Puutunko asiaan vai en?

[surusilmä]

Lapseni leikkii päivittäin melkein aamusta-iltaan yhden toisen lapsen kanssa. Ovat vauvoista asti olleet yhdessä ja melkeimpä pitävät sisaruksina itseään.
Mutta auta kun tulee kolmas lapsi esim. kylään niin toinen pulahtaa porukasta pois. Tälle lällätellää, ilkeillään ja pidetään pilkkana. Tiedän, lapset on sellaisia. Mutta on niin sääli katsella omaa lasta joka istuu vedet silmissä ja katselee kun nämä kaksi muuta leikkii. Olen sopinut lapseni hyvän ystävän äidin kanssa että ei puututa heidän kinoihin, sieläpä oppivat tinkaamaan ja sopimaan. Mutta nyt tuntuu, että pitäiskö puuttua? Ja jos, niin miten? Koska heti kun tämä vieras lähtee pois, niin sitten nämä kaverukset leikkivät taas kuin ei mitään. Ja kelpaavat ns. toisilleen kun ei muita ole.

Niin, annanko asian olla ja antaa lasten lällätellä ym. omalle lapselleni vai puutunko asiaan ja jos puutun niin miten?

 

[Halfcafnonfatlatte]

Mielestani asiaan pitaa puuttua sen verran ainakin, etta opetetaan lapsia leikkimaan kaikkien paikalla olevien kanssa, eika missaan pareissa!

 

[vieras]

Itse en siedä lällättelyä, eli puutun tilanteisiin. Jos yhdessä leikitään, sitten leikitään niin että kaikilla on kivaa.

 

[Emiilia]

Kyllä minä puutun. Meillä lapsilla on serkku, joka on iältään lasteni välistä. Nyt siis ovat 4,5 v, kohta 4v ja 3,5 v. Vanhin on poika, nuoremmat tyttöjä. Ikävä kyllä nuo välillä liittoutuvat pariksi ja tekevät kiusaa kolmannelle. Tosin kiusattava vaihtuu päivästä riippuen. Joka kerta siihen puutun! Ei tulis mieleenkään antaa lasten lällätellä ja jättää yksi ulos porukasta.

 

[Hewletin Paccardi]

Kyllä lapsille pitää opettaa mikä on reilua, vaikka ei pikkukinoihin puutukaan. Tuo ei mielestäno ole enää mikään pikkukina.

 

[Halfcafnonfatlatte]

Ja kylla myos kaytostavat pitaa opettaa, nyt annatte lapsillenne kuvan, etta tuollainen kaytos on normaalia ja hyvaksyttavaa, kun ette siihen puutu

 

[vierailija]

kyllä pitää puuttua. Vaikka lapset ovat nyt pieniä niin kasvavat koko ajan. Tässä vaiheessa on vanhempien tehtävä opettaa lapsille oikeaa ja väärää. Miksi et keskustelisi asiasta myös tyttäresi kaverin äidin kanssa. Juttu voi mennä kivuttomimmin ohi niin että kaikilla lapsilla omat vanhemmat juttelee näistä asioista. Minä ainakin tykkäisin huonoa jos lapseni lällättelisi kylillä ja minulle ei siitä puhuttaisi.

 

[Cinnamon Lee]

Puuttuisin kyllä tuollaseen käyttäytymiseen.

Ei jokaiseen erimielisyyteen tarvitse puuttua, mutta tuollaseen kohteluun kyllä. Miten lapset muuten oppivat jos luulevat että on okiein olla ilkeä kavereille?

 

[Kotilehmä]

Eskarilaisella on käynyt sellainen kaveri kylässä joka on laittanut tyttäreni huoneen oven kiinni ja kieltänyt pienempiä tulemasta huoneeseen ja olen sanonut että joko sinä lähdet kotiin tai leikit kaikkien kanssa. Eipä ole kertaakaan kotiin lähtenyt vaan aina muistaa että ai niin tässä talossa pitää leikkiä kaikkien kans :kieh:

 

[ap]

No sen verran kerron, että lapseni ei lällättele. Hän on se joka aina jää ulos porukasta jos kolmas lapsi tulee leikkeihin. Olen opettanut että kaikkien kanssa leikitään ja näin on yleensä muualla. Jos siis olemme esim. kavereilla kylässä jossa paljon lapsia. Mutta tämän samassa pihassa olevan lapsen kanssa leikit ei onnistu jos kolmas lapsi tulee.
Ja tästä syystä oma lapseni ei ymmärrä miksi ne ei leiki hänen kanssaan kun kaikkien kanssa täytyisi leikkiä.. yritäpä siinä sitten selitellä kun tämän toisen lapsen äiti on taas opettanut että ei aina tarvi kaikkien kanssa leikkiä...

