Hae Anna.fi-sivustolta

Rakastunut toiseen, vaikka rakastan nykyistäkin

Viestiketju osiossa 'Parisuhteessa' , käynnistäjänä liljaruusu, 23.08.2008.

  1. Fiola Vierailija

    miksi ihmiset ovat niin hanakoita määrittelemään rakkauden rajat/ehdot. eihän sille voi mitään absoluuttisia kriteereitä asettaa. eikös se tunen ole täysin subjektiivinen kokemus? jos ap. sanoo rakastavansa kahta, silloin hän varmaankin rakastaa. sitä paitsi, kaikki me varmaan myönnämme, että rakkauden lajeja on monenlaisia. eikai ole täysin poissuljettua, että ns. eroottisen tai romattisen rakkauden vivahde-erojakin on lukemattomia?
     
  2. realisti ajattelija Vierailija

    Jos parisuhde voi hyvin, siihen ei mahdu ns."kolmansia osapuolia", eikä niitä tarvitakkaan.Ei voi kuin ihmetellä tätä nykyistä parisuhdesoppaa...monet on mausteet ja kaikkea keitellään...
    Osalle meistä ihmisistä moniavioisuus ilmeisesti sopisi paremmin. Kun ei jaksa yhdestä kumppanista innostua kovin pitkään, pitää päästä muualta hakemaan niitä mausteita.
    Kun nämä tällätavoin ajattelevat laitettaisiin vaikka supersuurelle saarelle, niin saisivat hummailla niin paljon kuin ehtivät ja HUOM: ketään loukkaamatta, koska kaikki ajattelisivat samalla tavalla parisuhteesta.
     
  3. Näkyykö mitään? Vierailija

    Hän on ihminen, joka näkee elämänsä suurimman rakkauden kaikista heijastavista pinnoista.
     
  4. Naenen Vierailija

    Vivahde-eroja rakkaudessa ihan varmasti on. Lapsia rakastetaan. Lemmikkejä rakastetaan. Ystäviä rakastetaan.
    Mutta SE rakastettu, kumppani on aivan eri juttu.
    Ei tulisi mieleenkään mennä muiden kanssa. Ja PISTE.

    JOS on rakkaudesta kyse.
    Suhteita ja tykkäämisiä ja melkein rakastamisiakin voi olla, mutta jos oikeasti on Rakastunut, muita miehiä/naisia ei ole olemassa...muuna kuin taustakohinana ;).
     
  5. What(?) Vierailija

    "No mielestäni on aika lapsellista takertua koko elämäksi vain yhteen ihmiseen ja rakastaa vain yhtä. Mulla ainakin on paljon rakkaita ihmisiä, joita voin sanoa rakastavani. Toki eroottinen rakkaus sitten eroaa monesta muusta tavasta rakastaa,"

    On olemassa rakastamista ja rakastumista. Itselläni on ollut myös kyseinen ongelma, mutta kerroin siitä kumppanilleni. Erosimme ja nyt olemme taas yhdessä. Itse ainakin uskon siihen, että jokaiselle on se oikea tuolla jossain. Aika rikasta tulla väittämään, että se olisi lapsellista. Onko ajatusmaailmani kenties suppean lapsellinen, kun haluan viettää loppuelämäni yhden miehen kainalossa(?) Tietäen, että hän rakastaa minua ja minä häntä.
     
  6. ota peili käteen Vierailija

    Miehesi kanssa elät arkea, siivoatte, käytte kaupassa, maksatte laskut jne. Se sujuu ja olet onnellinen.

    Sitten tulee toinen jonka kanssa et elä arkea, et riitele, et tylsisty niinkuin normaalissa elämässä aina välillä käy. Et näe toista tukka paskasena ja parta ajamatta kalsarit roikkuen. Et elä mitään todellista, näet toisesta vain paraatipuolen. Mutta olet yhtä rakastunut. En kyllä oikein usko. Sori vaan.

    Olet ihastunut toiseen, tai ehkä et edes siihen toiseen, vaan siihen tunteeseen. Sitä sattuu, se on inhimillistä. Pidä kuitenkin lujasti kiinni siitä, mitä sinulla on, jos kerran rakastat sitä. Sen oikean elämän voit menettää.

