Hae Anna.fi-sivustolta

Pyörällä ajamisen oppiminen magiaa, help!

Viestiketju osiossa 'Kasvatus' , käynnistäjänä Äiti äimänä, 01.09.2005.

  1. Äiti äimänä Vierailija

    Hei.

    Minulla on kohta 9-vuotias iloinen poika. Hän on ketterä, vaikka pieni kokoinen, koulu sujuu loistavasti, hän on lukijatyyppiä ja hauska luottokaveri lähimmille ystävilleen.

    Koskaan hän ei ole kuitenkaan hirveästi piitannut urheilusta (toisin kuin minä), mutta rivien välistä tulee esille asenne joka on esteenä onnistumisessa ""en mä ikinä opi sitä enkä koskaan osu kuitenkaan"".

    No, ei siinä mitään, ei ole pakko harrastella liikuntaa jos ei kiinnosta sitten mutta toki perusasiat kuten polkupyörällä ajaminen, sen pitäisi jo sujua. Mutta ei!

    Se on jo tabu meillä. Se painaa mieltäni, ja olen luopunut opettamisesta jo. Hävettää olla pihalla opettamassa noin vanhaa poikaa kun naapurin 5- ja 6-vuotiaat huristelee ilman apupyöriä ohi.

    Hän on luopunut apupuöristä pienen pyörän myötä ja nyt hänellä on isompi pyörä. Antakaa hyvät ihmiset vinkkejä kuinka opettaa lapsi ajamaan pyörällä?! Mikään ei tehoa! Tarakasta pito, vauhdin antaminen.... Kahta eri metodia olen kokeillut myös, eli 1) keskitytään tasapainoon vaikka paikallaankin ollen, kunhan pysyisi pystyssä sillä pyörällä 2) vauhtia ensin ja rohkeutta, kyllä se tasapaino vauhdissa tulee :eek:/

    Rupean jo kuvittelemaan aivovauriota... Vaikka onkin fiksu ja ketterä. AInoa, että hän on herkempi kuin ikäisensä pojat, tunteellinen. Miten se tähän liittyy?

     
  2. mo Vierailija

    Meidänkin poika oppi aika myöhään ajamaan pyörällä, olisiko ollut oikeastaan 7-vuotias. Hänkään ei vain ollut kiinnostunut ja toisaalta asetti myös itselleen rimaa samoin kuin sinun poikasi. Monesta asiasta meillä käytiin vääntöä"" en osaa kuitenkaan"" mutta sitten kun jotain aloitti, osasi ja jaksoi kyllä. samaan liittyi hirveä raivo kaikesta häviämisestä, lautapelejäkään ei pelattu vuosiin, kun pelkästään se, ettei ollut laudalla koko ajan edellä aiheutti raivarin. Mutta kyllä ne kasvaa! Toleranssi kasvaa ja häviämäänkin oppii ja itseluottamus kasvaa...kehu häntä siitä mitä hän osaa, mutta opeta myös että aina ei voi voittaa. Äläkä häpeä häntä!! Kannattaisi ehkä käydä perheneuvolassa juttelemassa, miksi poika asettaa riman niin korkealle. Se helpottaa lapsenkin oloa ja itse saat työkaluja tähän. Meillä tämäkin tuli käytyä, kun yksi opettaja epäili pojalla tarkkaaavaisuushäiriötä (ei ollut).
     
  3. Evi Vierailija

    Hei! Itse painiskelen hieman samanlaisen ""ongelman"" kimpussa. Poika on tosin vasta 6v. Pienellä pyörällä kyllä polkee ilman appareita, siis niin että jalat ottaa maahan satulalta, mutta ei isommalla. Samoin ei halua luistella ja olenkin tulkinnut sen niin että poika pelkää kaatumista ja itsensä satuttamista. Hiihtäminen ja potkulautailu menee hyvin, mutta ei käytä skeittilautaa vaikka olisi suojatkin. Yleisurheilu menee, samoin pallopelit joita ollaan kokeiltu. Jotenkin koen itse paineita siihen että saisin pojan luistelemaan ennen ekaa luokkaa, no onhan tässä vielä yksi talvi aikaa....
     