 

[tylsä]

Noi on vaikeita asioita... Ainakin tytöillä tuntuu olevan niin, että lapsia pitää olla parillinen määrä, jotta leikit onnistuu. Tai sitten olla esim. kaksi tyttöä ja yksi poika. Meillä esikoinen nyt eskarilainen eli menee syksyllä kouluun ja melko yleistä on toi, että jos kolmas lapsi tulee mukaan leikkiin niin yksi pudotetaan pois. Itse en ole siihen puuttunut, välillä se on meidän tyttö joka tulee surullisena kotiin ja joku muu kerta varmasti joku toinen. Tytölle vaan olen sanonut, että kannattaa aina miettiä miltä se itsestä tuntuu, kun joutuu leikeistä pois. Mutta tavallaan olen sitä mieltä, että se on hyväkin. Eihän aikuisetkaan pääse mukaan kaikkiin 'porukoihin'. Tilanne olisi tietty eri, jos aina sama lapsi tiputettaisiin leikistä pois, näillä tenavilla se vaan osuu varmasti jokaisen kohdalle. Sellaista 'kelpaa paremman puutteessa' leikkeihin -meininkiä en myöskään suvaitse. Samoin, jos on luvannut leikkiä jonkun kanssa niin sitten myös leikkii eli silloin ei kaveria tiputeta leikeistä pois vaan leikitään joko kyseisen kaverin kanssa kahdestaan tai sitten sovussa kolmisin.

 

[Fleur de la Cour]

Mun tytöllä oli kans vauvasta saakka kaveri joka alkoi käyttäytyä tuolla tavoin kun tuli eskari-ikään. Hänen äitinsä oli sitä mieltä, että normikäytöstä. Omalleni sanoin ettei tuollaista tartte sietää. Yhteys on nyttemmin vallan katkennut, eivät ole enää kavereita.

 

[mä]

Lapseni leikkii päivittäin melkein aamusta-iltaan yhden toisen lapsen kanssa. Ovat vauvoista asti olleet yhdessä ja melkeimpä pitävät sisaruksina itseään.
Mutta auta kun tulee kolmas lapsi esim. kylään niin toinen pulahtaa porukasta pois. Tälle lällätellää, ilkeillään ja pidetään pilkkana. Tiedän, lapset on sellaisia. Mutta on niin sääli katsella omaa lasta joka istuu vedet silmissä ja katselee kun nämä kaksi muuta leikkii. Olen sopinut lapseni hyvän ystävän äidin kanssa että ei puututa heidän kinoihin, sieläpä oppivat tinkaamaan ja sopimaan. Mutta nyt tuntuu, että pitäiskö puuttua? Ja jos, niin miten? Koska heti kun tämä vieras lähtee pois, niin sitten nämä kaverukset leikkivät taas kuin ei mitään. Ja kelpaavat ns. toisilleen kun ei muita ole.

Niin, annanko asian olla ja antaa lasten lällätellä ym. omalle lapselleni vai puutunko asiaan ja jos puutun niin miten?

Tuolla tavalla ne toiset oppii että kiusata saa kun aikuisetkaan ei puutu tilanteesee. Lapset eivät opi itsestään jos niitä ei opasta ja neuvo !!!!!
Laiskan touhua sanon mä

 

[ap]

Ensikerralla kun tähän törmään, niin taidankin ottaa kaikki kolme puhutteluun. Ovat eskari/ekaluokka ikäisiä. Katsotaan onko puhumisesta yhtään apua...

 

[tylsä]

Niin, ja se vielä täytyy lisätä, että en minäkään lällättelyä tai nimittelyä siedä. Ja puutun ilkeilyyn, jos sellaista näen, samoin kehotan leikkimään kolmisin yms. Mutta en siis pihalle lähde välienselvittelijäksi, mikäli oma tyttö tulee itku silmässä kotiin ku on leikistä tiputettu, totean vaan että kannattaa miettiä sitä sitten, kun itse meinaa jonkun leikistä tiputtaa, että miltä se tuntuu. Toki jos tyttö alvariinsa itkun kanssa kotiin tulisi niin jotain saattaisin tehdäkin; ainakin pyrkisin etsimään muuta seuraa tytölle sillä en varmastikaan haluaisi tytön sellaisten kavereiden kanssa edes leikkivän, jotka jatkuvasti toisille ilkeitä ovat. Satunnaisiin tapauksiin vaan en puutu.

 

[Emiilia]

Tartu ihmeessä ajoissa tilanteeseen. Koulussa tilanne saatttapi vaan kärjistyä. Sanokaa mitä sanotte, mutta tuossa asiassa naapurin äidin kasvatuksen varpaille saa hyppiä.

 

[ap]

, jos sellaista näen, samoin kehotan leikkimään kolmisin yms. .

Niin omalleni olen opettanut samaa. Että yhdessä leikitään. Ja näin aina meneekin muitten lasten kanssa. Mutta kun tälle naapurinlapselle opetettu että kaikkien kanssa ei tarvitse leikkiä. Niin miten oikein siihen puuttua? Ja yleensäkin miten selittää se omalle lapselle miksi toisten täytyy leikkiä kaikkien kanssa ja toisten ei...

Vaikeita nämä asiat..

Olen alkanut keksimään kivaa tekemistä kun tällaista tullut eteen. Eilenkin alettiin leipomaan. Mutta lapsi kun haluaa niin olla toisten kanssa, että meni huutamaan nämä kiusaajatki leipomaan. En antanut tulla.