    Ja uuteen rakkaussuhteeseen ei kannata mennä, ennenkuin vanha on siivottu alta pois. Joudut elään sen asian kanssa lopun elämääsi. Oma peilikuva siinä vain tahriintuu. Sillä haluatko todellakin olla se ihminen, joka pettää rakastamaansa ihmistä????? Vie tältä monta arvokasta asiaa: luottamuksen, omanarvontunteen jne. Mitä se kertookaan sitten sieltä peilistä katsottuna sinusta ja rakkaudestasi? Aika julma ja itsekäs taitaa se peilikuva olla sen jälkeen.

    Muista, että jätetty toipuu PALJON paremmin kuin petetty ja jätetty. Kuinkas paljon sanoitkaan rakastavasi miestäsi????? Valinta on sinun.
     
  7. Ravitsemustietoutta Vierailija

    Ihastuminen, rakastuminen, rakkaus, kaikki ihan eri asioita. Ihastua voi, vaikka olisi hyvä rakkaussuhde toiseen suuntaan, sille ei voi mitään. Mutta sen kanssa ei kannata ruveta tekemään mitään, koska ihastumisvaiheessa ei vielä näe sitä toista osapuolta todellisena. Siihen menee pari vuotta arkea... Eli turhaan ei kannata menettää sitä oikeaa toimivaa rakkaussuhdetta! Ihastumiset tulevat ja menevät. Niissä on harvoin edes kyse siitä toisesta ihmisestä, vaan ehkä vain tyytymättömyydestä johonkin asiaa nykytilanteessa, ei välttämättä edes siihen puolisoon, vaan ehkä itseen. Rakkaus on puolestaan myös tahdon asia, se on työmaa muun lisäksi, ruisleipää, jota pitää myös pureksia. Ihastuminen on kuin pehmisjäätelö, tulee ja menee parilla nuolaisulla, vaan eipä se taida pitkään pitää nälkääkään... Ymmärtääkseni, sanoo Näin täällä taas
     
  8. Ja taas Vierailija

    jäi pois se ännä! Son tossa: n!
     
  9. krista (vierailija) Vierailija

    Itse elän pitkässä suhteessa. Rakastan poikaystävääni, asumme yhdessä ja elämä on tasaista ja turvallista. Meillä on edelleen hauskaa yhdessä, ja seksielämä ei ole millään lailla väljähtynyt. Silti olen rakastunut vuosia vanhaan ystävääni. Tiedämme molemmat nämä tunteemme, ne ovat molemminpuolisia. ymmärrämme toisiamme puolesta sanasta, ja luotamme toisiimme kuin kallioon.

    Ymmärrän täysin mitä tarkoitat kahden ihmisen rakastamisella samaan aikaan. Eikä kyse ole seksistä tai huomionkaipuusta, vaan nämä 2 ihmistä molemmat tuntuvat olevan sielunkumppaneitani, molemmat haluaisivat olla kanssani, enkä pysty etenemään tästä raastavasta tilanteesta suuntaan tai toiseen. Olen vuosia ollut jumissa näiden tunteiden kanssa, olen onnellinen suhteessani, mutta ikävä tämän toisen ihmisen luo sattuu.

    Teimme muutama vuosi sitten jyrkän päätöksen, ettemme tapaa toisiamme enää. Tunsin syyllisyyttä tunteistani, ja ajattelin ettei muita mahdollisuuksia ole. menetin parhaan ystäväni. Yli vuosi myöhemmin tapasimme taas vain huomataksemme etteivät tunteemme ole muuttuneet. Ne siis kumpuavat jostain paljon syvemmältä kuin hetkellisestä ihastuksesta!

    Tiedätkö PMMPn kappaleen Onko sittenkään hyvä näin?

    kaikki hyvin on, en ole erityisen onneton
    joskus, hetkittäin, mietin onko sittenkään hyvä näin
    pelkään sitä päivää kun, sä kerrot löytäneesi viimein jonkun
    en aio hajottaa, sun takiasi tätä rakennelmaa

    Sillä mielessäni leikin
    jo tänäänkö lähtisin
    näin sut liian myöhään
    vai saavuitko vain liian aikaisin
    nyt hetki on väärä kuitenkin
    en saa koskaan tietää..

    miltä tuntuisi, jos pitelisit mua lujasti
    saisin viipymään, kätesi kädelläni pidempään
    HÄN kysyy mitä mietit nyt, oot pitkään itseksesi hymyillyt
    vastaan "en mitään", kasvot kiveä mutta sydän hyppää

    joku päivä kun roskat vien
    kävelen pois saman tien
    näin sut liian myöhään
    vai saavuitko vain liian aikaisin
    nyt hetki on väärä kuitenkin
    en saa koskaan tietää..

