Olin järjettömän ihastunut mieheni kaveriin ja tunne tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta alunpitäen. Olin täysin hämilläni, sillä koin olevani hyvässä parisuhteessa mieheni kanssa; asiat olivat mallillaan, lämpöä ja läheisyyttä riitti. Silti tuollainen tilanne voi aiheuttaa sen, että nk. fiksukin ihminen on täysin pallo hukassa.
Tilannetta jatkui vuoden päivät. Mieheni kaveri oli eronnut ja tunteemme olivat molemminpuolisia. Sen tunsi jo silloin ensinäkemältä. Olen aina hieman naureskellut näille ""rakkautta ensi silmäyksellä"" -jutuille, mutta odottakaas kun sattuupi omalle kohdalle. Ei paljon enää naurattanut. Kuten ""rakastunut"" kuvaa, asia voi olla ja onkin erittäin piinaava. Sisareni neuvoi minua menemään pakastimeen jäähtymään, kun kuumeisesti spekuleerasin, mitä tehdä ja kuinka saada ""asiallinen"" yhteys mieheni kaveriin mahdollisimman hienotunteisesti. Tässä joku puhui siitä sanattomasta viestinnästä; se on todellakin totta ja jos se on molemminpuolista ihastumiseen liittyvää, kyllä sen ulkopuolisetkin huomaavat.
Itselleni kävi niin, että mieheni järjesteli asiat siten, että en päässyt näkemään hänen kaveriaan, koska ymmärsi tilanteen. Kestin kaiken, koska kokonaiskuvio ts. minä ja mieheni kaveri yhdessä oli ulkoiset olosuhteet huomioiden ""mission impossible"". Ihastumisen taustalla voi olla hyvän ja syvän ystävyyden siemen; eikä me sitäpaitsi tiedetä, miten tää elämä heittelee meitä - ihastuminen voi johtaa suhteeseen joskus myöhemmin toisenlaisissa olosuhteissa. Kehottaisin kuitenkin rohkeuteen; oma juttuni tyssäsi siihen, että totesimme elämäntilanteen nyt olevan huono suhteen aloittamiselle. Silti tunne on niin vahva, että siitä ei todellakaan pääse yli ennenkuin tekee jotain konkreettista - kertoo toiselle tunteensa tavalla tai toisella, mutta kannattaa miettiä tarkoin asian mahdollisia seuraamuksia kaikkien osapuolten kannalta. Itselläni asian läpikäyminen vei noin puolitoista vuotta eikä se pakastin-ajatus nyt jälkikäteen ajateltuna ole lainkaan huono vaihtoehto. Valoisaa kevättalven alkua sinulle ""rakastunut"" ! ps. vaikka rintaa repii, kannattaa muistaa kuinka katoavaisia me ihmisolennot ollaan, me vanhetaan jne. ts. onko ruoho sittenkään vihreämpää aidan toisella puolen...
