Rajat ja säännöt -tai niiden puute

[Mielipiteitä??]

Millaisia sääntöjä ja rajoja asetatte noin alle 10v lapsille?
Mieheni mielestä lapsi "osaa, saa ja oppii asettamaan rajat ja säännöt itselleen". Ja saa vapauden tehdä mitä haluaa, niin kauan kunhan 'oppii kunnioittamaan muita ja ei satuta tai loukkaa muita'.

Miehen lapsi muutti meille ja esim tässä parin kuukauden aikana en ole miehen kuullut kertaakaan sanovan mihinkään Ei, kieltävän jotain tai käskevän jotain (Jos nyt ei lasketa esim. että nyt saunaan tai syömään).

Lapsen päivät kuluu niin että pelataan tietokoneella (sota ja taistelupelejä, myös k-18), noin 8-12 tuntia.
Jos pyydät tekemään jotain muuta -silloin otetaan puhelin ja pelataan sillä tai katsellaan videoita.
Ulos -puhelin mukaan ja pelataan ulkona.

Nukkumaanmenoon ei puututa, lapsi saa pelata tai katsoa telkkaria niin kauan kuin itse haluaa. Myös kaikki ohjelmat on sallittuja, kauhu, jännitys, sota, zombi yms -koska niistä on kyllä kerrottu että ovat vain ohjelmaa, eivät totta.
"Kiellettyä" miehen mielestä taitaa olla erotiikka, jota kuulema lapsi ei edes katselisi, jos sellaista sattuisi yömyöhään telkkarista tulemaan.

Syöminen ja herkut. Kotiruuan syöminen on kyllä parempaan päin, mutta esim herkkuja saa penkoa syödä kaapeista niinkuin itse haluaa. Aamu/ilta/välipalat on sitä mitä lapsi haluaa ja aika pitkälti aina samaa.

Lapsi on jäänyt myös kiinni rahan varastelusta meiltä -siskopuolensa possusta.
Miehen ratkaisu ja ehdotus tähän olisi Viikkoraha ja sopiva summa 20€.
Että lapsi saisi ostella leluja mitä itse haluaa -niin ei tarvitse varastella.
Miehen piti keskustella asia läpi, mutta ei nähtävästi meinaa asiasta edes mainita lapselle, esitetään että ei tiedetä.

Muitakin lapsia paketissa on, ja heille esim näiden asioiden suhteen on rajoja.
Miehen kanta tähän asiaan oli että "En minä ole yleensä muiltakaan lapsilta kieltänyt tai käskenyt, sinä sen aina teet"

 

[viisikymppinen isoäiti]

no sä laitat lapselle samat rajat ja säännöt kuin muillekin lapsille. ei yhdellä voi olla samassa perheessä asiat erilailla kuin toisilla. siitä tulee vain eripuraa

 

[-Aloittaja.]

Ja lapsi siis itsestään menee nukkumaan noin 23-02 välillä.

 

[vierailija]

Tuolle lapsellehan on kasattu valtava vastuu asioista, joita hän ei voi vielä itse hallita. Hänhän on henkisesti laiminlyöty. Hän tarvitsee ohjausta itsesäätelyyn ja parempaa kontaktia aikuisiin. Mies kuulostaa välinpitämättömältä. Tuossa kaikkein ikävintä on, että tuollaisille lapsille kasvaa helposti huono itsetunto. Lapsi aistii että aikuiset ovat häneen koko ajan tyytymättömiä ja että hän tekee kaiken väärin. Mutta kukaan ei sitten anna mitään konkreettista ohjausta mitä kautta vuorovaikutus kehittyisi niin, että lapsi ja aikuiset kokevat ymmärtävänsä toisiaan ja lapsi voi nähdä itsensä myönteisessä valossa, ei riesana.

 

[Aloittaja.]

Lapsella ei oo ollu viime vuodet kovin hyviä.
Niin mies haluaa että hänellä on täällä "hyvä olla ja ennenkaikkea kivaa".

 

[vierailija]

Mun miehelle lasten komentaminen on aina ollut mahdotonta. Jotenkin tuntuu, että mies itse on pikkulapsi, joka valittaa, kun lapset eivät tee sitä tai tätä. Mistä ne lapset tietäisivät tehdä, kun mies ei sano, että tehkää vaan valittaa asiasta minulle.

Lasten nukkumaanmenon suhteen mies oli myös ongelmallinen. Minä pidin lapsilla arkena tiukat nukkumaanmenoajat, mutta miehellä niitä ei ollut lainkaan. Jos olin poissa, niin mies oli se, joka nukkui ensin ja lapset menivät nukkumaan omia aikojaan sitten kun menivät.

Mun neuvoni on, että pyri järjestämään asiat toimiviksi ilman miestä, jos mies ei suosiolla lähde mukaan. Asiat on pakko tehdä niin, että itse jaksat pyörittää arkea. Jos alat toimimaan miehen esittämällä tavalla, niin ennen pitkään kaikki on sekaisin ja sitten se vasta raskasta onkin ettekä tule selviämään siitä sotkusta omin avuin.

 

[vierailija]

Lapsella ei oo ollu viime vuodet kovin hyviä.
Niin mies haluaa että hänellä on täällä "hyvä olla ja ennenkaikkea kivaa".

Mitä rankempaa lapsella on, sitä tärkeämpää on, ettei vanhempi yritä hyvitellä sitä lapselle luistamalla rajoista ja huolenpidosta. Tuosta lapsesta ei pidetä huolta kirjoituksen mukaan. Hänellä ei näytä olevan harrastuksia, hän ei näytä saavan vanhempien huomiota, hänen kaverisuhteitaan ei ilmeisesti tueta eikä riittävästä unesta, hyvästä päivärytmistä ja kunnollisesta ravitsemuksesta pidetä huolta. Tämä kaikki vahingoittaa lasta, eikä auta häntä. Jos lapsella on takana rankkoja kokemuksia, niin ne käydään läpi niin, että aikuinen mallintaa niitä, auttaa lasta käsittelemään tunteitaan ja antaa toivoa, jonkinlaisen kiintopisteen tulevaisuudesta, johon yhdessä pyritään. Ei niin, että annetaan lapsen vetäytyä sinne yksinäiseen, omaan pelimaailmaansa masentuman ja kokemaan ettei kukaan välitä.

Jos mies jatkaa tuolla lailla, niin lapsella on enemmän edessä niitä rankkoja vuosia kuin takana. Jos kaverisuhteet ja koulunkäynti kärsii, lapsi on väsynyt ja ärtynyt koko ajna, niin miten tarkalleen ottaen mies kuvittelee, että lapsi voi hyvin ja missä vaiheessa? Edessä on ihan pian murrosikä joka ei ainakaan paranna tilannetta.