Rakas anoppini kuoli tänään ja olen siitä hyvin surullinen. Mieheni äiti oli rakastava mummo lapsillemme ja minulle kuin oma äiti. Suren sitä ettei hän pääse näkemään miten lapsemme kasvavat ja lapsemme eivät saa elää rakastavan mummon läsnäollessa.
En myöskään tiedä miten saisin esikoisemme (3v.) ymmärtämään ettei mummoa enää ole, eikä mummolle voi mennä kylään tms. Mutta ehkä hän ajan kanssa oppii kuoleman merkityksen..
Esikoineni sanoin: "Minulla on surku"
En myöskään tiedä miten saisin esikoisemme (3v.) ymmärtämään ettei mummoa enää ole, eikä mummolle voi mennä kylään tms. Mutta ehkä hän ajan kanssa oppii kuoleman merkityksen..
Esikoineni sanoin: "Minulla on surku"