    Toivottavasti vielä luet tätä keskustelua, sillä kertomasi kuulosti niin tutulta. Ja kommenttien perusteella joltain, mitä muiden ihmisten on kovin vaikeaa ymmärtää.
     
  10. terässafiiri Vierailija

    Ristiriitaiset tunteet voivat lopulta aiheuttaa myös syvää, pitkäaikaista inhoa petturuutta kohtaan joten "tulella ei kannata elämässä leikkiä". Paloarvet ovat ikuisia.
     
  11. liljaruusu Vierailija

    Kiitos krista! Vihdoinkin joku, joka ymmärtää. Pmmp:n kyseistä biisiä olen minäkin kuunnellut tämän asian tiimoilta... :)

    Tilanne ei ole paljoa muuttunut eli rakkautta riittää edelleen kummallekin. Minullakin tämä "toinen" rakkauden kohteeni on alunperin vanha ystävä, sielunveli. Miehenikin on sielunkumppanini, mutta eri tavalla. Ystäväni kanssa pidämme yhteyttä säännöllisen satunnaisesti, mutta olemme nyt pitkällisen prosessoinnin myötä yhteistuumin päättäneet todella olla "vain ystäviä", vaikka omanlaisensa ponnistelunsa se molemmilta vaatiikin. Kummankin rakkauden kohteeni tunnen hyvin. Olen nähnyt myös tämän ystäväni vähemmän siistissä kuosissa, haisevanakin. Riideltykin on rumasti, mutta ei se silti poista sitä ettenkö hänestä edelleen välittäisi erittäin paljon. Kun rakastaa, rakastaa toista myös virheineen.

    Pettämisestä yleensä. Ihmettelen miten vahvoja kantoja ihmiset ottavat toisten tunteisiin. Ne kun ovat sellaisia, joita ei voi hallita. Tekojen kanssa on toinen juttu. Teot ja toiminta ovat tietoisia. Mutta silti niidenkään taustat eivät aina ole mustavalkoisia. Meitä ihmisiä on erilaisia. Osa meistä pystyy antamaan anteeksi pettämisen. Olen tehnyt niin itsekin. Kaikki tietysti riippuu tilanteesta, pettämisen tasosta ja monista muista seikoista. Ja mikä sitten on pettämistä? Ajatukset, tunteet, ilmeet, eleet, teot... Ne jokainen määrittelee itse tai yhdessä kumppaninsa kanssa.

    Moni on epäillyt kykyäni erottaa rakastumista ja rakastamista. Nimenomaan mielestäni omissa tunteissani on kyse rakastamisesta. Ja nimenomaan rakastaa voi useita ihmisiä eri tavoin. Toki rakastuakin voi eri tavoin eri ihmisiin, mutta se on yleensä hetkellisempää ja rakastumisen jälkeen usein jäljelle jää rakastaminen. Ihastumiset ovat erikseen.

    Mitä mieltä sitten olisin, jos miehelläni olisi vastaavia tunteita toista naista kohtaan? Voin kertoa, että kyllähän se aikanaan satutti, mutta silti ymmärsin etten häntä omistaa voi. Annoin hänen rauhassa punnita tunteitaan ja käydä asiaa läpi ja se tuntui auttavan. Kunpa vain saisin omat tunteeni näiden kahden miehen välillä käsiteltyä niin, ettei tarvitsisi "riutua" näin.

    Itselleni on paljon vaikeampaa rakastaa itse kahta kuin antaa toisen rakastaa kahta.
     
  12. itsetutkiskelua Vierailija

    Kun itse vastaa niin saa haluamansa vastauksen. Voihan hulluuden hulluutta.

