K
kolhuilla
Vieras
Tuntuu välillä että tolla äijällä on tosi ilkeä luonne kun täytyy naljailla koko ajan jostain. Onkohan muila samanlaista?
Ruokaa täytyy syödä naama mutturalla ettei varmasti jää epäselväksi tuliko tehtyä hyvää vai huonoa ruokaa. Aina täytyy päästä muistuttamaan ihan tavallisessa keskustelussa sivulauseella tai muuten, että olen jotenkin tyhmä ja yksinkertainen esim. "sä nyt et tajuu mstään mitään muutenkaan". Aina välillä suutuksissaan kertoo mielipiteensä mun työstäkin, kuinka se ei oo mistään kotosin tai edes mitään työtä.
Oon kyllä muuttunu todella tyhmäksi kun alitajuisesti taidan koko ajan koittaa miellyttää.
Eilenkin ei miehelle kelvannut riisi ruoan lisukkeeksi niinkuin muille joten lähdin erikseen ajamaan kauppaan hakemaan perunamuusia. Kaupassakeksin muutakin ostettavaa ja autossa muistin, että muusi nohtui. No, tein vielä uuden reissun kauppaan. Kotona kukuttelin ukole, että moni muu olisi varmaan sanonut, että hae ite muusis jos ei sama kelpaa kun muillekin. No, ukko suttu eikä syöny edes koko muusia!
Leikkautan ja värjäytän tukkani miehen toiveiden mukaan. Tai yritän, mutta ikinä ei mies ole tulkseen tyytyväinen. Vaatteetkin ostan ajatelen miehen mielipidettä. En enää uskalla kysyä melipidettä kun tulen kotiin koska siitä ei saa kuin pahan mielen. Joskus ostelin jotain erikois alushepeniäkin, mutta tulipa ikävä mieli kun ei nekään koskaan oleet hyviä.
Olen monen mielestä tosi laiha, liiankin laiha, mutta mies aina antaa ymmärtää vaikka vitsaillen kuinka olen levinnyt. Aloitin juoksemisenkin ja kävin lenkillä montaa kertaa viikossa, mutta ei muutosta syntynyt. Kommentit leviämisestä saavat olon tosi epänaiselliseksi. Mies hoki aikansa, että käytä stringejä, että takapuoli näyttäisi pienemmältä.Aina huomautteli, että taas näyttää pehva pahalta kun ei oo stringejä, näyttäis paremmalta niiden kanssa. No nyt käytän stringejä niin ommentti oli äsken "onks sul stringit vai? no eipä uskois" ja katoi takapuolta.
Jossain vaiheessa oli itsetunto tosi pohjalla, mutta nyt kun tuntuu etten enää niin rakasta miestä ei sanat enää niin satuta. Välillä kyllä kirpasee nin pirusti. Samana päivänä voi kuitenkin kinuta, että haluais naimisiin minun kanssa. Välillä sanoo tosi kaunitakin asioita.
Onneksi on kavereita ja työ jossa saan tuntea osaavani jotain ja että minua pidetään mukavana ihmisenä. Muten en kyllä jaksais.
Kiitos sinulle joka luit tämän. Oli vaan pakko purkautua kun itkettää kunnolla pitkästä aikaa...
Ruokaa täytyy syödä naama mutturalla ettei varmasti jää epäselväksi tuliko tehtyä hyvää vai huonoa ruokaa. Aina täytyy päästä muistuttamaan ihan tavallisessa keskustelussa sivulauseella tai muuten, että olen jotenkin tyhmä ja yksinkertainen esim. "sä nyt et tajuu mstään mitään muutenkaan". Aina välillä suutuksissaan kertoo mielipiteensä mun työstäkin, kuinka se ei oo mistään kotosin tai edes mitään työtä.
Oon kyllä muuttunu todella tyhmäksi kun alitajuisesti taidan koko ajan koittaa miellyttää.
Eilenkin ei miehelle kelvannut riisi ruoan lisukkeeksi niinkuin muille joten lähdin erikseen ajamaan kauppaan hakemaan perunamuusia. Kaupassakeksin muutakin ostettavaa ja autossa muistin, että muusi nohtui. No, tein vielä uuden reissun kauppaan. Kotona kukuttelin ukole, että moni muu olisi varmaan sanonut, että hae ite muusis jos ei sama kelpaa kun muillekin. No, ukko suttu eikä syöny edes koko muusia!
Leikkautan ja värjäytän tukkani miehen toiveiden mukaan. Tai yritän, mutta ikinä ei mies ole tulkseen tyytyväinen. Vaatteetkin ostan ajatelen miehen mielipidettä. En enää uskalla kysyä melipidettä kun tulen kotiin koska siitä ei saa kuin pahan mielen. Joskus ostelin jotain erikois alushepeniäkin, mutta tulipa ikävä mieli kun ei nekään koskaan oleet hyviä.
Olen monen mielestä tosi laiha, liiankin laiha, mutta mies aina antaa ymmärtää vaikka vitsaillen kuinka olen levinnyt. Aloitin juoksemisenkin ja kävin lenkillä montaa kertaa viikossa, mutta ei muutosta syntynyt. Kommentit leviämisestä saavat olon tosi epänaiselliseksi. Mies hoki aikansa, että käytä stringejä, että takapuoli näyttäisi pienemmältä.Aina huomautteli, että taas näyttää pehva pahalta kun ei oo stringejä, näyttäis paremmalta niiden kanssa. No nyt käytän stringejä niin ommentti oli äsken "onks sul stringit vai? no eipä uskois" ja katoi takapuolta.
Jossain vaiheessa oli itsetunto tosi pohjalla, mutta nyt kun tuntuu etten enää niin rakasta miestä ei sanat enää niin satuta. Välillä kyllä kirpasee nin pirusti. Samana päivänä voi kuitenkin kinuta, että haluais naimisiin minun kanssa. Välillä sanoo tosi kaunitakin asioita.
Onneksi on kavereita ja työ jossa saan tuntea osaavani jotain ja että minua pidetään mukavana ihmisenä. Muten en kyllä jaksais.
Kiitos sinulle joka luit tämän. Oli vaan pakko purkautua kun itkettää kunnolla pitkästä aikaa...
Älä hyvä nainen tyydy vähempään kuin ansaitset, ja jokainen nainen ansaitsee miehen joka palvoo maata jalkojen alla ja pitää kuin kukkaa kämmenellään!!! :hug:
