Purnausta anopista!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vieraana tänään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vieraana tänään

Vieras
Joo aika kulunut aihe mutta pakko johonkin purkaa.
Olen aina ollut tän 8 vuotta hyvissä väleissä anoppiini,ja pitänyt häntä kovasti arvossa verrattuna omaan äitiini joka alkoholistina ei kuulu elmäämme kovin paljon.
Olenkin aina pyöritellyt silmiä kun ihmiset puhuneet huonosta anoppi-miniä suhteesta.
Nyt oltiin lapsen kanssa anoppilassa kahdestaan,mies ei siis ollut mukana ja paljastuhan se oikea puoli,näinkin monen vuoden jälkeen tuli aika yllätyksenä vaikka välillä onkin yrittänyt sekaantua kasvatukseen ja päsmäröinyt mutta mies laittanut heti stopin päälle.
Esimerkkinä pari tilannetta missä jäin aika suu auki oli se että tyttö pyysi mehua,jota ei siis usein saa mutta nyt ajttelin antaa kun ns.lomalla oltiin mummilassa niin mummi tokaisee lapsen kuullen että on se sun serkku-tyttösi niin ihan kun ei juo noita mehuja???Se mehun juontiko tuon lapsen ihanuutta vähentää?Ilmeisesti.Itse oli kyllä tuputtamassa keksiä ja äätelöä joka välissä mutta ilmeisesti tuo mehu nyt oli tosi paha juttu.
Toinen tilanne se että mummi suuttui papalle jostain ja marmatti kovaan ääneen varmaan puoli tuntia ja lapsi tais kokea sen mummin huutamisen papalle ahdistavana ja lapsi sanoi mummilleen että en tykkää mummi sinusta kun huudat ja en halua tulla tänne enään niin mummi tokaisi tähän lapselle että juu kuule ei tarvitsekaan enään tulla???
Lapsi askarteli papalleen kortin mummilassa isänpäivän kunniaksi,muut lapsen lapset olivat lähettäneet papalle pienen muistamisen postissa niin mä sain syytökset siitä kun en ole osannut hankkia papalle lahjaa lapsemme puolesta,eikös se kortti ja meidän läsnäolo ollut minkään arvoista?Se ajatus mielestäni tärkein,varsinkin kun itse aina sanovat että aikuiset tarvi mitään.
Lisäksi sairastan erittäin kivuliasta sairautta niin totesi vielä siihenkin että mä mitään lääkkeitä vaivaan tarvitse,vaan uimista!!Juu käynkin uimassa vaivani takia mutta antoi ymmärtää että et voi olla niin kipeä että tarvitsen lääkkeitä,vertas mua ja narkkareita keskenään.Ilmeisesti lujalla tahdolla munkin sairaus katoaisi itsestään.
Mä oon ihan ihmeissäni anopin käytöksestä enkä miestä mielelläni vaivaa asiasta,kysyi kyllä että no oliko siellä mitään erikoista reissun aikana ja mainitsin ettyä pientä erimielitsyyttä mutta en tarkemmin asioista puhunut.
Anoppi oli hyvin kylmäkiskoinen mua kohtaan ja ihan ahdistava olo tuli siellä ja taisi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi siellä kyläily ilman miestä.
Oli hieno loma juu...
 
Tulee vain mieleen että mummilla taisi olla huono päivä tai sitten on kaksinaamainen. Itse tiedät paremmin! Aikamoista joo, ymmärrän hyvin kiukkusi. Lapseen ei saisi kiukkuaan purkaa eikä mummon tartte silloin ukin kanssa riidellä jos lapsenlapsi kylässä, huonot käytöstavat. Kertoo kuitenkin tuo ukille marmatus ilmeisesti huonosta päivästä! Valitettavaa että osuitte kohdalle.. Itse olen päättänyt jo aikaa sitten etten suvaitse anopilta mitä tahansa v....lua. En itsekään halua olla inhottava anopille mutta jos ikinä on minulle epäasiallinen niin se on varma ettei asia siihen jää. Teen ihan selväksi sen jälkeen anopille että pitää päänsä kiinni jatkossa!
 
TAisi vain mummilla olla huono päivä, ehkä nukkunut huonosti tms... ei tuollaisesta kannata välittää.

Saatto olla huono päiväkin mutta oltiin siellä 5-päivää.
Joo täytyy jatkossa pitää puoliaan mutta tuli niin puun takaa tuo käytös,ja miehelle en tosiaan asiasta halua kiukutella vaikka mies kyllä ilmiselvästi vaistos jotain kun kyseli sen suuntaisia multa.
Ja lapsen puolesta juurikin paha mieli,kyllä aikuinen tollaset kestää.
 
Voi kuule, tuttu tunne ja samansuuntaisia kokemuksia itselläkin. Itse olen anopintekeleen kanssa tehnyt tuttavuutta kohta 20-vuotta ja edelleen jaksan ihmetellä sen sanomisia ja tekemisiä. :D
Sieltä tulee sellasta piilov*ttuilua välillä, että joskus tajuan vasta jälkeenpäin. Eipä paljon muuta keinoa, kuin jämäkästi sanoa vastaan ja välillä antaa mennä toisesta korvasta ulos...
 
sallitaanko pieni avoin opettavaisuus? se on 5 päivää ja 20 vuotta ilman väliviivoja. pääasiassa vain adjektiiviin vain tulee se väliviiva koska kysymys on yhdestä sanasta: viisipäiväinen työviikko, 20-vuotinen kokemus... 50-vuotias on kait substantivoitu adjektiivi ja siksi viivan kera.
 
sallitaanko pieni avoin opettavaisuus? se on 5 päivää ja 20 vuotta ilman väliviivoja. pääasiassa vain adjektiiviin vain tulee se väliviiva koska kysymys on yhdestä sanasta: viisipäiväinen työviikko, 20-vuotinen kokemus... 50-vuotias on kait substantivoitu adjektiivi ja siksi viivan kera.

Tsiisus mikä pilkunnussija. kirjotampa ihan piruuttaniki päinp*srettä. ettärevippä tästä!
 
Kyllä joo anoppi on välillä oikea ihmisen paras ystävä!! Haluaisin olla hänen ystävänsä, mutta hän ei halua. Anoppi kaveeraa mieheni ex- vaimon kanssa, eikä ole halunnut ollenkaan tutustua minuun. Välillä ajattelen, että paskat, antaa olla. Mutta välillä taas suren, kun ei ole mitään yhteyttä. En siis vieraile enää anoppilassa, kun se on niin ahdistavaa. Anoppi ei ole kiinnostunut ollenkaan meidän asioista, haluaa puhua vain ex-vaimon elämästä. Haluaisin viettää juhlia yhdessä ja käydä vaikka kylässä, mutta eipä onnistu. Jos menen sinne, niin haukkuminen alkaa heti. Tunnen olevani näkymätön nainen. Minulla on vastuu mieheni lapsista, kun ne on meillä ja lasten kanssa tulen hyvin toimeen. Tuntuu niin tyhjälle, kun ei keneltäkään saa yhtään ystävällistä sanaa. Arvatenkin emme tapaile enää myös ex-vaimon kanssa. Aluksi yritin olla hänelle ystävä, mutta siis hän käy hakemassa sääliä ja haukkumassa minua ja miestäni anopin luona. Tunnen olevani näkymätön nainen ja olis josku kiva perustaa jotain yhteistä kaltaisilleni näkymättömille naisille.
 

Yhteistyössä