"Rakastan yhä puolisoani aivan älyttömästi, mutta valitettavasti hänen seksuaalinen kiinnostuksensa loppui lasten saamiseen noin 20 vuotta sitten"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kuinka monella ketjuun osallistujalla on Platon-kirja?
Minulla on. Kirja korvaa 100 %:sti kaikki maailman miehet elävinä ja kuolleina.
Nauroin Ville Rannan pilapiirrokselle, jossa uranainen ei enää alle viisikymppisenä löydä pakasteesta pakastettuja munasolujaan.
 
Seksuaalinen intohimo
saattaa hiipua nuorilla,
lapsettomillakin pareilla
jo 1-2 vuoden jälkeen,
näin seksuaaliterapeutit
kertovat. Alkuhuuma
on ohi melko nopeasti,
vaikka miten kauniita
ja komeita oltaisiin.

Puhumattakaan
naisen raskauksista,
kehon dramaattisista
muutoksista,
imettämisestä;
synnytyksistä
toipumisista
kaiken kaikkiaan.

Lapsivuodeaika
äänekkään
koliikkivauvan
kanssa voi viedä
äidin yöunet
minimiin.

Eipä aikaakaan,
kun ollaan jo
pre-menopaussissa,
joka on + 10 vuotta
kestävä jakso ennen
naisen viimeisiä
kuukautisia/
menopaussia
[~46-57 ikävuodet].

Tähän soppaan pitäisi
naisen sitten yhdistää
pyhän äitiyden ja
himokkaan geishan
roolit mahdollisen
vaativan työuran,
kokin, kuskin
ja kodinhoitajan
roolien lisäksi..
Lihoakaan ei saisi
viittä kiloa enempää
suhteen missään
vaiheessa, eikä pärstä
saisi koskaan näyttää
yli kolmevitoselta.
Eli treenatakin pitäisi
useita kertoja viikossa..

Itse olen vela, mutta
hengästyn pelkästään
katsoessani
uraa tekeviä,
huoliteltuja,
treenattuja
äitejä, joilla
taloprojektikin juuri
takana, mutta
parisuhde vielä
kaikesta huolimatta
kukoistaa..

Miten he tekevät
tämän kaiken?
 
Seksuaalinen intohimo
saattaa hiipua nuorilla,
lapsettomillakin pareilla
jo 1-2 vuoden jälkeen,
näin seksuaaliterapeutit
kertovat. Alkuhuuma
on ohi melko nopeasti,
vaikka miten kauniita
ja komeita oltaisiin.

Puhumattakaan
naisen raskauksista,
kehon dramaattisista
muutoksista,
imettämisestä;
synnytyksistä
toipumisista
kaiken kaikkiaan.

Lapsivuodeaika
äänekkään
koliikkivauvan
kanssa voi viedä
äidin yöunet
minimiin.

Eipä aikaakaan,
kun ollaan jo
pre-menopaussissa,
joka on + 10 vuotta
kestävä jakso ennen
naisen viimeisiä
kuukautisia/
menopaussia
[~46-57 ikävuodet].

Tähän soppaan pitäisi
naisen sitten yhdistää
pyhän äitiyden ja
himokkaan geishan
roolit mahdollisen
vaativan työuran,
kokin, kuskin
ja kodinhoitajan
roolien lisäksi..
Lihoakaan ei saisi
viittä kiloa enempää
suhteen missään
vaiheessa, eikä pärstä
saisi koskaan näyttää
yli kolmevitoselta.
Eli treenatakin pitäisi
useita kertoja viikossa..

Itse olen vela, mutta
hengästyn pelkästään
katsoessani
uraa tekeviä,
huoliteltuja,
treenattuja
äitejä, joilla
taloprojektikin juuri
takana, mutta
parisuhde vielä
kaikesta huolimatta
kukoistaa..

Miten he tekevät
tämän kaiken?
"Itse olen vela"

Sulle ei pitäisi maksaa eläkettä.
 
Seksuaalinen intohimo
saattaa hiipua nuorilla,
lapsettomillakin pareilla
jo 1-2 vuoden jälkeen,
näin seksuaaliterapeutit
kertovat. Alkuhuuma
on ohi melko nopeasti,
vaikka miten kauniita
ja komeita oltaisiin.

Puhumattakaan
naisen raskauksista,
kehon dramaattisista
muutoksista,
imettämisestä;
synnytyksistä
toipumisista
kaiken kaikkiaan.

Lapsivuodeaika
äänekkään
koliikkivauvan
kanssa voi viedä
äidin yöunet
minimiin.

Eipä aikaakaan,
kun ollaan jo
pre-menopaussissa,
joka on + 10 vuotta
kestävä jakso ennen
naisen viimeisiä
kuukautisia/
menopaussia
[~46-57 ikävuodet].