     
  13. terässafiiri Vierailija

    Varo ruusu piikkeinesi ettet kajahda lopullisesti kaikkine rakkauksinesi. Itserakkaus + monirakkaus on rakkauksista kaikkein tuhoavin: "Itselleni on paljon vaikeampaa rakastaa itse kahta kuin antaa toisen rakastaa kahta".
     
  14. liljaruusu Vierailija

    Näköjään aihe on harvinaisen arka, kenties arempi kuin jos olisin todella fyysisesti pettänyt miestäni tämän ystäväni kanssa.

    Saatte toki olla huolissanne mielenterveydestäni kaikessa ystävällisyydessänne, jos siitä tulee teille parempi mieli. Turhaa se kyllä on, but feel free.
     
  15. Saman kokenut Vierailija

    Ensinnäkin, osanottoni ap:lle näistä puupäistä, jotka täällä kertovat totuuksiaan... Niin onnettoman yksinkertaista ja kypsymätöntä porukkaa, että tekisi mieli muuttaa pois koko maasta pelkästään siksi, että Suomessa elää tuollaisa juntteja...

    Mutta niin, asiaan... Itselläni oli muutama vuosi sitten samanlainen tilanne. Hyvä parisuhde ja rakastuminen toiseen. Olin siinä sitten useita kuukausia aivan hukassa, enkä tiennyt mitä tehdä. Mutta sitten eräänä päivänä vaan TIESIN. Tiesin kristallinkirkkaasti, että kävi mitä kävi, mutta minun on erottava miehestäni ja annettava uudelle suhteelle mahdollisuus, se tuntui kertakaikkiaan ainoalta oikealta vaihtoehdolta.

    En tarkoita, että näin olisi sinun kohdallasi, mutta kehoittaisin sinua odottamaan päätöksesi kanssa. Olet nyt vielä puullä päähän lyöty tunteistasi, etkä tiedä, mitä tehdä, älä siis tee mitään. Anna ajan kulua, asia tulee ratkeamaan mielessäsi ihan itsestään.

    Sinuna minä en kertoisi tästä ihastuksesta miehellesi. Jos et petä miestäsi, silloin et ole tehnyt mitään väärää, sillä tunteet eivät ole rikos. Tunteet ovat tahdosta ja päätöksistä ja omasta toiminnasta riippumattomia asioita, siksi et ole vastuussa tunteistasi. Mutta toiminnastasi sen sijaan olet vastuussa, älä siis lähde vehtaamaan miehesi selän takana, se olisi loukkaavaa häntä kohtaan.

    Sinuna sanoisin tälle uudelle ihastukselle, että haluat ottaa asioihin nyt tilaa ja aikaa ja ehkä olisi oikein miestäsi kohtaan pysyä erossa tästä ihastuksestasi. Älkää pitäkö yhteyttä ihastuksen kanssa, vaan ota sinä nyt aikaa itsellesi ja miehellesi. Keskity teidän suhteeseenne ja sen elvyttämiseen näiden sekavien tunteiden keskellä. Anna todellinen mahdollisuus nykyiselle suhteellesi pelastua.

    Jos ihastus unohtuu mielestä, kun keskityt mieheesi, silloin tiedät, että oli oikein jättää hänet taaksesi. Jos taas viikko viikolta kuukausi kuukaudelta ikäväsi häntä kohtaan vaan voimistuu ja tunteesi miestäsi kohtaan alkavat laimentua, etkä voi olla ajattelematta tuota ihastusta, silloin on ehkä aika erota miehestäsi.

    Nämä ovat vain minun mielipiteitäni, itse tiedät parhaiten, mutta tämmöisiä minä mietin omiEN kokemusteni jälkeen.

    Voimia tunnemyrskyyn! Se selviää ajan kanssa aivan taatusti, ole vain kärsivällinen. :)
     
  16. terässafiiri Vierailija

    Liljaruusuhan elää kertomuksineen jossakin epätodellisessa euforiassa ja yläilmoissa. Tällä siis ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tuollaisissa tapauksissa aina haavoittuu joku ja tulee uhreja. Raakamaista itsekkyyttä siis täällä keinotekoisessa muovi"kertakäyttö maailmassa".
     
  17. jaaaha Vierailija

    ihan siis istuitte puun alla käsikädessä sopuisasti jutustelemassa yhteisesti asiasta: "Teimme muutama vuosi sitten jyrkän päätöksen ettemme tapaa toisiamme enää ...".

