Hae Anna.fi-sivustolta

Rajatilapersoona

Viestiketju osiossa '50+' , käynnistäjänä miten auttaa?, 05.01.2006.

  1. Sivustakatsoja Vierailija

    "Sain diagnoosin koska typerä tautiluokitus katsoo hassuja asioita epänormaaleiksi, kuten sen, että koen puun olevan enemmän kuin pelkkä runko ja lehdet. Koska liikutun helposti muille tapahtuvista asioista. Koska omaan "llian ison" mielikuvituksen jne. Mielikuvitukseni puran paperille, en ihmisiin, ja minun "yliampuvia" tuotoksiani on kehuttu ja kysytty miksen ota kustantajaan yhteyttä ja otankin vielä. Näen maailman syvällisemmin kuin olen havainnut muiden näkevän. Se ei ole sairaus muuta kuin tässä kieroutuneessa maailmassa. Minulla on "kaksi maailmaa", okei, mutta se ei vahingoita ketään. Halaan puita, juttelen metsänhengelle jne. mutta ketä se haittaa?"

    Ei noista mikään ole rajatilaan viittaavaa. Eikä ketään haittaa kaunis sisäinen maailma. Se on vaan kaunista. Tautiluokitus ei ohjaa lääkäriä diagnosoimaan rajatilaksi jos potilas on mielikuvituksellinen, niin kauan kun realiteetti säilyy -kyse on terveestä mielenliikkestä ja yksilöllisyydestä. Niin kauan kuin teet hyvää itsellesi, ja teet hyvää myös muille -olet terve. Mutta jos elät kärsien ja levität kärsimystä, voidaan puhua sairaudesta.


    Rajatila persoonallisuuteen liittyy ennen kaikkea että olet toisten mielestä arvaamaton - arvaamaton sanan negatiivisessa merkityksessä. Itsesikin mielestä arvaamaton, positiivisesti sanottuna impulsiivinen. Aiheutat kärsimystä teoillasi, saatat suuttua hillitsemättä itseäsi, muiden mielestä ei niin suurista asioista. Olet korostuneen itsekäs, vaadit muilta tunteidesi huomioon ottamista. Loukkaannut jos koet tulevasi haastetuksi. Et siedä riidanpuuskiesi, kontrolloimistesi satuttamia ihmisiä ja tulet entistä vihaisemmaksi. Tai saat jonkinlaista tyydytystä siitä, että valtasi ulottuu muiden ylitse- voit ohjailla toisten tunteita. Tietyllä tapaa siis olet edelleen teini-ikäinen...?

    Rajatila näkyy selvimmin puolisoille, tutuille työkavereille ja ystäville. Ja heille antaisin neuvon, että mikään ystävyys ei ole tärkeämpää kuin oman henkisen hyvinvoinnin säilyttäminen.

    Jos ihmissuhde aiheuttaa jatkuvaa epävarmuutta, kärsimystä, ilonhetkiäkin jotka taas vaihtuvat noloudeksi/häpeäksi -niin se ei ole jatkamisen arvoinen. Ei siksikään että annat toiselle mahdollisuuden satuttaa itseäsi, sama kuin antaisi sudelle kätensä ja odottaisi ettei se pure.

    Anna toiselle mahdollisuus olla tekemättä sinulle pahaa ja lopeta.

    Rajatilalle sanoisin, että on mahdollista parantua. Mutta usein ihminen tottuu limboonsa, tunteiden vuoristorataan- sanoo että "minä nyt olen sellainen persoona, tempperamenttinen taiteilija!"

    Rajatilasta luopuminen on vanhasta minuudesta luopumista ja siis vaikein/mahdottomin asia mitä ihmiseltä voi pyytää!

    Joten arvostakaamme heitä, jotka ovat ottaneet rajatilansa taistelukumppaniksi -eivät isännäksi.

    Auttamiseen ei ystävyys riitä. Ei ainakaan ellet ole valmis panostamaan suurta osaa omasta elämästäsi ja energiastasi jatkuvaan dialogiin ja uudelleen ehdollistamiseen, ellet ole valmis toimimaan keinoemona joka korvaa lapsuuden menetykset.
     
  2. Lady Belial Vierailija

    Tässä taas yksi rajatila.

