Alkuperäinen kirjoittaja Emppuliira:
Sinun anteeksiantosi ei ainakaan paranna huumeriippuvuuden kanssa taistelevan toipumista. Ei narkki parane niillä "uusilla mahdollisuuksilla". Joskus harvoin toipuminen käynnistyy kun on käyty tarpeeksi pohjalla, menetetty niin paljon että ongelmainen herää siihen omaan tilanteeseensa. Aina ei silloinkaan.
Minun mielipiteeni on se että huumeogelmainen on niin sairas että valitsee aina ensin huumeet. Sillä ei ole enää luottamuksen, tärkeysjärjestyksen tai rakkauden kanssa mitään tekemistä. Huumeet vie voiton niin kauan että halu parantumiseen löytyy omasta itsestä.
Hän lopetti juuri ennen kuin aloimme seurustella, omasta halustaan. olin silloin tukena päätökselle ja hänen päätöksensä piti. Siitä on nyt vuosi.
Syytän itseäni toisaalta tapahtuneesta, sillä kerran sanoin että jos hän haluaa joskus kokeilla pitkästä aikaa, niin teen se hänen kanssaan. ja niin teimme. hän oli siis puhunut asiasta aikaisemmin että haluaisi ehkä joskus...
valitettavaa vain on että se ei jäänyt siihen yhteen kertaan, vaikka asiasta niin sovimmekin...
Olen sanonut että valitsee minut tai huumeet. Ja hän on nyt sanonut että haluaa olla minun kanssa. Enkä sitä epäile...
Pelkään vaan niin kovin sitä että tulee se päivä jolloin hän ei taaskaan kaljoissa pysty kontrolloimaan itseään ja tekee huonon päätöksen...
Olen niin kovin katkera tapahtuneista, haluaisin päästä yli, mutta en osaa... Ja toisaalta ehkäpä en haluakkaan.. sillä tiedän kuinka häneen sattuu nähdä minut huono vointisena ja kidutan häntä sillä.
Hyviä hetkiä on enemmän kuin huonoja. Toivon että aika parantaa haavat. Tämä on vaan niin rankkaa kun kärsin muutenkin mielenterveys ongelmista...
