Raivostuttaa

Ehkä nämä raskaushormonit tekee temppujaan, mutta mua ärsyttää, oikeastaan raivostuttaa ihan suunnattomasti mieheni sukulaiset.

Mieheni on perheen nuorimmainen, ikäeroa kahteen sisarukseen on yli 15 vuotta ja tästä johtuen mieheni vanhemmat ovat tulleet mummuksi ja papaksi yli kymmenen vuotta sitten. Lastenlapsia heillä on 4.

Heti siitä alkaen kun kerrottiin vauvauutiset on suhtautuminen on ollut nuivaa. Ikään kuin tuo sama olisi jo koettu niin monta kertaa, että enään ei tunnu missään.

Ei kyselyja kuinka raskaus on edennyt, ei yhtään mitään. Ihan kun en edes olisi raskaana. Ainut mitä anoppi tokasi oli yhtenä päivänä, että ""onko tullut liikaa painoa"" LIIKAA, mikä helv... kysymys tuo nyt on?

En minä mitään paijaamista odota, enkä muuta, mutta olisi mukava edes jollain tavalla saada tuntea itsensä tervetulleeksi perheeseen...

Yritä siinä sitten esitellä ultrakuvia tms. kun apen pitää saada nakata kuvien päälle uus sanomalehti ja näyttää ilmoitus halvasta autosta...

Argh, onneksi mieheni on ihana ja ymmärtää

 

Heh! Kuulostaa ihan kuin meillä mieheni isän luona!
Hän ei ole kertaakaan kommentoinut mitenkään kolmatta raskauttani. Avovaimo on kerran kysellyt kuulumisia. Rv nyt 28.
Ekaa lasta kun odotimme jaksoivat olla hieman kiinnostuneita, häntä jaksavat suosia nykyään muutenkin. Kun kuopusta odotin, ei paljoo vastakaikua saatu ja nyt vielä vähemmän! Poikaa olen kuullut mieheni kautta heidän toivovan! Itse toivon enemmän tyttöä, sillä pelkään että tyttäremme jäävät muuten kokonaan pojan varjoon, varsinkin nuorin tyttäremme! Ihan kuin häntä ei olisi ollenkaan! Esikoiselle on vaari avannut oman tilin, mutta kuopukselle ei! Esikoiselle on ostivat vaunut, ostivat hänelle omat ruokailutarvikket heille kun tulemme kylään, kuopukselle ei mitään, lopulta kerran jouduin pyytämään erikseen jospa toinen tyttäremme saisi omat ruokailuvälineet! Esikoisen nimpparit oli viikko sitten ja heti aamulla soittivat ja onnittelivat. Viikkoa aikaisemmin oli kuopuksen nimpparit. kukaan ei muistanut häntä!!! Rupesin itkemään kun tuli niin paha mieli! En halua enää edes mennä heille kylään kun joka kerta toistuu samat kuviot!

Heille Ensimmäinen lapsenlapsi on siis kaikin puolin merkittävä...muilla ei sitten enää ole kai mitään merkitystä...!

Onneksi sentään oman sukuni puolelta kohtelevat tyttäriämme samanveroisesti!

En osaa oikeen neuvoa sinua kun omakin tilanne on hieman huono tällä saralla!

 

Mun vanhemmat saa kolmannen lapsenlapsen (mun ensimmäinen) ja ovat molemmat innoissaan. Myös anoppi on innoissaan. Mutta appiukko ei
Käytiin 3D/4D ultrassa ja tyttöhän varmistui. Appiukko pahoitteli tytöstä, kun vain pojat kelpaavat (hänellähän on kaksi poikaa). Ei sitten juurikaan sen jälkeen ole raskautta huomioinut.
Alussa oli siis innoissaan, mutta tulokkaan varmistuttua tytöksi into loppui siihen Onhan se aika paska fiilis siellä käydä, kun ainoat kommentit ovat tyyliin ""oletpas sä turvonnut""
Joo, kuka nyt enää näillä viikoilla ihan hoikka olisi...
On tämä appiukko sitten miehen pikkuveljenkin saanut uskomaan, että vain pojista on mihinkään... Ja tämä pikkuveli meille sitten pahoitteli tyttöä... Toivottavasti hänellä käy aikanaan paremmin!!!
Eipä tee juuri mieli siellä käydä!!!
Minä ja mies ollaan molemmat innoissaan tulevasta prinsessasta!!

Pahvi rv 30+5