  4. Kysymys Vierailija

    Miksi on pakko oppia luistelemaan? Miksi pitäisi käyttää skeittilautaa? Oma lapseni on tokalla eikä ole koskaan käyttänyt skeittilautaa (ts. ei olla sellaista hankittu eikä kavereillakaan onneksi ole).
     
  5. avustaja Vierailija

  6. Evi Vierailija

    Eka luokalla luistellaan koulun liikkatunnilla ja onhan se vähän hankalaa jos kaverit luistelee ja itse ei suostu kun olemaan kontallaan luistimet jalassa. Voi olla vaikka kiusaamisen paikka. Skeittilauta tuli ostettua kaverille kun isosiskokin sitä halusi ja löysin -70% tarjouksen. ... ,niin ja toiveissa oli että jos vaikka silllä sais vähän jotain harjoitusta tasapainosta jne...
     
  7. Evi Vierailija

    Minun poikani ei osaa vielä uida, kellukkeiden avulla tai laudalla, mutta ei muuten. Poika ei kyllä pelkää vettä, mutta taitaa se pelko jos jalat ei tapaakaan pohjaa estää sen ihan itse uimaan lähtemisen.
     
  8. E.V Vierailija

    ÄITINI ON 41 VUOTIAS JA HÄN EI OSAA AJAA PYÖRÄLLÄ. kYSE EI OLISI SIITÄ ETTEIKÖ HÄNELLÄ OLISI OLLUT PYÖRÄÄ. sILLÄ PAPPAMME OLI SILLOIN TEHTAAN JOHTAJA. HÄNEN SISKONSA JA VELJENSÄ JA MINÄ JA MUUT ÄITINI LAPSET OLEMME OPPINEET AJAMAAN PYÖRÄLLÄ MUTTA ÄITINI EI VAIN OPPINUT JA JOSSAIN VAIHEESSA LOPETTI KOKO HARJOTTELUN. sIITÄ HUOLIMATTA ON MENESTYNYT ELÄMÄSSÄ ON KORKEASTI KOULUTETTU KAHDEN LAPSEN ÄITI. eI KAIKKIEN TARVITSE OSATA SAMOJA ASIOITA....
     
  9. Anni Vierailija

    Minäkin olin lähemmäs kymmenen ennenkuin opin pyörällä ajamaan. Sain pyörän naapurista lahjoituksena eikä mulla sitä ennen ees ollut pyörää.
    Nyt kun en ole ajanut yli kymmeneen vuoteen en kertakaikkiaan uskalla yrittääkkään.

    Lapseni ovat oppineet alle kouluikäisinä paitsi dysfasia tyttö joka oppi ilman apupyöriä ajamaan 8- vuotiaana.

    Mutta jos siihen ei ole mitään kiinnostusta niin sitten ei ainakaan pakottamalla opi eikä se ole oikeinkaan.

    On tälläkin paikkakunnalla ainakin yksi tyttö joka oppi ajamaan pyörällä vasta nyt 11-vuotiaana. Kulkee koulumatkat pyörällä ennen käveli ja toiset pyöräili, myös oma poikani kulkee koulumatkat pyörällä.
     
  10. Äiti äimänä Vierailija

    Hei!

    Kiitos vastauksistanne, se rohkaisi. Poikani osaa uida – tosin sitä 10 metrin maagista rajaa ei ole saavuttanut joka kolmannella luokalla pitäisi kuulemma osata, mutta kyllä se siitä.

    Poika on suht hyvä häviämään, joku mainitsi lautapelit, me pelaamme paljon yhdessä pelejä ja häviöt menevät hyvin (tosin poika voittaa mennen tullen äitinsä ainakin muistipelissä heh).

    Olen ottanut pojan sähly-iltaani mukaan tyhjään kaukaloon riehumaan mailan ja pallon kanssa että jos kiinnostus liikuntaan vaikka sattumalta syttyisikin – ainakin olen antanut mahdollissuuksia. Pallopeleissä hän on melko surkea, motorisesti. En toki kerro sitä hänelle vaan rohkaisen (otan mukaan kun itse pelaan).

    Tuo pyörällä ajaminen... lähinnä kaipaisin vinkkejä miten opettaa, ihan käytännössä. Olen kyllä syypää siihen että hermot ei kestä tilannetta sillä se on niin hämmentävää ""kuinka voi olla mahdollista ettei opi"", mutta keskityn omaan asenteeseeni nyt oikein toden teolla ja koitan keksiä jotain lisäkikkaa... Olisiko ""lahjonta"" mitään?
     