Tähän soppaan pitäisi
naisen sitten yhdistää
pyhän äitiyden ja
himokkaan geishan
roolit mahdollisen
vaativan työuran,
kokin, kuskin
ja kodinhoitajan
roolien lisäksi..
Lihoakaan ei saisi
viittä kiloa enempää
suhteen missään
vaiheessa, eikä pärstä
saisi koskaan näyttää
yli kolmevitoselta.
Eli treenatakin pitäisi
useita kertoja viikossa..

Itse olen vela, mutta
hengästyn pelkästään
katsoessani
uraa tekeviä,
huoliteltuja,
treenattuja
äitejä, joilla
taloprojektikin juuri
takana, mutta
parisuhde vielä
kaikesta huolimatta
kukoistaa..

Miten he tekevät
tämän kaiken?
Niinpä niin. Ei tässä yhtälössä vaimo kerkii panemaan.
 
Raskaus tuo 20 kiloo lisää eikä kaikki muijat todellakaan koskaan
palaudu nuoren naisen kehoon. Ainakaan 2,3 mukulan jälkeen. Se keho ei enää himota vaikka kuinka toista rakastais lapsen äitinä.-sivuisä
 
Minä voin takki auki
rehellisesti sanoa, että
äitini kokema horror
skenaario synnytyssalissa
minua maailmaan
saattaessaan on ollut
pääsyy minulle
kehittyneeseen
voimakkaaseen
raskaus/synnytysfobiaan.

Äitini synnytti
perätilassa
olevat kaksoset
[minut ja veljeni]
alakautta;
kätilön painajainen.

Kaikki meni pieleen,
täysin pieleen.
Niin pieleen kuin
vain mennä voi..
Keisarinleikkaus
olisi pitänyt suorittaa.
Lääkärin vakava
hoitovirhe.

Äitini ei kuollut
(ihme!), mutta
invalidisoitui
työkyvyttömäksi
aivoverenvuodon/
halvaantumisen
takia, koska kahden
ponnistaminen
alateitse oli liikaa
saaden aivoissa
sijainneen
verisuonen repeämään
massiivisesti.

Mistään itsekkyydestä
tai liiasta
'mukavuudenhalusta',
mikä veloihin joskus
liitetään, ei
minun tapauksessani
ole kysymys, kun ja jos
analysoidaan
minun vela-statukseni
juurisyitä.

Minulla ei koskaan
ole ollut jaksoa, jolloin
olisin todella saanut
olla lapsi
lapsen asemassa.

Ei, koska jouduin
jo ennen kouluikää
ottamaan vetovastuuta
kodin askareista;
ajattelemaan ja
harkitsemaan
laajoja kokonaisuuksia
kuin
kolme/nelikymppinen
aikuinen. Äitini kantoi
100 % invalidin statusta,
vaikka olikin oppinut
uudelleen puhumaan
ja kävelemään, eikä
käyttänyt pyörätuolia.

Minkäänlaista
avustavaa henkilöstöä
kotonamme ei käynyt.
 
Minä voin takki auki
rehellisesti sanoa, että
äitini kokema horror
skenaario synnytyssalissa
minua maailmaan
saattaessaan on ollut
pääsyy minulle
kehittyneeseen
voimakkaaseen
raskaus/synnytysfobiaan.

Äitini synnytti
perätilassa
olevat kaksoset
[minut ja veljeni]
alakautta;
kätilön painajainen.

Kaikki meni pieleen,
täysin pieleen.
Niin pieleen kuin
vain mennä voi..
Keisarinleikkaus
olisi pitänyt suorittaa.
Lääkärin vakava
hoitovirhe.

Äitini ei kuollut
(ihme!), mutta
invalidisoitui
työkyvyttömäksi
aivoverenvuodon/
halvaantumisen
takia, koska kahden
ponnistaminen
alateitse oli liikaa
saaden aivoissa
sijainneen
verisuonen repeämään
massiivisesti.

Mistään itsekkyydestä
tai liiasta
'mukavuudenhalusta',
mikä veloihin joskus
liitetään, ei
minun tapauksessani
ole kysymys, kun ja jos
analysoidaan
minun vela-statukseni
juurisyitä.

Minulla ei koskaan
ole ollut jaksoa, jolloin
olisin todella saanut
olla lapsi
lapsen asemassa.

Ei, koska jouduin
jo ennen kouluikää
ottamaan vetovastuuta
kodin askareista;
ajattelemaan ja
harkitsemaan
laajoja kokonaisuuksia
kuin
kolme/nelikymppinen
aikuinen. Äitini kantoi
100 % invalidin statusta,
vaikka olikin oppinut
uudelleen puhumaan
ja kävelemään, eikä
käyttänyt pyörätuolia.

Minkäänlaista
avustavaa henkilöstöä
kotonamme ei käynyt.
Wau
 

Yhteistyössä