PURKAUS! Itkettää...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyt harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nyt harmaana

Vieras
Tuli vain tunne että pakko tilittää jonnekkin...
Olen erakoitunut täysin kaikista ihmisistä, mulla ei ole mitään OMAA elämää eikä mitään mahdollisuuksia tapailla uusia ihmisiä :(
Olen täysin yksin 3 lapsen kanssa ja kaipaisin viereeni jonkun vastuuntuntoisen aikuisen, mutta kuka nyt haluaisi 3 lapsen yh mutsin...
 
Eikö lapsien isä ole lasten kanssa koskaan? Saisit silloin vähän omaa aikaa ja menisit vaikka tuulettumaan? Onko sulla ketään kaveria jonka kanssa pääsisit parille siiderille ym.. tai sukulaisia jotka auttais lasten hoidossa? Minkä ikäisiä sun lapset on, voitko mennä niiden kanssa puistoon. Siellä on yleensä aina joku muukin jolle jutella niitä näitä, sekin helpottaa usein.! :wave:
 
Alkuperäinen kirjoittaja nössykkä:
Eikö lapsien isä ole lasten kanssa koskaan? Saisit silloin vähän omaa aikaa ja menisit vaikka tuulettumaan? Onko sulla ketään kaveria jonka kanssa pääsisit parille siiderille ym.. tai sukulaisia jotka auttais lasten hoidossa? Minkä ikäisiä sun lapset on, voitko mennä niiden kanssa puistoon. Siellä on yleensä aina joku muukin jolle jutella niitä näitä, sekin helpottaa usein.! :wave:


Lasten isä ei missään tekemisissä, eikä ole sukulaisiakaan jotka auttaisi :(
Jokunen kaveri vielä on, mut ei varmaan pitkään ku en koskaan pääse täältä mökistä ilman lapsia pois. Haluaisin niin kovasti joskus sitä omaa aikaa ja aikaa tutustua uusiin ihmisiin, mut ku sitä ei ole.
En halua olla näin yksin ja yksinäinen :(
Aina vain olen lasten kanssa yksin, päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen...
Monesti oon miettinyt et onko tää edes ihmisen arvosta elämää?! Rakastan lapsiani ihan mielettömän paljon, mut jossain sekin raja kulkee... Kun en HALUA olla yksin.
Kaikki lapset alle koulu-ikäisiä ja puistoon voin mennä, mut asun niin pienel paikkakunnalla et harvoin niis puistoissakaan ihmisiin törmää...
 
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja nössykkä:
Eikö lapsien isä ole lasten kanssa koskaan? Saisit silloin vähän omaa aikaa ja menisit vaikka tuulettumaan? Onko sulla ketään kaveria jonka kanssa pääsisit parille siiderille ym.. tai sukulaisia jotka auttais lasten hoidossa? Minkä ikäisiä sun lapset on, voitko mennä niiden kanssa puistoon. Siellä on yleensä aina joku muukin jolle jutella niitä näitä, sekin helpottaa usein.! :wave:


Lasten isä ei missään tekemisissä, eikä ole sukulaisiakaan jotka auttaisi :(
Jokunen kaveri vielä on, mut ei varmaan pitkään ku en koskaan pääse täältä mökistä ilman lapsia pois. Haluaisin niin kovasti joskus sitä omaa aikaa ja aikaa tutustua uusiin ihmisiin, mut ku sitä ei ole.
En halua olla näin yksin ja yksinäinen :(
Aina vain olen lasten kanssa yksin, päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen...
Monesti oon miettinyt et onko tää edes ihmisen arvosta elämää?! Rakastan lapsiani ihan mielettömän paljon, mut jossain sekin raja kulkee... Kun en HALUA olla yksin.
Kaikki lapset alle koulu-ikäisiä ja puistoon voin mennä, mut asun niin pienel paikkakunnalla et harvoin niis puistoissakaan ihmisiin törmää...

Onko lapset missään päivähoidossa? Jos ei, niin olisko ihan mahdoton ajatus hankkia joku päivähoitopaikka? Saisit sitten ainakin päivät hengähtää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kidetär:
:hug: Kyllä niitä lapsirakkaita miehiä löytyy..

Ehkä löytyy, mut tuskin nekään tulee ovikelloo soittelee...
Ihmisiin muutenkin mennyt luottamus. Tunnen olevani jotenkin niin erilainen äiti kuin muut. Kaiken kokemani jälkeen musta on tullut entistä varautuneempi uusia ihmisiä kohtaa, enkä haluaisi päästää ketään liian herkästi "lähelleni", koska pelkään satuttavani itseni jälleen...
 
Entäs jos kysyisit neuvolasta jospa ne neuvois mistä saa lastenhoito-apua. Entäs netin kautta ystäviä? Jos miespuolista kaipaat niin niitä palstoja kyllä löytyy, vaikkakin ovat vissiin maksullisia suurin osa ja kyllähän sieltä ihan pelkästään ystäviäkin saattais löytyä. Missäpäin asut, mä oon kans päivät kotona tyttöni kans. Oon työttömänä ja me asutaan kahestaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nössykkä:
Entäs jos kysyisit neuvolasta jospa ne neuvois mistä saa lastenhoito-apua. Entäs netin kautta ystäviä? Jos miespuolista kaipaat niin niitä palstoja kyllä löytyy, vaikkakin ovat vissiin maksullisia suurin osa ja kyllähän sieltä ihan pelkästään ystäviäkin saattais löytyä. Missäpäin asut, mä oon kans päivät kotona tyttöni kans. Oon työttömänä ja me asutaan kahestaan.

