"Rakastan sinua"-sanomisen vaikeus

[äippä]

Mulla voi olla vähän erikoinen ongelma. Rakastan miestäni ja lastani OIKEASTI kuollakseni mutta minun on vaikea sanoa "minä rakastan sinua". Miehelleni en ole näiden 5 vuoden aikana sanonut sitä montaa kertaa. Olen pohtinut syitä ja luulen sen johtuvan lapsuudestani jolloin en kuullut moista lausetta koskaan vaikka kaikin puolin onnellinen, tavallinen perhe olimme.

Lapsellenikin sen sanominen tuntuu väkinäiseltä ja tämä onkin suurin huolen aiheeni.

Mitä teen? Alanko väkisin viljelemään tätä lausetta vaikka se itsestä tuntuu oudolta.. Osoitan kyllä muuten hellyyttä hyvinkin paljon, vain tuo yksi lause on ylitsepääsemätön..

 

[mies]

No tuskin tarvii, itselle ei ei ole koskaan ollut mikään ongelma sanoa niin tai puhua mistään muustakaan asiasta vaikka peräpukamista tärkein asia on se mitä itse sisälläsi tunnet ja osaat näyttää sen, sanat ei suuta halkaise vaan teot merkitee jotakin.

 

[Tsemppiä ennen kuin on liian myöhäistä]

Aloita väkisinviljely. Kyllä se siitä sitten myöhemmin tulee helposti. Ihminen tottuu helposti kaikkeen.

 

[tuisku77]

Mä puhun mistä vaan vaikka kassaneidille Meillä mies ei sano esim. rakastavansa, mutta siihen olen tottunut jo. Ei ne sanat, vaan ne teot!

 

[S]

Meillä ei lapsuuden kodissa noita kolmea sanaa viljelty ikinä. Minusta on kuitenkin ollut helppo sanoa se miehelleni, tosin ei kirjakielellä, vaan omalla murteella tietysti. Silloin se tuntuu omalta. En tiedä auttaako se, että miehelleni on ollut aina helppo sanoa, että hän rakastaa minua.

Omalle lapselle harvoin sanoin, että "minä rakastan sinua" tai "äiti rakastaa sinua", mutta monta kertaa päivässä sanon äidin rakkaaksi ja äidin kullaksi. "Olet rakas" on myös meidän perheessä paljon käytetty. Ei sen aina siis tarvitse olla se "minä rakastan sinua". Rakkautta voi osoittaa monella tavalla ja sen voi sanoa monella tavalla.

 

[Tiia]

Itsekään en tuota lausetta lapsuudessani koskaan kuullut. Mieheni kanssa sansomme sen joka päivä,joko kasvotusten, puhelimessa tai tekstiviestinä riippuen siitä, onko hän kotona vai Kiinassa,jossa viettää työkomennukella noin 8 kuukautta/vuosi. Tuon lauseen sanominen ääneen on helppoa vasta sitten, kun oikeasti tuntee, että minähän rakastan juuri tuota ihmistä.

 

[kojootti]

Munkaan lapsuudenperheessä ei ollut mitään hellittelyä tai Rakastan sinua -kommentteja lapsille, vaikka oltiinkin ihan onnellinen perhe. Itse päätin kuitenkin jo raskausaikana, että mä haluan olla niin välitön ja suora äiti, että lapsi kuulee ne sanat päivittäin. Laitoksella korvia punotti sanoa ne sanat, mutta äkkiä ne tuli jo ihan luonnostaan. Nyt mä olen jo sanomassa sitä yhtenään :heart: Mä toivon, että mm. näillä rakkaudentunnustuksilla saan lapsiini sellaiset välit, että heidän on helppo tulla puhumaan mulle asiasta kuin asiasta.

 

[vieras]

no tuo on ihan kamalan kökkö tapa sanoa, jos vertaa enkun ai laaav juuhun. Mutta oon mä sen jo oppinu, murteella murran et mää rakastan sua niin vääntyy paremmin.

 

[hmm]

en ole minäkään sitä sanonut ikinä miehelleni, aina vain `tykkään sinusta`.

 

[Ansis]

Eikös se riitä, että NÄYTTÄÄ sen?
Meillä taas sitä sanotaan päivittäin, niin aikuiset, kuin lapsetkin...Mutta näyttäminen omilla teoilla myös riittäisi!

 

[hyytikyppynen]

Mulle oli kans vaikeaa. Teki mieli vajota maan alle ko ekan kerran sen sitte lipsautin. Itku tuli. :ashamed: Mut nykyään jo vähän paremmin onnistuu, spontaanisti se aina tullee yhtäkkiä. Ja vaikkei pitkään aikaan tulis, mies tietää mitä tunnen. Koska sen osaisin varmasti sanoa jos en ennää rakastaiskaan.