    "Kummankin rakkauden kohteeni tunnen hyvin. Olen nähnyt myös tämän ystäväni vähemmän siistissä kuosissa, haisevanakin." ... itsekin olet tainnut välillä olla se haiseva osapuoli rääväsuisena, vähemmän siistissä kuosissa ns. sinisukan takana lymyillen piileksimässä ...

    Just joo mitä rakkautta ilmassa ja vielä moneen suuntaan.

    Tule nyt alas sieltä pirihuumastasi ja palaa planeetalle nimeltä tellus.

     
  18. että kumppanini on rakastunut johonkin toiseen. Etsisin kyllä itsellen lojaalimman kumppanin. Mun puolestani tällainen kumppani saisi kyllä lähteä menemään saman tien. ´

    Minusta sinun pitäisi ehdottomasti kertoa miehellesi asiasta. Ehkä sitten löytyisi joku ratkaisu ja pattitilanne loppuisi. Hän voisi silloin päättää haluaako olla ihmisen kanssa, joka rakastaa jotakuta muuta vai haluaako elää sellaisen ihmisen kanssa, joka rakastaa vain häntä.
     
  19. Liirun laarum Vierailija

    Yllättäen kaikki sinun kanssasi samaa mieltä olevat ovat niitä, jotka itse ovat olleet samassa tilanteessa. Eli sinua puolustaessaan puolustavat samalla myös itseään. Yhtä yllättäen luet heidän ymmärtäviä kirjoituksiaan, unohtaen sinua itsekkääksi tuomitsevat kirjoitukset.

    Itse olen sitä mieltä, että ihminen on pohjimmiltaan aina itsekäs ja parisuhteeseenkin mennään itsekkäistä syistä. Kumppanin pettämiset tuomitaan itsekkäistä syistä ja omia pettämisiä perustellaan hyväksyttävinä itsekkäistä syistä jne.

    Kyllä sinäkin ap, olet itsekäs. Tosin niinhän me kaikki, pohjimmiltaan.
     
  20. Maailmanmatkaaja. Vierailija

    Kerro mullekin kun löydät paikan jossa niitä ei elä!
    No, Huippuvuorilla voi ehkä olla vähän normaalia vähemmän....
     
  21. joo-o Vierailija

    v...ttu mitä ääliöitä palsta täynnä. No sen saa mitä tilaa.
     
  22. krista(vierailija) Vierailija

    En minäkään ymmärrä kuinka tämä asia voi olla niin käsittämätön monelle..ja kuinka vihamielisiä kirjoituksia tänne lähetellään.

    Ymmärrän täysin mitä tarkoitat ponnisteluilla saada ystävyys pysymään vain ystävyyden rajoissa. Itselleni tuottaa vaikeuksia välillä, helposti unohdumme ystäväni kanssa viettämään "liikaa aikaa yhdessä". Ystävyys tahtoo muuttua liian läheiseksi.

    En ole miestäni pettänyt, enkä aiokaan. Sillä hetkellä kun olisin valmis sen tekemään, tietäisin olevani valmis lopettamaan suhteemme. Joskus kylläkin pelkällä kädestä kiinni pitämisellä on ollut sellainen tunnelataus, että olen tuntenut siitäkin huonoa omaatuntoa. Useammin kuin kerran olen itkenyt olkaansa vasten.. ne hetket saavat pääni moneksi päiväksi sekaisin.

    Olen tuntenut tämän ystäväni jo kauemmin kuin mieheni. Ja alusta alkaen meillä on ollut tämä yhteys, joku salainen ymmärrys, mikä kuulostaa naurettavalta mutta on kuitenkin :D myös tuttavamme tietävät sen, me ollaan myös "pari" muiden silmissä. Tottakai eri tavalla, semmoinen ystävä-parivaljakko, johon viitataan usein yhdessä. kaikki tietävät että meidän ystävyys on jotain erilaista ja puolustetaan toisiamme loppuun saakka.

