Y
"yksin"
Vieras
M
"mei"
Vieras
[QUOTE="yksin";30669437]No ei suoraan mutta käskivät miettiä kaks kertaa puhunko asioistani jne..[/QUOTE]
No et ole kyllä ammattilaisella käynnyt sitten. Nyt hopi hopi oikean ammattilaisen luokse. Kirjoittelustasi tulee rivien välistä läpi että olet ehkä tavallaan "tykästynyt" kurjuuteesi. Älä huoli, se on ihan normaalia, meistä suurin osa on samanlaisia. Jos elämästä poistettaisiin OIKEASTI se valittamisen aihe, olisiko sitten mitään?
Mä uskallan puhua kun todellakin tiedän mistä puhun. Olen kärsinyt masennuksesta, aalloittain, koko aikuisikäni. Yksinäisyydestä koko elämäni. Ainoana lapsena vielä kotona asuessakin tunsin yksinäisyyttä toisinaan. Minulla ei myöskään ole ollut koskaan paljoa ystäviä, ja yksinäisyys on tutuksi tullut tunne. 5 vuotta sitten päätin ottaa elämästäni kopin. Koska kukaan muu ei sitä puolestani tee. Ja varsinkin kun tajusin että olin aina syyttänyt muita pahasta olostani ja yksinäisyydestä - ja näin tehnyt itsestäni uhrin. Uhrin jonka elämällä ei ole mitään virkaa.
Pääsin ammattiauttajalla, joka todellakaan ei sanonut että en saisi puhua. Olen puhunut ja puhunut ja puhunut. Kohta sen viisi vuotta, kerran kaksi viikossa psykoterapeutille (ok, mulla taustalla vähän muitakin traumoja mutta en nyt tässä niitä käy märehtiin koska ovat mennyttä). Tutustuin myös kirjallisuuden kautta mm. Eckhart Tollen tuotantoon. Pikku hiljaa olen tajunnut että vain ja ainoastaan minä voin päättää miten haluan elämäni elää. Ja hyväksyä siihen liittyviä tuntemuksia kuten yksinäisyys tai sitten myös ne positiiviset tunteet. Itsetutkiskelun kautta olen saannnut uskomattoman määrän energiaa, positiivista energiaa. Ja tajunnut kuinka onnekas oikeastaan olenkaan. Ilman masennusta ja yksinäisyyttä minulla ei olisi sitä sisäitä voimaa joka minulla nyt on.
ei minulla edelleenkään ole sen enempää ystäviä,en koe edes tarvitsevani. Koska he eivät ole taho joka paikkaa minussa pahaa oloa. He ovat rikkaus, mutta voin hyvin ilmankin heitä. En roiku enää kenessäkään. Onneni ei ole muista kiinni. Elän tässä hetkessä, koska mitään muuta hetkeä meilleä ei ole. En voi elää menneessä. Enkä tulevassa. Vain tässä hetkessä.
No et ole kyllä ammattilaisella käynnyt sitten. Nyt hopi hopi oikean ammattilaisen luokse. Kirjoittelustasi tulee rivien välistä läpi että olet ehkä tavallaan "tykästynyt" kurjuuteesi. Älä huoli, se on ihan normaalia, meistä suurin osa on samanlaisia. Jos elämästä poistettaisiin OIKEASTI se valittamisen aihe, olisiko sitten mitään?
Mä uskallan puhua kun todellakin tiedän mistä puhun. Olen kärsinyt masennuksesta, aalloittain, koko aikuisikäni. Yksinäisyydestä koko elämäni. Ainoana lapsena vielä kotona asuessakin tunsin yksinäisyyttä toisinaan. Minulla ei myöskään ole ollut koskaan paljoa ystäviä, ja yksinäisyys on tutuksi tullut tunne. 5 vuotta sitten päätin ottaa elämästäni kopin. Koska kukaan muu ei sitä puolestani tee. Ja varsinkin kun tajusin että olin aina syyttänyt muita pahasta olostani ja yksinäisyydestä - ja näin tehnyt itsestäni uhrin. Uhrin jonka elämällä ei ole mitään virkaa.