  11. m.h. Vierailija

    Mieluummin liian pieni pyörä kuin liian iso. On helpompi opetella kun jalat ulottuvat kunnolla maahan. Tasapaino pitää löytää itse, kirjoititkohan alkuperäisessä viestissäsi, että pienellä pyörällä lapsi osasi ajaa ilman apupyöriä, tasapainossa ei siis ole vika.

    Takaisin siis pieneen pyörään ja lapsi opettelemaan vain jos itse on kiinnostunut.
     
  12. kahden äiti Vierailija

    Meillä kuopus keksi itse harjoitella ilman apupyöriä nurmikolla, kaatuessa ei niin satu kuin asfaltilla. Isosisko kannusti mukana, ja parissa tunnissa homma oli valmis. Lapsella täytyy vain olla oma innostus ja motivaatio ja päätös siitä, että nyt minä hemmetti vieköön tämän opettelen. Meillä oli pikkusisko niin turhautunut ajamaan apupyörillä isompien lapsien ja viisi vuotta vanhemman isosiskon perässä, että siis kiukulla opetteli taidon 3-vuotiaana...

    9-vuotiaalle voi jo järkisyin selittää miksi pyöräily on hyvä taito oppia, se on kivaa ja kaikki muutkin sen oppivat, miksei siis hän.

    Ja tosiaan, pyörän pitää olla niin pieni, että jalat ylettyvät maahan. Itse saa potkaistua vauhdin ja harjoiteltua tasapainoilua vielä ilman polkemista. Tsemppiä, kyllä se siitä.
     
  13. auttoi Vierailija

    Oma motivaatio taitaa olla se tärkein. Meilläkin nuorempi tyttö kieltäytyi pyörällä ajamisen opettelusta, kunnes nyt kolmannen luokan alussa opettaja kertoi, että luokka tekee ensi keväänä pyöräretken ja kun tytär oli kahden kesken opelle kertonut, ettei osaa ajaa, hän sai läksyksi opetella pyöräilemään jouluun mennessä. Niinpä hän halusi joka ilta ulos harjoittelemaan ja huristeli jo kolmannella kerralla parkkipaikan päästä päähän. Auttaisiko alkuperäisellä, jos pyytäisi opettajaa kannustamaan pyöräilyn pariin?
     
  14. Jenni1971 Vierailija

    Omien lasten kohdalla olen käyttänyt rehellisesti sanottuna lahjontaa. Isommalle lupasin jonkun hänen pitkään haluamansa lelun (oppi 4-vuotiaana ajamaan) ja pienemmälle lemmikkimarsun (oppi 5-vuotiaana). Esimerkiksi pienempi ei millään halunnut opetella, vaikka tiedän, että fyysisten taitojen vuoksi hän olisi pystynyt jo 4-vuotiaana ko. taidon oppimaan. Marsu oli kuitenkin sellainen virike, että hän harjoitteli joka päivä ja viikon kuluttua hän osasi jo itse lähteä liikkeelle ja polkea ilman aikuisen vahtimista.

    Meillä molemmat on opetettu ajamaan hyvin loivassa alamäessä. Aluksi voi kokeilla sitä, että lapsi on pyörän päällä ja sitten vain lähtee polkemaan aikuisen pitäessä pyörää pystyssä. Mielestäni 9-vuotias on kuitenkin jo niin painava, että ainakaan itse en pystyisi takaamaan, että saan pidettyä pyörän pystyssä, jos hän lähtee kaatumaan.

    Omien lasten kohdalla heillä oli harjoitellessa huonot vaatteet, joten ei haitannut vaikka kaatuivat. Lisäksi tietysti kypärä ja myös rullaluisteluun tarkoitetut kyynär- ja polvisuojat sekä nahkahanskat.

    Itse asiassa kun alamäessä panee polkimet kohdalleen ja lapsi vain kerran painaa jalan alas, hän saa vauhdin ja sitten vain laskettelee mäkeä alas. Tärkeintä silloin on tasapainon löytäminen, ettei liikaa ohjaa käsillä isoilla liikkeillä. Kun sen osaa, sitten vain kyse on enää liikkeelle lähdön vaikeudesta.