Neuvolasta oon kysynyt ja netissä törmään aina vain niihin pillun vonkaajiin.
Asun uudellamaalla, missä sä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja nössykkä:
Me asutaan Kanta-Hämeessä. Muutettiin helmikuussa. Erosin n. puoli vuotta sitten tytön isästä. Ootko kauan ollut yksin lasten kanssa?

Puol vuotta oon "virallisesti" yksin ollu, mut näin jälkikäteen ajatellen tuntuu et oon aina ollut yksin lasten kanssa ja yksin huolehtinut niiden jokapäiväisistä tarpeista.
 
Mulla ihan samat tuntemukset on ollu kun isä ei paljoa tytön kanssa ollut, viikonloput baarissa ja arkisin myöhään töissä eli käytännössä oon ollu yh lapsen syntymästä asti. Nyt hän on enemmän tytön kanssa kuin silloin kun asuttiin yhdessä. Että näin ne asiat kääntyy päälaelleen! Mutta oli toki muitakin syitä miksi erottiin.. ei tulis mieleenkään enää alottaa uudestaan vaikka hän onkin muuttunut.
 
Nyt alkaa uni tulla silmään, palaillaanko toisella kertaa jos vaan haluat kirjotella, voidaan vaikka vaihtaa sähköpostiosoitteita jos susta siltä tuntuu? Sen voi vissiin tehdä jotenki yksityisesti täällä jossain, en oo perehtyny tähän palstan toimintaan sen tarkemmin vielä, täytyy tutkia asiaa.. Öitä vaan kaikille |O
 
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Tuli vain tunne että pakko tilittää jonnekkin...
Olen erakoitunut täysin kaikista ihmisistä, mulla ei ole mitään OMAA elämää eikä mitään mahdollisuuksia tapailla uusia ihmisiä :(
Olen täysin yksin 3 lapsen kanssa ja kaipaisin viereeni jonkun vastuuntuntoisen aikuisen, mutta kuka nyt haluaisi 3 lapsen yh mutsin...


Tiedän tuon tunteen,vaikka itselläni onkin vain 1 lapsi. Olin pitkään yksin kun jäin laosen kanssa yksin (muksu tuolloin 3kk). Aloin miettiä jossain vaiheessa että kun olisi se toinen vierellä. Baarista en lähde etsimään, ei ole mun juttu. Sitten kaverin kutsusta kirjauduin ja tein profiilin Netlog:iin. Kas, pari päivää siitä sain kaveripyynnön yhdeltä kivalta tyypiltä. Jutusteltiin kaikkea maan ja taivaan väliltä ja nyt sitten odotellaan ekaa yhteistä lasta! Mun poika (kohta 9v) on miehelle omien sanojensa mukaan kuin se oma poika jota ei ollut koskaan aiemmin saanut vaikka oli toivonut.

Ja ihan sivuhuomautuksena:ystäväni oli 3 lapsen yh. Alkoi chatissa jutustella 3 lapsen vkl-isää ja nyt ovat naimisissa ja 1 yhteinen lapsi. Että usko vain että se sinunkin omasi vielä löytyy. :heart:
 
Kun sulla on niitä kavreita muutama, niin mitäpä jos pyytäisit niiltä lastenhoito apua? Yksi kaveri lasten kansa ja toisen kanssa uimaan, elokuviin, shoppailemaan...mistä nyt satut tykkämään =)
 
Älä heitä toivoa kaivoon :hug: Mä mietin tota samaa kun erottiin ja kummasti löysin miehen joka ei lapsiani säikähtänyt,olinkin että nyt kun kerron niin saan heittää hyvästit mutta eipä se mihinkään juossutkaan.Ja mulla on 4 lasta.Kyllä niitä on jotka eivät säikähdä vaan tietävät että jokaisella on menneisyys.
 
Olisiko sinun kenties mahdollista saada tukiperhe?
Ystäväni joka on kahden pienen yh sai sellaisen ja lapset ovat tukiperheellä yhden viikonlopun joka kuukausi.
Kyllä sitä meinaan tarvitsee omaa aikaa ilman lapsiakin. :hug:
 
Mä en kommentoi tuota hellun hankintaa, mutta ystävyyssuhteita yleensä. Oon hullun sosiaalinen ja niimpä mulla on tapana kutsua kavereita meille kylään useasti. MÄ en pääse lasten kanssa aina joka paikkaan, mutta ei tarvikaan kun voin aina kestitellä vieraita meillä. Nään kaverita ja heidän lapsia, saamme jutella ja touhuta ja siitä mulle tulee aina hyvä fiilis.
 

Similar threads

N
Viestiä
6
Luettu
697
Aihe vapaa
"kesäkesä"
K
H
Viestiä
10
Luettu
3K
A
K
Viestiä
14
Luettu
3K
Aihe vapaa
"aloittaja"
A
E
Viestiä
7
Luettu
1K
Aihe vapaa
liippaako?
L

Yhteistyössä