S
suru
Vieras
Tiedän, kuulostaa hölmöltä, mutta en vaan enää yksinkertaisesti jaksa ja pakko päästä avautumaan! Ystäväni, 4 tytön äiti on jo pitkään "tehnyt" poikavauvaa, tarkemmin sanottuna joka lapsesta on poikaa ollut tekemässä ja nyt taas pitkä yritys takana. Mistään muusta hän ei puhu kun tulevasta poikavauvasta. Pahalta tämä tuntuu minusta siksi, koska omaa pientä tyttövauvaani en saanut pitää
kuoli vajaa vuosi sitten ja tämä ystävän kiittämättömyys omista terveistä tyttäristä tuntuu joskus niin pahalta että tullessani kotiin ystävältäni saatan purskahtaa itkuun.
Toki ystävä oli surullinen ja osaa ottava lapseni kuoltua, mutta ensimmäisellä tapaamisellamme tyttöni menetyksen jälkeen puhuimme tai siis hän puhui yllättäen poikavauvan tekemisesta omia tyttöjään vähätellen. Häne pettymyksensä on niin ilmeinen että pelkään että tytötkin sen vaistoaa, koska esim kaupungilla hän kadehtii poikalasten vanhempia ja ihailee jokaista vastaantulevaa pikkupoikaa rattaissa, usein tyttöjensä nähden.
Hän todellakin myöntää pettymyksensä, koska olisi kuulemma vain halunnut kaksi lasta, mutta nyt "joutui tekemään noin monta, eikä tahdo niidenkään kanssa jaksaa. Etäisyyden ottaminen ystävään on ollut mulle ainoa vaihtoehto, ihan jo sen takia ettei kunnioita mun suruaikaa ja suurta menetystä mitenkään.
Kiitos kun sain kertoa. Ei vittuilua
Toki ystävä oli surullinen ja osaa ottava lapseni kuoltua, mutta ensimmäisellä tapaamisellamme tyttöni menetyksen jälkeen puhuimme tai siis hän puhui yllättäen poikavauvan tekemisesta omia tyttöjään vähätellen. Häne pettymyksensä on niin ilmeinen että pelkään että tytötkin sen vaistoaa, koska esim kaupungilla hän kadehtii poikalasten vanhempia ja ihailee jokaista vastaantulevaa pikkupoikaa rattaissa, usein tyttöjensä nähden.
Hän todellakin myöntää pettymyksensä, koska olisi kuulemma vain halunnut kaksi lasta, mutta nyt "joutui tekemään noin monta, eikä tahdo niidenkään kanssa jaksaa. Etäisyyden ottaminen ystävään on ollut mulle ainoa vaihtoehto, ihan jo sen takia ettei kunnioita mun suruaikaa ja suurta menetystä mitenkään.
Kiitos kun sain kertoa. Ei vittuilua