    Ei kannata harjoitella liian pitkiä aikoja kerralla. Esim. joka ilta 10 min voisi olla hyvä.

    Urheilu ja liikunta vahvistaa itsetuntoa. Senkin vuoksi olisi hyvä kannustaa, koska liikunnassa pärjääminen auttaa murrosiän yli tosi hyvin (tiedän kokemuksesta).

    Voit myös muistuttaa, miten hän on oppinut lukemaan ja aikoinaan kävelemään jne, jotka myös ovat vaatineet työtä. Jokaiselle ihmiselle jokin asia on vaikeaa, kenellekään ei ole kaikki asiat helppoja. Voit vaikka itse sanoa jonkun asian, minkä oppiminen on ollut sinulle vaikeaa.
     
  15. m.h Vierailija

    Anteeksi, Jenni mutta miksi sinulle on ollut niin tärkeää, että lapsesi oppivat ajamaan polkupyörällä 4-vuotiaana, että on lahjoa pitänyt? Näinkö lahjot myös lapsesi harrastamaan?

    Tosiasia on se, että suurin osa harrastajista lopettaa juuri murrosiässä.
     
  16. carrie Vierailija

    Hei!

    Itse olen 22-vuotias nuori nainen ja en vieläkään osaa ajaa pyörällä. Olen sitä kokeillut ala-asteella ja ilman apupyöriäkin ajaminen sujui,kunnes minut yllättäen (ei vanhempani,vaan hieman vanhempi kaverini) laittoi menemään mäkeä alas. En osannut kunnolla jarruttaa,joten menin täysiä mäkeä alas ja lopussa tietenkin kaatusin. Kaatusin niin pahasti,että taju lähti (kypärä oli luojankiitos päässä). Selvisin tästä,mutta selkeästi tämä on jättänyt minulle sen suuren kammon pyöräilyyn ja siksi en sitä ole enää opetellut.

    Huomasin teksteissäsi,että annat lapselle valinnanvaraa ja on myös hyvä,että viet häntä näkemään liikuntaa ja urheilua. Pakottamalla ei mikään luonnistu ja se jopa pahentaa asennetta muihinkin liikuntalajeihin.
    Kannattaa rohkaista lasta ja olla tukena ja vähän väliä vihjaista pyöräilemisestä tai vaikka yhteisestä kevätretkestä pyörillä. Ja jos haluat,että lapsesi alkaa harrastaa liikuntaa niin tee leikinmuodossa erilaisia liikuntasuorituksia niin innostus saattaa alkaa! Ei kaiken tarvitse olla suorittamista ja väkinäistä..
     
  17. Help Vierailija

    Moi.
    On olemassa keino kehittää pyörällä ajamisen taitoa sellaisella pyörällä kun strider bike.
    Meillä pidetään lasten hoitoa ja kokeiltiin lapsilla sitä ja kehittää huimasti lasten kordinaatiota/tasapainoa.
    On huikeaa huomata miten pian lapsi hoksaa pyörän ja kun se on niin kevyt,sekä satulan saa todella alas pystyi pyörän selkään kipuamaan hiukan yli 1 vuotiaskin..
    Näkyy olevan jo suomessakin pyöriä,vaikka ovatkin jo iso juttu amerikan mantereella..
    Kannattaa tutustua tuotteeseen,koska eivät ole hinnalla pilattuja(taisi olla jotai 100€)
    Www.stridersuomi.fi
     
  18. Kyllä se siitä Vierailija

    En tiedä, onko vastaukseni nyt kovinkaan hyödyllinen juuri tähän ketjuun, mutta joo.. Hyviä vinkkejä tuossa edellä tuli perheneuvollaan liittyen ja siihen, että älä nyt missään nimessä häpeä lastasi vaikka olisi 15 vuotiaan opettelemassa pyöräilyä.

    Opetuksen puolesta voin sanoa, että yleisesti paras tapa sen oppimiseen on nimenomaan tasapainoilun kautta. 9-vuotiaalle potkupyörä alkaa olla jo vähän turhan pieni, mutta samalla tyylillä voi opetella myös oikean pyörän kanssa = eli ei kosketa polkimiin lainkaan vaan harjoitellaan se tekniikka ihan olemattomalla vauhdilla ja jaloilla auttaen.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti