Puun ja kuoren välissä, epätoivoa...

["rikki"]

Eli, olemme olleet yhdessä n. 14v. kaksi lasta.
Suhde on ollut kriisissä jo vuoden päivät, eikä loppua näy.
Nyt mietin eroa, tuntuu olevan ainoa vaihtoehto, koska ei tämä tahti ole tästä muuksi muuttunut.
Tiedän, että mies haluaa toisen lapsen (10v) itselleen ja niin tulee käymään mutta minä en haluaisin niin olevan. Tiedän että lapsi haluaa mennä, mutta tiedän myös sen että haluaisi asua minun luona, mutta haluaa ola lojaali isälleen. Toine lapsi jäisi automaattisesti minulle (7v), koskaan ei ole ollut isälleen esikoisen kaltainen..
Nyt tuntuu siltä että koko maailma kaatuu päälle, todella epätoivoinen olo....

 

["keltainen"]

Älkää ainakaan laittako lasta valitsemaan! Se on liian iso vastuu ja kuorma kannettavaksi tuon ikäiselle.

 

[toivoa on]

Älkää Erotko! Meilläkin oli pitkään ihan kamalaa meidän avioliitossa ja oltiin onnettomia, mut sitten mentiin avioliittoleirille ja se oli käännekohta meidän avioliitossa. Nyt ollaan onnellisia ja hoidetaan meidän suhdetta enemmän. Älkää luovuttako liian helpolla!

 

["voi"]

Älä eroa! Toivoa on niin kauan kuin on halua. Avioliittoleiri, parisuhdeterapia tms. Monta asiaa on vaakakupissa silloin kun on lapsia.

 

[möhtis]

Jep, neuvoisin kans tekemään vielä töitä avioliiton eteen. 14 vuotta takana onnellista liittoa, ja vuoden päivät kriisiä.. En todellakaan halua vähätellä teidän tilannetta, mutta eikö tuo 14 vuoden onnellinen aika paina vaakakupissa vähän enemmän, kuin tämä mennyt vuosi? Kriisit kuuluu avioliittoon. Teidän kannattaisi nyt muistella sitä, mitä olette alttarilla toisillenne luvanneet. Aviliiton eteen täytyy tehdä töitä. Menkää avioliittoleirille (olen kuullut tosi paljon hyvää näistä leireistä!), parisuhdeterapiaan, puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on. Älkää heittäkö sitä hukkaan liian helposti.