Pääsin ammattiauttajalla, joka todellakaan ei sanonut että en saisi puhua. Olen puhunut ja puhunut ja puhunut. Kohta sen viisi vuotta, kerran kaksi viikossa psykoterapeutille (ok, mulla taustalla vähän muitakin traumoja mutta en nyt tässä niitä käy märehtiin koska ovat mennyttä). Tutustuin myös kirjallisuuden kautta mm. Eckhart Tollen tuotantoon. Pikku hiljaa olen tajunnut että vain ja ainoastaan minä voin päättää miten haluan elämäni elää. Ja hyväksyä siihen liittyviä tuntemuksia kuten yksinäisyys tai sitten myös ne positiiviset tunteet. Itsetutkiskelun kautta olen saannnut uskomattoman määrän energiaa, positiivista energiaa. Ja tajunnut kuinka onnekas oikeastaan olenkaan. Ilman masennusta ja yksinäisyyttä minulla ei olisi sitä sisäitä voimaa joka minulla nyt on.
ei minulla edelleenkään ole sen enempää ystäviä,en koe edes tarvitsevani. Koska he eivät ole taho joka paikkaa minussa pahaa oloa. He ovat rikkaus, mutta voin hyvin ilmankin heitä. En roiku enää kenessäkään. Onneni ei ole muista kiinni. Elän tässä hetkessä, koska mitään muuta hetkeä meilleä ei ole. En voi elää menneessä. Enkä tulevassa. Vain tässä hetkessä.
V
vieras 123
Vieras
kohottamaan itsetuntoa. Ajatukset muuttuu ihan itsestään, kun pakotat itsesi ulos vaikka kävelemään pienen lenkin. Itsekin koen välillä yksinäisyyttä vaikka lapsia on ympärillä ja mieskin löytyy. Muistan tän saman ajatuksen jo kouluajoilta, kun toisilla tuntui olevan hauskaa ja itse en vain jostain syystä kuulunut joukkoon. Nyt olen vain hyväksynyt tilanteen ja välillä menee huonosti ja joskus vähän paremmin.
Y
"yksin"
Vieras
mei kirjoitti hienosti, täysin samaa mieltä!!
Lisäksi suosittelisin yksinäistä miettimään miksi kokee että vain auttaa aina muita saamatta mitään takaisin. Jotenkin olet tullut oppineeksi näkemään elämäsi tuollaisesta perspektiivistä mutta voit oppia laajentamaan sitä! Ajattelemaan vaikka tällaisia juttuja:
-olen arvokas omana itsenäni ja ansaitsen ympärilleni hyviä tyyppejä enkä enää hakeudu sellaisten joukkoon joilta en saa mitäån takaisin
-pyydän kun haluan jotain muilta ihmisiltä, saan tarvita heitä ja saada heiltä
-voin itse valita minkälaisella asenteella käytän aikani
-voin päättää laittaa elämääni sisältöä, elää enkä vain meinata
Lisäksi suosittelisin yksinäistä miettimään miksi kokee että vain auttaa aina muita saamatta mitään takaisin. Jotenkin olet tullut oppineeksi näkemään elämäsi tuollaisesta perspektiivistä mutta voit oppia laajentamaan sitä! Ajattelemaan vaikka tällaisia juttuja:
-olen arvokas omana itsenäni ja ansaitsen ympärilleni hyviä tyyppejä enkä enää hakeudu sellaisten joukkoon joilta en saa mitäån takaisin
-pyydän kun haluan jotain muilta ihmisiltä, saan tarvita heitä ja saada heiltä
-voin itse valita minkälaisella asenteella käytän aikani
-voin päättää laittaa elämääni sisältöä, elää enkä vain meinata
