Rakastan, mutta silti ihastuin...

[minäpä]

Niin elikkäs, rakastan miestäni todella paljon meillä on hyvä parisuhde ja olen myös mielestäni onnellinen hänen kanssaan. MUTTA nyt olen ihastunut ystävääni. Ystäväni kanssa ollaan tunnettu monta vuotta, ja olemme olleet ennen lapseni syntymään kuin paita ja peppu. Kuitenkin sitten kun tulin raskaaksi ja sain lapsen niin tiemme hieman erkanivat ja hän muutti hetkeksi erille paikkakunnalle. Nyt hän on kuitenkin muuttanut takaisin samalle paikkakunnalle, ja olemme olleet paljon yhteyksissä. Eilen mieheni työreissulle lähdettyä, tuli ystäväni käymään. Hän oli meillä monta tuntia ja lähti vasta yöllä. Me käyttyädyttiin niinkuin ystävät, mutta havaitsin kuitenkin välillämme jotain mitä ennenkin on ollut... Nimittäin tämä ystäväni on ollut ihastunut minuun ennenkun vieraannuttiin, ja sanoi jopa rakastavansa minua. Ja nyt minä pahanen olen ihastunut häneen! En ymmärrä enää itseäni, mahassani on kokoajan perhosia häntä ajatellessa ja himoitsen jopa suutelevani hänen kanssaan mutten kuitenkaan himoitse häntä sängynpuolelle. Hän tulee tänään uudestaan käymään, en tiedä teenkö väärin siinä että hän käy täällä? Kun pidän huolen kuitenkin siitä ettei mitään mikä olisi väärin parisuhdettani kohtaan tapahdu...

 

["ööö"]

joo no ei sitä kukaan muu voi päättää kun sinä itse mitä teet elämällä ja päivinä...mieti ehkä niin että olisiko kiva jos miehelläsi olisi tuollainen ystävä johon tuntisi vetoa ja treffailisi teidän kotonanne? ei se ehkä ainakaan kovin kivaa olisi..

 

[minäpä]

Niin ei tietenkään voi päättää, ajattelin vain olisiko täällä ollut sielunsiskoja mutta varmaan olen näköjään olen ainoa. Olen miettinyt asiaa siltä kantilta, ja en tietenkään pitäisi siitä jos miehelläni kävisi täällä ihastus ja jos ne tekisivät jotain. Ja kyllähän miehelläni täällä käy omia naispuolisia ystäviä, ja enkä minä voi tietää onko hän ihastunut. Mutta en kuitenkaan meinaa mitenkään vaarantaa parisuhdettani, joten ehkä on parempi etten tapaa enää kahdestaan ystäväni kanssa..