    Saman kokenut kirjoitti ja kehoitti ottamaan tilanteelle aikaa. Se oli hyvä neuvo, itselleni se ei auttanut. Yli vuoden olimme tapaamatta, ikävöimme molemmat toisiamme ja ystävyyttämme. Tilanne on edelleen sama kuin alun alkaenkin. Hän näyttää välillä hyvin selvästi, että jos lähtisin matkaansa hän pitäisi minusta huolen. Minä emmin, sillä mieheni ei ole tehnyt mitään ansaitakseen tätä. Mutta se sydän ei lakkaa miettimästä millaista olisi lähteä tästä suhteesta joka alkoi jo 15-kesäisenä..
     
  23. osaatko Vierailija

    olla lainkaan itsenäinen ja ilman "huolta pitävää ihmistä"? Just joo ja hohhoijaa.
     
  24. Kirjoitatte molemmat ap:n kanssa romanttisen euforian pauloissa. "Ottaa aikaa itselleen" jostakin ihmissuhteesta onnistuu, jos ihmissuhteen toinenkin osapuoli on samaa mieltä asiasta. Nyt kuulostaa molemmat tarinat siltä (onko sama ihminen kirjoittamassa?), että joku sepittää ihan omiaan eli elää mielikuvitusmaailmassa Elleissä kahden naisen tai miehen kanssa ja todellisuudesta "loikkii arjessaan ihan muulla tavalla häntä koipien välissä toisen ihmisen selän takana". Eli ei kykene itsenäiseen elämään vaan "nojaa johonkin ihmiseen pysyäkseen pystyssä". Mahdollisesti elää siis jonkinasteisessa valheessa/fiktiossa.
     
  25. flanelli Uusi jäsen

    liittynyt:
    27.08.2009
    Viestejä:
    12
    Saadut tykkäykset:
    0
    Niin kuin ex-mieheni kirjoittama ketju. Hän päätti tuossa kuukausi sitten erota, koska rakastaa toista - vaikka tunteita on minuakin kohtaan (kuulemma). Ero tuli ilman minkäänlaisia ennakkovaroituksia - ei ollut riitoja, keskusteluja suhteen tilasta, ei mitään. Mies sanoi, että suhde on hänen mielestään ollut hyvä - mutta hän rakastaa vielä enemmän toista, ja on viimeisimmät viikot ajatellut vain tuota toista.

    Ex-mies oli oman päänsä sisässä päässyt hehkuttamaan ihastumista ja rakentanut siitä elämää isompaa sielujen sympatiaa (tältä se minusta vaikuttaa, vaikken tietenkään hänen päänsä sisään pääse). Ihastuksen kohdetta lukuunottamatta hän ei tunteistaan ollut puhunut kenellekään - ei minulle eikä ystävilleen. Hän ei siis antanut mitään mahdollisuutta sille, että joku voisi antaa toisenlaisia näkökulmia tilanteeseen, sanoa esimerkiksi, että muutaman kuukauden ihastuksen ja liki kahdeksan vuoden suhteen asettaminen vertailtaviksi EI ole mahdollista.

    Koen tulleeni jätetyksi täysin tyhjän päälle. Minussa ei ole vikaa ja minun kanssani on ollut hyvä elää (sanoo ex), mutta silti ex lähti isompia tunteita herättävän perään. Tämä kyseenalaistaa koko aikaisemman suhteenkin: ei se ollut sitä, mitä minä luulin. Minä luulin, että kumppanuus ja sitoutuminen olisivat voimakkaampia, kuin kenties joskus ilmaantuva iso tunne kolmatta osapuolta kohtaan. Tunteilleen ihminen ei mitään voi, mutta sille voi, mitä tunteittensa vallassa tekee (näemmä ex vain ei voinut. Samalla logiikalla minun pitäisi kai nyt murhata hänet, sen verran paljon raivoa hänen käytöksensä on minussa herättänyt). Rakkauden nimissä revitään ja raastetaan hajalle läheisiä ihmisiä. Nämä saavatkin äkkiä otsaansa leimat "ihan-kiva-mutta-ei tarpeeksi-hyvä". Käsi sydämelle, kuka haluaisi olla se "ihan kiva" ja tulla jätetyksi, kun - yllättäin- ei ollutkaan täydellinen ihminen?

    Mitä tapahtuu sitten, kun ne isot tunteet kolmatta kohtaan tasaantuvat?
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti