Rajat hukassa lapsen kanssa...

[valdemaria]

Uskaliaan alotuksen teen, mutta kaipaan ajatuksia ja ideoita.
Kolmevuotiaani ei noteeraa mun komentoja. Jos vaikka sanon, että hampaat pestään, alkaa välillä pesu ja liian usein temppuaminen. Karkuun juoksevaa lasta en ala jahtaamaan, mutta mitä mun pitäisi tehdä?

Isäänsä lapsi uskoo paremin, mutta en osaa sanoa mitä hän tekee toisin. Miten saan auktoriteettiä sen verran, että lapsi uskoisi minua? Olkoon esimerkkinä se hampaiden pesu. Toisinaan sujuu hyvin. Välillä tehdään siitä leikki, jossa harjataan yläkerta, eteinen jne. Mutta mielestäni hampaat pestään ja sillä selvä. Sama tilanne on muissakin asioissa, joissa kiellän tai komennan. Menee kuuroille korville. Jäähyä en haluaisi jatkuvasti käyttää ja lahjontakaan ei ole pitkän linjan ratkaisu.

Toivon, etten saa pään aukomista ja ennen kuin kysytte, lapsi on nyt isänsä kanssa käymässä mummolassa.
Jos jollakin olisi suosittaa aiheeseen liittyvää kirjaa, lukisin mielelläni.

 

[herree]

kannattaa miettiä tarkoin mitkä on ne asiat jotka ovat ehdottomia toteltavia ...ja mitkä sitten niitä joissa on varaa toimia toisinkin. Sitte näiden ehdottomien kohdalla kuten hammaspesu nyt on tehtävä halusi tai ei. Niin niissä ollaan sitten säännönmukaisesti tiukkana. Ja ei saa jankuttaa tyyliin sanoa 10 kertaa peräkkäin että tule nyt tänne että pestään hampaat. Vaan se vaadittava asia toistetaan korkeintaa kerran ja sen jälkeen varmistetaan että asia tapahtuu. eli vaikka sitten talutetaan se lapsi sinne hampaiden pesulle. Jos käsket jotain mutta sitten annatkin periksi lapsen oikutellessa niin siitähän lapsi vaan oppii että käskyjä ei tarvitse noudattaa. samoin jos rupeat jankuttamaan niin tietenkään ensimmäistä käskyäsi ei sitten koskaan noudateta.

hyvä kirja olis anna mun olla lapsi, kirjoittanut saara kinnunen. Tervettä näkökulmaa kasvatukseen lasta ymmärtäen.

 

["kolmen äippä"]

Kyllä mä vaan juoksisin sen lapsen kiinni ja harjaisin ne hampaat.Ja jos temppuilee niin itse temppuilemiseen en kiinnittäisi mitään huomioo ellei olisi aivan pakko ja harjaisin hampaat vaikka väkisin.
Ja muisssakin asioissa katsoisin että homma tulee hoidetuksi esim.jos hyppii sohvalla ja se on kiellettyä ekan kerran komentaisin napakasti että "sohvalla ei hypitä" jos ei tehoa toistaisin käskyn ja kertoisin että jos ei itse tule alas sieltä tulen hakemaan ja jos ei lopeta niin mene vaan kylmän viileästi ottamaan se lapsi pois sieltä sohvalta.
sun pitää vaan pitää huoli että katsot että lapsi tekee tai on tekemättä sen mitä on sanottu,koska jos et katso että sua totellaan niin lapsi huomaa että jos oon tekemättä ja uskomatta niin siitä ei seuraa mitään, miksi siis totella?Eihän se näin järkevästi sitä tietenkään mieti mutta näinhän se ajatus menee.Zemppiä!

 

[tututuut]

Muutaman kerran "tahtojen taistelu" ajan kanssa läpi. ts. kaikki hommat pysähtyy ennenku hampaat on pesty. Eli siis jäähyksikin tota vois kutsua. Mutta ei minkäänlaista lahjontaa tai uhkailua,lapsi saa ite päättää pestäänkö ja millon pestään,mahdollisimman "ihan sama mulle " asenteella itse. Mutta mitään ei tehdä enneku on pesty (ei siis saa leikkiä vaan tms.). kannattaa tehdä sillon kun on valmis odottamaan vaikka koko yön jos ei homma muuten suju (ja valmis vastaanottamaan raivarit tms mitä nyt seuraakaan....Ei lapsi montaa kertaa kyseinalasta sun auktoriteettiä kunhan et itse lähde epäröimään. Mutta joitakin iltoja tähän joutuu uhraamaan ennenkuin alkaa sujua. Tyhmähän lapsi olisi jos heti kerrasta alkaisi kunnioittaa.... Itse lähtisin tolla linjalla liikkeelle. Meillä aina muutamat taistelut joutuu käymään jonkun uuden tai epämiellyttävän asian rutinoitumisen eteen. ja tietty välillä aina tulee "taantumisia". Mutta ennenkaikkea EI TYHJIÄ UHKAUKSIA EIKÄ LUPAUKSIA! Niillä menetät varmasti uskottavuutesi lapsen silmissä! Mutta kannattaakin todella säästeliäästi käyttää noita keinoja,koska toteuttaminen on aina haastavaa ja helpolla jää puolitiehen. Ja mitä merkitystä on uhkauksilla jos ne niin monesti jäävät toteuttamatta....

 

["äippä"]

Pidä itsesi jämäkkänä kyllä se helpottaa jossain vaiheessa.
Hyväksi kirjaksi suosittelen : Sinkkosen, Lapsen kanssa hyvinä ja pahoina päivinä. Paljon ihan arjen asioita ja saa itsekkin uusia näkökulmia.

 

["vieras"]

Joillekin toimii, että sanoo että lasken viiteen ja silloin pitää olla pesemässä hampaita. Jos ei ole silloin paikalla, niin sitten haetaan paikalle ja hampaat pestään.

 

[Pesky Pixie]

No en mäkään siis lapsen perässä juoksisin, vaan ottaisin kiinni ja pesisin ne hampaat. . Mutta siis pitää vaan mielestäni olla johdonmukainen, kun sanot, että nyt pestään ne hampaat niin sitten pestään.

Mä olen kyllä joskus uhkaillutkin, sanonut lähinnä että kaikki herkkujen syöminen loppuu siihen paikkaansa jos hampaita ei pestä. Ei mehuja, limsaa, jäätelöä, keksejä, karkkeja, suklaata, kaakaota.. tms. Ja olisin kyllä valmis sen uhkauksen toteuttamaankin.

 

[valdemaria]

Kiitos. Nuo on periaatteena selviä, mutta niistä mun on vaan pidettävä jämäkämmin kiinni. :|
Odotan jo iltaa ja hampaan pesua.

 

[valdemaria]

Eilen meni liiankin helposti. Lapsi oli sillä tuleella että ok, pestään. Mietin valmiiksi, että mitä teen jos alkaisi temppuilu. Nyt älytin lasta "otetaan kisa kumpi on ennen kylppärissä hampaita pesemässä" eikä muuta tarvinut.
En kuvittele, että aina menee näin ja noi kirjat pitää etsiä käsiin. Ei mun auktoriteetti kunnossa ole ja siinä on parannettavaa.