttämään.
Olisiko vinkkiä, miten nukuttaminen sujuisi helpommin? Onhan tämä vain ohimenevä vaihe? Onko kokemuksia, kuinka kauan tällainen konttausintoilu kestää?