    Ymmärrän olevani sairas, mutta en ymmärrä ihmisten keskiaikaista suhtautumista sairauteeni: me emme tartuta ketään eikä meitä tarvitse eristää normaalista elämästä! Herranjestas mitä vihaa ja katkeruutta täälläkin osalla on on. Ja varsinaisia ennakkoluuloja riittää, törkeimpinä väitteet rajatilan kyvyttömyydestä rakastaa tai ylipäätään tuntea aidosti.

    Kuvitelkaa miltä tuollainen tuntuu. Miltä teistä tuntuisi, jos joukko tuntemattomia ihmisiä tulisi luoksesi, mittailisi sinua ylhäältä alas ja toteaisi hetken päästä että olet kyvytön rakastamaan, tuntemaan muuta kuin itsekkyyttä ja että olet teini-ikäinen aikuisen kehossa. Ihan oikeasti- eikö teitä suututtaisi? Raivostuttaisi? Ettekö tahtoisi kysyä että millä helvetin oikeudella nämä muut ihmiset lokeroivat teidät ja miten he muka tietävät mistään mitään, kun eivät näe edistystänne?

    Rajatilaa käsketään varomaan kuin ruttoa, sillä jokaisen lähipiirissä on ainakin yksi ihminen joka on "pilannut kaikkien elämän". Enemmän tuollaiset lauseet kertovat minusta niistä muista kuin tästä yhdestä syytetystä- mikä lähipiiri on niin nössö, saamaton ja päänsä pensaaseen laittava, ettei saa selvästi sairaalle ihmiselle apua ja/tai rajoja?? En minäkään katselisi vierestä esim. psykopaatin touhuja puuttumatta!

    En tiedä, miksi tunteiden paljous nähdään pahana. Kukaan ei kuitenkaan sano mitään etelän ihmisille, joiden ääni kantaa varmaan kilometrin tai kaksi pahimpina päivinä- onko espanjalaisen sallittua "räiskyä", kun taas suomalaisen pitää pönöttää ja korkeintaan humalassa vähän herkistellä? Saisinko kasvukipuni, lapsellisuuteni, anteeksi jos olisinkin syntynyt etelä-Eurooppaan? Miettikääs.

    Olen sitä mieltä että rajatila on sairaus, josta voi parantua. Se ei ole itsessään mikään tietynlainen persoona, vaan kasa onnettomista olosuhteista johtuneita pahanolon tunteita, jotka ovat ripustautuneita ihmisen sieluun- ikäänkuin kukan varren ympärille kiedottu piikkilanka. Taviksella tuo kukan varsi on paljas ja sileä, mukava koskettaa. Siksi eivät ymmärräkään piikkeihin kiedottua kanssakukkaansa, joka suojaa itseään tavalla, joka pitää muut kaukana ja pistää tunkeilijoiden veren vuotamaan. Kukkaan ei voi koskea ilman kipua mutta sitä ei myöskään voi oppia tuntemaan katselemalla vierestä: silti kukasta kirjoittavat kirjoja juuri ne, jotka eivät aio mennä lähellekään. "Jos se näyttää vaaralliselta, sen on pakko ollakin sellainen".

    Jos rajatilasta on mahdollisuus parantua, eikö tämä jo itsessään kerro ettei rajatilaa sairastava ihminen ole "kokonaan pilalla"? Minun logiikkaani ei mahdu sellainen, että rajatila olisi oma ihmisrotunsa pelkän sairautensa tähden! Varsinkin, kun se sairaus ei ole itse aiheutettu vaan yleensä psyykkeen viimeinen puolustautumiskeino tuhoisilta kokemuksilta. Kun tuomitsette rajatilan, te tuomitsette pienen lapsen, joka on kokenut helvetin. Miettikää sitä, oi "terveet"...kuinkahan moni teistäkin on itsekeskeinen, joskus lapsellinen ja jopa väkivaltainen ilman että teitä tuomittaisiin..?

    t. Lady Belial, joka on muuten oman sairautensa kanssa todistetusti pitkällä.
     
  3. nattilrit... Vierailija

    Haluaisin rajatilapersoonallisuusdiagnoosin vuosia sitten saaneena sanoa pari asiaa:


    1. Diagnoosi on vain otsikko, jonka alle voi mahtua paljon erilaista. Rajatilan diagnostiset kriteerit ovat niin moninaiset että kahdella eri tavoin oirehtivalla rajatilapersoonallisuudella ei tarvitse olla ulospäin paljonkaan yhteistä.

    2. Rajatila vaihtelee voimakkuudeltaan ja rajatilaisten tapa olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa vaihtelee. Toiset ovat laitoshoidossa, toisistä häiriötä ei juuri edes huomaa ulospäin.

    3. Rajatilan kohdalla "paraneminen" ei ehkä ole oikea sana. Parempi olisi kenties puhua häiriöstä "ulos kasvamisesta", jolloin vanhat reagointimallit kyllä vielä löytyvät psyyken perukoilta, mutta ihminen on oppinut hallitsemaan niitä.

    Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jos läheiseni olisi sairaudentunnoton pahasti oireileva rajatilapersoona, joka ei ole halukas hakeutumaan hoitoon, pitäisin kyllä tiettyä etäisyyttä. (Näin on käynytkin, ja elämäni on helpottunut valintojeni jälkeen). Joillekin rajatilapersoonille on tyypillistä kyvyttömyys tarkastella omaa toimintaa realistisesti ulkoapäin ja jotkut rajatilapersoonat etsivät muista ihmisistä "pelastajaa", jonka pitäisi ottaa kaikki paha olo pois. Ihmisen oma velvollisuus on hakea ammattiapua, ja tässä prosessissa ystävät ovat minusta hyvä tuki. Ystävien tehtävä ei ole kuitenkaan persoonallisuushäiriöisen ongelmien loputon penkominen.
     
  4. Karri Vierailija

    "Ihmisen oma velvollisuus on hakea ammattiapua, ja tässä prosessissa ystävät ovat minusta hyvä tuki. Ystävien tehtävä ei ole kuitenkaan persoonallisuushäiriöisen ongelmien loputon penkominen."

    Vaihtelen nimimerkkiä, mutta olen näköjään osallistunut tähänkin viestiketjuun.

    Onneksi ihmisen muisti unohtaa. En millään enää taaskaan muistanut mainitsemaani elokuvaa.
    Jos ei olisi googlea niin tuskin saisin enää selville mistä leffasta on kyse.
     
  5. pööö Vierailija

  6. Termit hukassa Vierailija

    Rajatilapersoona EI OLE YHTÄ KUIN NARSISTI! Tästä ketjusta olen lukenut jo varmaan kymmeniä kuvauksia narsistisesta henkilöstä, rajatilapersoonallisuushäiriö on jotain aivan muuta! He eivät tee läheistensä elämästä helvettiä! T. Narsistin lapsi ja rajatilapersoonallisuushäiriöinen itse
     
  7. vierailija Vierailija


    Itse olen ollut jo ihan pikkutytöstä asti rajatilapersoona. en tiennyt vasta kuin n.vuosi sitten että olen rajatilapersoona,sain diagnoosin ja etsin tietoa. kaikki oireet olivat minulla. tunnetuska on välillä valtava mutta rakkauskin on valtava. herkkänä ihmisenä elämä on välillä tuskaisaa,inhottava maailman suru seuraa mieltäni. Ilahduin ihan tajuttomasti tästä kirjoituksesta,jotakin positiivistä sanottavaa rajatilapersoonista. ja ei rajatilapersoonaa tarvitse auttaa,ole vain ystävä ja rinnalla,koska jos tuot liian ns.isosti esille että haluat auttaa häntä koska hän muka "kärsii" rajatilapersoonallisuudesta,niin luulempa vahvasti että se tuo vain hänelle inhottavan olon ja ajatuksia,esim( en ole sairas,tämä on minun persoonallisuuteni joka minulla on ollut jo lapsesta saakka,ja en ole sairas,olenko outo...jne.. koska useilla rajatilapersoonilla on alhainen tai huono itsetunto,ottaisin varovasti asian kanssa,ja antaa henkilön itse hakea apua jos hän kokee sitä tarvitsevansa.
    neuvon vain olemaan ystävä,ja kuuntelemaan jos henkilö haluaa itse puhua asiasta.. ei ns.rajatilapersoona ole mielestäni sairaus se on luonteenpiirre,laatu.

    hyvää loppukesää :)
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti