Rakastan, mutta en halua =(

[taustalla]

En vaan tajua itseäni... Rakastan miestäni valtavasti, mutta halut on ollut vauvan syntymän jälkeen täysin hukassa Siitä siis puoli vuotta jo kun vauva syntyi.. muutaman kerran on jotain sähelletty, mutta se on tuntunu enemmänkin velvollisuudelta kuin kivalta :ashamed:
Mä menen ihan paniikkiin kun mies tulee lähelle.. en uskalla edes suudella kunnolla, kun pelkään että sillä on mielessä jotain.. ja ei mua huvita siksikään kun en pysty olemaan hommassa täysillä mukana kun saa koko ajan pelätä koska vauva herää :/ Ja ei, emme voi järjestää yhteistä aikaa, koska imetän, ei voi vauvaa hoitoonkaan laittaa. Alan olemaan ihan kypsä tähän tilanteeseen.. jotenkin helpompi olla kun mies on töissä.. eipähän tarvi pelätä että tulee lähelle ja kun sitä hellyyttä vois osoittaa muutoinkin kuin tappi ojossa.. ehkäpä sekin tois halut takas jos huomais olevansa muulloinkin tärkeä.. :ashamed: :ashamed: :ashamed:

 

[kesäilijä]

voisko johtua minipillereistä? mikäli siis syöt.. niitten sivuvaikutuksena tulee nimittäin juuri haluttomuus.

mä itse koin myös tämän haluttomuuden mutta sen syy oli enemmän että pelkäsin, teki niin kipeetä eka kerroilla.. mutta pakotin itteni vaan petipuuhiin.. toinen syy miksi halut hävisi oli... lapsi jos heräisi.. no siihen keksimme ratkaisun.. kun lapsi rupesi nukkumaan menimme toiseen huoneeseen ettei se vain herää jos ääntä pääsee..

ja mulla oli et jos hoitoon vähäks aikaa jätti niin ei sänky hommista tullu mitään.. en pystynyt rentoutumaan kun koko ajan mietin et mitenkähän se nyt siellä pärjää... laps vei kaiken huomion silloin..

ehdotan siis kokeilemaan..
-lapsi toiseen huoneeseen nukkumaan
-mahollisten pillereitten vaihto
- ja sinun ehdoilla (eli lopetetaan kun pahalta tuntuu tai jos ei kiinnosta)